Kun synnyin minut adoptoitiin olin noin 2 vuotias, sitten tulin suomeen ja asuimme järvenpäässä ja muutimme pois. Asuimme uudella paikka kunnalla ja menin tarhaan, tarhassa hoito täti pahoinpiteli minua aina ... lähinnä heitteli potki hakkasi seinää vasten, pahoin asia mitä hän minulle teki oli kai se kun hän yritti hukuttaa minua ja olin edelleen 2 vuotias. Pahoinpiteliä ei koskaan joutunut kiinni tai saannut ottaa vastuuta teoistaan koska äiti ja isäni eivät uskoneet minua kun yritin kertoa heille.lopulta kuitenkin vaihdoin tarhaa ja voin siellä paljon paremmin, ainoa että sielä minua kiusattiin. Menin eskarii ja minua lyötiin ja kiusattiin sielä koska olin niin laiha. Menin peruskouluun ja minua kiusattiin koko sen ajan, nyt olen ylä asteella ja olen masentunut, isäni katsoo minua pervosti ja koskettelee minua vaikka sanon että lopeta. Sittenpoikaystäväni on ihana ja yrittää auttaa minua aina pääsemään kaikesta yli mutta kun hän yrittää vähäänkään koske minuun tai sanoa jotain kaunista menen heti paniikkiin, en voi sille mitään..... joten hyvät ihmiset jos lapsenne sanol jotain olkaa kilttejä ja kuunnelkaa.
rankka elämän kaareni...
kuollutmuttaelävä
581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on kyllä ihan biologiset vanhemmat ja olen perinpohjin suomalainen.
Minua kiusataan koulussa ja yläaste on kammottava ajatus (sirryn sinne kesäloman jälkeen) Minun eräällä kaverillani on ADHD hän on minua kaksi vuotta vanhempi ja on jo yläasteella samassa kuin mihin minä menen. Häntä on alettu kiusata tosi pahasti yläasteella. Minä en myöskään sairasta mitään mutta minua kiusataan ja kiusataan. Mutta aitoja ystäviä minulla on erityisluokalta ja kiusattujen poppoosta=(. Vain he ymmärtävät minua ja minä ymmärrän heitä.
Ainoa hyvä puoli tässä kaikessa kamalassa kiusaamisessa on että olen oppinut ymmärtämään ja auttamaan niitä jotka kokevat saman. Me kiusatut olemme kypsempiä koska tiedämme miltä kärsimys tuntuu.
Elämä on vaikeaa ja julmaa, ihmiset ovat julmia. Siihen joko sortuu tai pinnistelee ja yrittää luoda ylämäkeä elämänsä. Ylämäkeä on vaikeampi kulkea, valitettavasti. Ne jotka jaksavat palkitaan vielä! Se on rankkaa mutta maailma on julma. Tsemppiä sulle tosi tosi tosi paljon...mä todella toion että kaikki sinun laisesi myös sinä jaksaisitte ja nousisitte vielä =( Vielä todella paljon tsemppiä ja jaksamisia sulle!!!
Kiitos. Tsemppiä myös sulle sosad... toivon itsekkin myös todella että oikeus mielisyys voittais tämän julman maailman joskus..... mutta ton kaiken elämäni jälkee musta on ainakin tullut todella suojelevainen enkä valehtele tai kerro toisten salaisuuksia eteempäin, enkä tee mitään fyysistä tai psyykkista väkivaltaa koska tiedän miltä tämä kaikki tuntuu.
En tiedä mutta minulle on myös tullut tuo että olen jotenkin halinut ystäviä enemmänniistä joita on joskus haavoitettu fyysisesti tai psyykkisesti koska juuri ja vain he voivat ymmärtää minua niin hyvin kuin minä ymmärrän heitä.
Niin. Juuri siksi minäkään en tee minkään laista väkivaltaa muille koska itse tiedän miltä se tuntuu. Joillekin kuitenkin kiusaaminen vaikuttaa eritavalla ja he alkavat kostaa.
Mielestäni olet aivan oikeassa sosad....