Jaakko ja Aleksi: VETOOMUS

Jostain kumman syystä lainrikkojat ovat olleet
kautta aikojen suomalaisten suosiossa. Varsinkin
naiset ovat kunnostautuneet. Esim. kun käy lin-
nassa vierailuaikana, niin valtakunnan komeimmat
naisethan ne siellä treffaavat ystäviään.

Isähän koetti viedä lapsensa Suomesta naamioituneena viiksiin ja peruukkiin, apunaan kaksi lapsille tuntematonta huppupäistä (!!) miestä. Mitä tämä kertoo isästä? Mielestäni normaali, lastensa parasta ajatteleva mies ei toimi näin pyrkiessään saamaan lapsensa takaisin. Jo tämä omituinen, lapsia traumatisoiva vastakaappaus olisi syy harkita tarkkaan lasten palauttamista hänelle.

Korkein oikeus vaatii huoltajuusoikeudenkäyntiä käytäväksi USA:ssa. Se on mielestäni ongelma, koska systeemi on siellä niin erilainen kuin Suomessa, että varaton ei voi saada läheskään tasavertoista kohtelua oikeudessa. Siellä raha ratkaisee paljon enemmän kuin täällä. Jos kyse olisi Suomesta tai muusta Pohjoismaasta, olisikin syytä sanoa, että riidelkää lapsistanne oikeudessa, se on sitä varten. Mutta jo Campoyn tapaus todistaa, että Yhdysvalloissa tämä ei toimi. Lapsethan vietiin sinne viisi vuotta sitten oikeudenkäyntiä varten, jota ei vieläkään ole pidetty, koska Kerstin Campoylla ei ole rahaa.

Ja loppujen lopuksi pitäisi muistaa, että lasten oikeuksista tässä on kyse, ei isän eikä äidin. Lasten tahto on tutkittu useiden puolueettomien (=oikeuden, ei äidin valitsemien) psykiatrien toimesta.

hanna kirjoitti:

Isähän koetti viedä lapsensa Suomesta naamioituneena viiksiin ja peruukkiin, apunaan kaksi lapsille tuntematonta huppupäistä (!!) miestä. Mitä tämä kertoo isästä? Mielestäni normaali, lastensa parasta ajatteleva mies ei toimi näin pyrkiessään saamaan lapsensa takaisin. Jo tämä omituinen, lapsia traumatisoiva vastakaappaus olisi syy harkita tarkkaan lasten palauttamista hänelle.

Korkein oikeus vaatii huoltajuusoikeudenkäyntiä käytäväksi USA:ssa. Se on mielestäni ongelma, koska systeemi on siellä niin erilainen kuin Suomessa, että varaton ei voi saada läheskään tasavertoista kohtelua oikeudessa. Siellä raha ratkaisee paljon enemmän kuin täällä. Jos kyse olisi Suomesta tai muusta Pohjoismaasta, olisikin syytä sanoa, että riidelkää lapsistanne oikeudessa, se on sitä varten. Mutta jo Campoyn tapaus todistaa, että Yhdysvalloissa tämä ei toimi. Lapsethan vietiin sinne viisi vuotta sitten oikeudenkäyntiä varten, jota ei vieläkään ole pidetty, koska Kerstin Campoylla ei ole rahaa.

Ja loppujen lopuksi pitäisi muistaa, että lasten oikeuksista tässä on kyse, ei isän eikä äidin. Lasten tahto on tutkittu useiden puolueettomien (=oikeuden, ei äidin valitsemien) psykiatrien toimesta.

Kaiken alkuhan oli, kun äiti kaappasi lapset. Kun katsoo tätä isään kohdistuvaa ajojahtia ja sitä, että isä ei vieläkään ole saanut lapsia, on täysin ymmärettävää, että isä yritti pelastaa lapset kaappariäidin kynsistä. Rikollisilla on liian hyvät keinot pitkittää luovutusta, joten suora toiminta rikollisia vastaan lasten parhaaksi on perusteltua. Se että isä käytti huppua kertoo vain sen, että isä tietää, että isällä on heikot mahdollisuudet saada rikollinen kuriin. Tapaus on traumatisoinut vähemmän lapsia, kuin äidin taistelu iltapäivälehtien palstoilla, jonne tämäkin tapaus päätyi äidin toimesta. Äiti ei ajatellut, mitä julkisuus merkitsee lapsille vaan ajatteli vain itseään.

USA:ssa on jo tehty päätös, että lapset kuuluvat isälle, jolla on tarjota lapsille talo ja koulutus. Väite että USA:n oikeuslaitos suosisi rikkaita on perätön. Kyllä suomessakin lapset annettaisiin sille osapuolelle, jolla on talo ja työpaikka kuin sille osapuolelle, jolla ei ole mitään ja on työtön ulkomaalainen.

Raha ratkaisee myös täällä Suomessa, sillä köyhällä isällä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta saada asiaansa tehokkaasti ajettua täällä Suomessa ilman hurjia matkakuluja ja asianajajapalkkioita. Suomessa rikolliset pääsevät helpolla, koska meillä ei ole mahdollisuutta käyttää palkkiometsästäjiä.

Jos isällä ei olsi ollut rahaa, niin hänelle olisi käynyt samoin kuin Campoylle.

Loppujen lopuksi pitää muistaa, että tässä on kyse korkeimman oikeuden oikeasta laillisesta päätöksestä, jota kaikki noudattakoon.

hanna kirjoitti:

Isähän koetti viedä lapsensa Suomesta naamioituneena viiksiin ja peruukkiin, apunaan kaksi lapsille tuntematonta huppupäistä (!!) miestä. Mitä tämä kertoo isästä? Mielestäni normaali, lastensa parasta ajatteleva mies ei toimi näin pyrkiessään saamaan lapsensa takaisin. Jo tämä omituinen, lapsia traumatisoiva vastakaappaus olisi syy harkita tarkkaan lasten palauttamista hänelle.

Korkein oikeus vaatii huoltajuusoikeudenkäyntiä käytäväksi USA:ssa. Se on mielestäni ongelma, koska systeemi on siellä niin erilainen kuin Suomessa, että varaton ei voi saada läheskään tasavertoista kohtelua oikeudessa. Siellä raha ratkaisee paljon enemmän kuin täällä. Jos kyse olisi Suomesta tai muusta Pohjoismaasta, olisikin syytä sanoa, että riidelkää lapsistanne oikeudessa, se on sitä varten. Mutta jo Campoyn tapaus todistaa, että Yhdysvalloissa tämä ei toimi. Lapsethan vietiin sinne viisi vuotta sitten oikeudenkäyntiä varten, jota ei vieläkään ole pidetty, koska Kerstin Campoylla ei ole rahaa.

Ja loppujen lopuksi pitäisi muistaa, että lasten oikeuksista tässä on kyse, ei isän eikä äidin. Lasten tahto on tutkittu useiden puolueettomien (=oikeuden, ei äidin valitsemien) psykiatrien toimesta.

"Isähän koetti viedä lapsensa Suomesta naamioituneena viiksiin ja peruukkiin, apunaan kaksi lapsille tuntematonta huppupäistä (!!) miestä. Mitä tämä kertoo isästä?"
Että isä välittää, yrittää kaikin keinoin suojella lapsiaan.
Jos isä turvautuu noinkin äärimmäisiin keinoihin niin eikö ole välähtänyt päähän että isä saattaisi olla oikeassa?
Lapset ovat siinä iässä että heitä on todella helppo manipuloida. Äiti ei ole saanut käytöksellään mitään hyvää aikaiseksi. Mielestäni äiti on todella pahasti hakoteillä tässä asiassa ja ehkä hänen kannattaisi hakea ammattiapua ennen kuin on liian myöhäistä.
Lapset kuuluvat isälle, mikä kumma tässä maassa on että edelleen luullaan että äiti on parasta lapselle? Se kun voi olla aivan hyvin toisinpäin...

hanna kirjoitti:

Isähän koetti viedä lapsensa Suomesta naamioituneena viiksiin ja peruukkiin, apunaan kaksi lapsille tuntematonta huppupäistä (!!) miestä. Mitä tämä kertoo isästä? Mielestäni normaali, lastensa parasta ajatteleva mies ei toimi näin pyrkiessään saamaan lapsensa takaisin. Jo tämä omituinen, lapsia traumatisoiva vastakaappaus olisi syy harkita tarkkaan lasten palauttamista hänelle.

Korkein oikeus vaatii huoltajuusoikeudenkäyntiä käytäväksi USA:ssa. Se on mielestäni ongelma, koska systeemi on siellä niin erilainen kuin Suomessa, että varaton ei voi saada läheskään tasavertoista kohtelua oikeudessa. Siellä raha ratkaisee paljon enemmän kuin täällä. Jos kyse olisi Suomesta tai muusta Pohjoismaasta, olisikin syytä sanoa, että riidelkää lapsistanne oikeudessa, se on sitä varten. Mutta jo Campoyn tapaus todistaa, että Yhdysvalloissa tämä ei toimi. Lapsethan vietiin sinne viisi vuotta sitten oikeudenkäyntiä varten, jota ei vieläkään ole pidetty, koska Kerstin Campoylla ei ole rahaa.

Ja loppujen lopuksi pitäisi muistaa, että lasten oikeuksista tässä on kyse, ei isän eikä äidin. Lasten tahto on tutkittu useiden puolueettomien (=oikeuden, ei äidin valitsemien) psykiatrien toimesta.

Adressi toimii Haagin lapsikaappausopimusta vastaan.

Isälle oli määrätty huoltajuus länsimaisessa tuomioistuimessa. Tämän tapaamissopimukset, jonka mukaan lapset olivat yhtä paljon äidillään (isän ollessa kuitenkin huoltaja), olivat vanhemmat yhteistuumin hyväksyneet ja kaikki sujui hyvin. Outi Koski ei ollut moittinut huoltajuuspäätöstä missään vaiheessa.

Tämän jälkeen Outi Koski vei lapset sopimuksen mukaisesti lomalle Suomeen (isä ei vastustanut), mutta jättikin lapset palauttamatta. Tällä hetkellä Outi Koski piilottelee lapsia ja estää näiden normaalin elämän ja vierottaa lapsia hyvää vauhtia isästään.

Nuorin pojista on 9-vuotias. KAIKKI joilla on tuon ikäisiä lapsia (Outi Kosken pojat olivat vielä nuorempia kun Koski kaappasi heidät Suomeen), tietävät miten tavattoman helppoa lasta on manipuloida! Itse onnistuisin oman 9-vuotiaani kääntämään muutamalla taktisella lauseella parissa minuutissa puolelleni. Lapsen lojaliteetti molempia vanhempia kohtaan on joustava, mutta sekään ei kestä kaikkea.

Outi Kosken lapsilla olivat asiat hyvin, ennen kuin Outi Koski sai päähänsä haluta pysyvästi Suomeen. Ilmeisesti hänestä ei ollut kantamaan vastuuta omasta mielihalustaan ja tunteistaan (mm. ikävä lapsia), vaan hän päätti omaa itsekkyyttään vieraannuttaa lapset isästä, isovanhemmista ja sisarpuolista.

Teko on tuomittava.