Tässä tapaus ja kysymys:
Isoisällä peirttäväksi jätettävä talo tontteineen. Lapsia kaksi poika, jolla itsellä ei lapsia ja tytär, jolla poika ja tyttö.
Isoisä haluaa jättää tilansa suoraan tyttärenpojalle ja hänen molemmat lapsensa siihen suostuvat. Tehdään paperit ja aikanaan tila lainhuudatetaan tyttärenpojan nimiin.
Nyt perinnön saanut poika on jo myynyt tilan ja saanut suht sievoiset rahat.
Minun mielestäni hänen sisarensa perintöoikeutta on loukattu, koska jostain lakiosasta hänelle olisi siivu kuulunut ?? En osaa oikein laskea mikä osuus tilan hinnasta (1/16 vai 1/4 ??) mutta olenko oikeassa, ettei asia ole mennyt ihan lain mukaan ??
Tytär on nyt kyllä aikuinen, hän on ollut aivan lapsi kun lainhuudot ja muut on tehty eikä varmaan ole asiaa osannut ikinä edes kummastella saati kysellä omien oikeuksiensa perään. Enkä tiedä onko hänellä mahdollisuutta saadakaan mitään, isoisän kuolemasta on jo parisenkymmentä vuotta.
Isoisällä peirttäväksi jätettävä talo tontteineen. Lapsia kaksi poika, jolla itsellä ei lapsia ja tytär, jolla poika ja tyttö.
Isoisä haluaa jättää tilansa suoraan tyttärenpojalle ja hänen molemmat lapsensa siihen suostuvat. Tehdään paperit ja aikanaan tila lainhuudatetaan tyttärenpojan nimiin.
Nyt perinnön saanut poika on jo myynyt tilan ja saanut suht sievoiset rahat.
Minun mielestäni hänen sisarensa perintöoikeutta on loukattu, koska jostain lakiosasta hänelle olisi siivu kuulunut ?? En osaa oikein laskea mikä osuus tilan hinnasta (1/16 vai 1/4 ??) mutta olenko oikeassa, ettei asia ole mennyt ihan lain mukaan ??
Tytär on nyt kyllä aikuinen, hän on ollut aivan lapsi kun lainhuudot ja muut on tehty eikä varmaan ole asiaa osannut ikinä edes kummastella saati kysellä omien oikeuksiensa perään. Enkä tiedä onko hänellä mahdollisuutta saadakaan mitään, isoisän kuolemasta on jo parisenkymmentä vuotta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Tehdään paperit"
Mitkä paperit? Testamentti? Lahjakirja?
Jos isoisä testamenttasi tilan suoraan tyttärenpojalle, isoisän omien lasten olisi pitänyt vaatia lakiosaansa tietyn ajan kuluessa. Jos kumpikaan lapsista ei niin tehnyt (kuten ei varmaankaan tehnyt, koska sanoit että asia oli heille ok) asia on sillä selvä. Ei tyttären tytär voi vaatia mitään lakiosaa, kun ei hänen äitinsäkään ole niin tehnyt.
Jos isoisä on antanut tilan tyttärenpojalle lahjaksi, niin lahjasta on toivottavasti maksettu perintövero. Mutta tuossakin tapauksessa olisi syrjittyjen osapuolten, eli isoisän omien lasten, pitänyt isoisän kuoltua nostaa kanne suosiolahjasta. Jälleen, kummallakaan ei ollut mitään intressiä siihen.
Kyllä tuossa on menty täysin lain mukaan. Se on sitten eri asia miten asia moraalisesti on; siitä voidaan olla montaa mieltä.
Elikö isoisän tytär isänsä kuollessa?
Tyttärentytär ei edes ole isoisän perillinen niin kauan kuin hänen äitinsä elää. Siksi hänellä ei ole mitään lakiosaoikeuttakaan. Tyttärellä on ollut, mutta sitä hän ei ole halunnut käyttää. Ehkä olisi pitänyt, koska asiasta puhutaan vielä 20 vuotta myöhemmin.
Eli kiitos vääristä vastauksista. Äiti EI voi luopua perinnöstä vain yhden lapsen hyväksi:
Perillinen voi luopua perinnöstä ja tämän voi tehdä joko ennen perittävän kuolemaa tai kuoleman jälkeen. Perinnöstä ei voi luopua kenenkään nimetyn henkilön hyväksi, vaan perimys määräytyy siten kuin luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Jos luopujalla on lapsia, perintö menee näille luopujan sijaan edellyttäen, että myös lapset ovat perittävän perillisiä. Jos lapset ovat niin kaukaisia sukulaisia (esim. vainajan serkkuja), etteivät he peri, perintö menee muihin sukuhaaroihin. Perinnöstä luopumiseen ei tarvita erityistä syytä.
Ja asiasta EI ko perheessä (johon en siis mitenkään kuulu) puhuta koska siellä ei ole, kuten ei teilläkään jotka vastasitte, mitään tietoa perintölainsäädännöstä. Tiedän asiasta vain koska tunnen perheen ja olen arvannut, ettei kaikki ole mennyt ihan oikein.
Kysymys ei ole perinnöstä luopumisesta. Kysymys on lakiosasta, sen vaatimatta jättämisestä.
Jos isoisä oli määrännyt perinnöstään testamentilla tyttärenpoikansa hyväksi poikansa ja tyttärensä sivuuttaen, tyttärellä olisi ollut oikeus esittää perittävän kuoltua säädetyin tavoin lakiosavaatimuksensa. Jos lakiosaa ei ole vaadittu (velvollisuutta siihen ei ole), testamentti pannaan täytäntöön sellaisenaan.
Jos taas isoisä oli eläessään lahjoittanut tilan tyttärenpojalle, tyttärellä olisi mahdollisesti isänsä kuoltua ollut oikeus vaatia pojaltaan lakiosan täydennystä. Vaatimus olisi ollut esitettävä yhden vuoden kuluessa isoisän kuolemasta. Kun näin ei ole tehty, vaatimusta ei voida enää esittää.
Jos isoisän tytär oli kuollut ennen isäänsä, sanotut lakiosa- tai lakiosan täydennysvaatimukset olisi voinut esittää tyttären tytär. Tämän mahdollisesti ollessa alaikäinen vaatimukset olisi voinut esittää hänelle määrätty edunvalvoja. Edunvalvojan ehkä laiminlyötyä velvollisuutensa hän olisi ollut päämiehelleen aiheutuneesta vahingosta korvausvelvollinen. Nyt korvausvelvollisuus on vanhentunut.
Ap taitaa olla joku trolli kun yrittää väittää oikeita vastauksia vääriksi ja niiden antajia tietämättömiksi.
Sinun kannattaisi nyt ihan ensimmäiseksi oikeasti selvittää itsellesi MITÄ tässä tapauksessa on tapahtunut. Onko tämä tytön äiti luopunut perinnöstä (mikään alkuperäisessä tekstissäsi ei viittaa tähän mahdollisuuteen) vai onko hän jättänyt vaatimatta lakiosaansa?
Kuten nix_nax jo kertoihin, kyse on kahdesta täysin eri asiasta.
"siellä ei ole, kuten ei teilläkään jotka vastasitte, mitään tietoa perintölainsäädännöstä"
:-DDDDDDDDDDDDDDDDD Tätä ironian määrää!!!!!!