Hei,
Suhde lapsen äitiin loppui pari vuotta sitten ja voitin juuri huoltajuusoikeudenkäynnin. Äiti haki yksinhuoltajuutta. Perusteina se että olin yrittänyt saada lasta oikeusteitse viikoksi mukaani pitkälle työmatkalle ulkomaille sitä tavallista kuinka muka käyttäydyin huonosti eikä tultu toimeen. Suhteen aikana äiti oli väkivaltainen minua kohtaan mutta minä en häntä. Ei koskaan asuttu yhdessä juuri tuosta väkivaltaisuudesta johtuen. Koska lapsi sai pitää molemmat huoltajansa, jaan kokemukseni, jos vaikka joku etävanhempi tästä hyötyy:
Ensinnäkin, hommatkaa heti alkuun juristi. Ilman juristia olisin tietysti kertonut, kuinka lapsen äiti tässä se oli se pahis, joka hakkasi ja oli epätasapainoinen koko suhteen ajan. Sitten olisin myös tekstiviestein osoittanut, kuinka hän v*ttuili eikä aina antanut lasta tapaamisiin ja muutenkin asetti outoja ehtoja tapaamisten toteutumiselle. Tyyliin sun on pakko hakea paikasta b tai tapaaminen ei toteudu. Olisin myös hekumoinut lapsen äidin uuden miehen lähettämillä uhkausviesteillä. Jos olisin tuon kaiken tai edes jotain tuosta oikeudessa puhunut, olisin todennäköisesti menettänyt yhteishuoltajuuden.
Vakavaksi koettu väkivalta itsessään on peruste yksinhuoltajuuden määräämiseen. Harva väkivaltainen lähihuoltaja kuitenkaan ottaa asiaa esille, koska siitä saa kunnon rangaistuksen. Yksinhuoltajuuden sillä kyllä saisi. Muistakaa siis, että yhteishuollossa on kyse lapsen edusta. Jos te ette sitä edes oikeudessa kykene omien kärsimystenne hehkuttamisesta erottamaan, ette ansaitse yhteishuoltajuutta.
Toinen tärkeä seikka on, että älkää koskaan menkö mukaan mihinkään v*ttuiluihin tai itse pompotelko. Jos sen teette, se puhuu yhteishuoltajuutta vastaan. Olkaa mieluummin vastaamatta tekstareihin. Mun lapseni äiti anto mun puhua työmatkalla lapseni kanssa puoli tuntia viikossa Skypessä, nauhoitti Skype-puhelut ja teki kaikkensa, jotta olisin ärhennellyt. Epäonnistui. Lapsi voitti.
Kolmas tärkeä asia on, että jos lähihuoltaja on vähänkin epätasapainoinen, hän todennäköisesti välillä käyttäytyy ihan kiltisti ja jopa joustaa, kunhan itse joustatte hänen pompotteluittensa mukaan. Tallettakaa kaikki tällaiset viestiketjut. Varsinkin jos lähihuoltaja syystä tai toisesta tarvitsee teitä lapsen asioiden hoidossa, niin ottakaa vaikka töistä palkatonta vapaata ja viekää lapsi terveydenhoitajalle, sen sijaan että osallistuisitte työpaikan virkistyspäivään. Jokainen yhdessä sovittu asia on merkki yhteishuollon toimivuudesta, varsinkin jos kyse on jostain muusta kuin tapaamispaikasta. Ja erityisen tärkeää on, että voitte osoittaa, että lähihuoltaja luottaa kykyynne huolehtia lapsesta, esim tuo terkkarilla käyttö. Mutta tapaamisissa joustaminenkin on hyvä juttu.
Neljäs tärkeä asia on, että jos olette sovussa allekirjoittaneet minkä tahansa virallisen paperin, jossa on molempien nimet ja jossa on sovittu jostain, niin eikun oikeuteen se paperi. Mun lapsen tapauksessa pystyin esim osoittamaan, että oltiin yhdessä päätetty käyttää lapsi koulukypsyystestissä ja sitä ennen sovittu päivähoidossa uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta.
Tärkeää on myös itse oikeudenistunto. Koska te haluatte yhteishuoltajuuden säilyvän, teidän on kehuttava lähihuoltajaa. Minä sanoin, että tottakai jokainen - minäkin - tiedän mielestäni parhaiten, mikä on lapselle parhaaksi, mutta kukaan ei ole täydellinen, ja mun mielestä kellekään, ei edes minulle, pidä antaa valtaa päättää yksin esim koulunkäynnistä tai tärkeistä sairaudenhoitoon kuuluvista asioista, koska niissä vanhempien ymmärrys täydentää toisiaan. Lisäksi painotin, että olen onnellinen siitä, että lapsellani on hyvä äiti, joka haluaa panostaa lapseensa ja huolehtii hänestä lähivanhempana. Pysykää siis rauhallisena ja ajatelkaa kaikkea sitä hyvää, mitä lapsenne äiti lapsellenne (ei teille) merkitsee. Ja lapsi voittaa.
Sitten jos olette eron tuoksinassa päästäneet höyryjä tekstiviestitse - mutta ette uhkailleet - niin sanokaa reilusti, että ero otti koville mutta sain tukea sukulaisilta, ja nyt homma taas skulaa, katsokaa vaikka näitä viimeaikaisia, yhdessä sovittuja asioita. Sillä oikeudessa katsotaan lapsen pitkän aikavälin etua, yksinhuoltajuuden perusteeksi ei kelpaa eron hetkellä menetetty maltti.
Tuntuihan se alkuun hassulta unohtaa täysin kaikki kokemansa vääryydet, väkivaltakin, mutta sitähän se yhteishuoltajuus on: lapsen edun ajattelemista.
Millaisia kokemuksia muilla?
Suhde lapsen äitiin loppui pari vuotta sitten ja voitin juuri huoltajuusoikeudenkäynnin. Äiti haki yksinhuoltajuutta. Perusteina se että olin yrittänyt saada lasta oikeusteitse viikoksi mukaani pitkälle työmatkalle ulkomaille sitä tavallista kuinka muka käyttäydyin huonosti eikä tultu toimeen. Suhteen aikana äiti oli väkivaltainen minua kohtaan mutta minä en häntä. Ei koskaan asuttu yhdessä juuri tuosta väkivaltaisuudesta johtuen. Koska lapsi sai pitää molemmat huoltajansa, jaan kokemukseni, jos vaikka joku etävanhempi tästä hyötyy:
Ensinnäkin, hommatkaa heti alkuun juristi. Ilman juristia olisin tietysti kertonut, kuinka lapsen äiti tässä se oli se pahis, joka hakkasi ja oli epätasapainoinen koko suhteen ajan. Sitten olisin myös tekstiviestein osoittanut, kuinka hän v*ttuili eikä aina antanut lasta tapaamisiin ja muutenkin asetti outoja ehtoja tapaamisten toteutumiselle. Tyyliin sun on pakko hakea paikasta b tai tapaaminen ei toteudu. Olisin myös hekumoinut lapsen äidin uuden miehen lähettämillä uhkausviesteillä. Jos olisin tuon kaiken tai edes jotain tuosta oikeudessa puhunut, olisin todennäköisesti menettänyt yhteishuoltajuuden.
Vakavaksi koettu väkivalta itsessään on peruste yksinhuoltajuuden määräämiseen. Harva väkivaltainen lähihuoltaja kuitenkaan ottaa asiaa esille, koska siitä saa kunnon rangaistuksen. Yksinhuoltajuuden sillä kyllä saisi. Muistakaa siis, että yhteishuollossa on kyse lapsen edusta. Jos te ette sitä edes oikeudessa kykene omien kärsimystenne hehkuttamisesta erottamaan, ette ansaitse yhteishuoltajuutta.
Toinen tärkeä seikka on, että älkää koskaan menkö mukaan mihinkään v*ttuiluihin tai itse pompotelko. Jos sen teette, se puhuu yhteishuoltajuutta vastaan. Olkaa mieluummin vastaamatta tekstareihin. Mun lapseni äiti anto mun puhua työmatkalla lapseni kanssa puoli tuntia viikossa Skypessä, nauhoitti Skype-puhelut ja teki kaikkensa, jotta olisin ärhennellyt. Epäonnistui. Lapsi voitti.
Kolmas tärkeä asia on, että jos lähihuoltaja on vähänkin epätasapainoinen, hän todennäköisesti välillä käyttäytyy ihan kiltisti ja jopa joustaa, kunhan itse joustatte hänen pompotteluittensa mukaan. Tallettakaa kaikki tällaiset viestiketjut. Varsinkin jos lähihuoltaja syystä tai toisesta tarvitsee teitä lapsen asioiden hoidossa, niin ottakaa vaikka töistä palkatonta vapaata ja viekää lapsi terveydenhoitajalle, sen sijaan että osallistuisitte työpaikan virkistyspäivään. Jokainen yhdessä sovittu asia on merkki yhteishuollon toimivuudesta, varsinkin jos kyse on jostain muusta kuin tapaamispaikasta. Ja erityisen tärkeää on, että voitte osoittaa, että lähihuoltaja luottaa kykyynne huolehtia lapsesta, esim tuo terkkarilla käyttö. Mutta tapaamisissa joustaminenkin on hyvä juttu.
Neljäs tärkeä asia on, että jos olette sovussa allekirjoittaneet minkä tahansa virallisen paperin, jossa on molempien nimet ja jossa on sovittu jostain, niin eikun oikeuteen se paperi. Mun lapsen tapauksessa pystyin esim osoittamaan, että oltiin yhdessä päätetty käyttää lapsi koulukypsyystestissä ja sitä ennen sovittu päivähoidossa uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta.
Tärkeää on myös itse oikeudenistunto. Koska te haluatte yhteishuoltajuuden säilyvän, teidän on kehuttava lähihuoltajaa. Minä sanoin, että tottakai jokainen - minäkin - tiedän mielestäni parhaiten, mikä on lapselle parhaaksi, mutta kukaan ei ole täydellinen, ja mun mielestä kellekään, ei edes minulle, pidä antaa valtaa päättää yksin esim koulunkäynnistä tai tärkeistä sairaudenhoitoon kuuluvista asioista, koska niissä vanhempien ymmärrys täydentää toisiaan. Lisäksi painotin, että olen onnellinen siitä, että lapsellani on hyvä äiti, joka haluaa panostaa lapseensa ja huolehtii hänestä lähivanhempana. Pysykää siis rauhallisena ja ajatelkaa kaikkea sitä hyvää, mitä lapsenne äiti lapsellenne (ei teille) merkitsee. Ja lapsi voittaa.
Sitten jos olette eron tuoksinassa päästäneet höyryjä tekstiviestitse - mutta ette uhkailleet - niin sanokaa reilusti, että ero otti koville mutta sain tukea sukulaisilta, ja nyt homma taas skulaa, katsokaa vaikka näitä viimeaikaisia, yhdessä sovittuja asioita. Sillä oikeudessa katsotaan lapsen pitkän aikavälin etua, yksinhuoltajuuden perusteeksi ei kelpaa eron hetkellä menetetty maltti.
Tuntuihan se alkuun hassulta unohtaa täysin kaikki kokemansa vääryydet, väkivaltakin, mutta sitähän se yhteishuoltajuus on: lapsen edun ajattelemista.
Millaisia kokemuksia muilla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa hyvältä, mutta entäs jos on jo kerennyt vähän hilpasemaan, no muutaman kessan, emäntää turpaan, ku käämit paloi? ja mukulaakin siinä sivussa, (sekä naapurinkin mukulaa)
Kait mä silti sen yhteishuoltajuuden saan? Onhan se mun oikeus, sillä muutoin eukko varmastikin haluaa että maksan lapsesta. Viikko, - viikko tapaamiset puoliks, ja sit en maksa mitään? se olis kohtuullista. Kaljaa kai saa kotona juoda, kohtuudella, vaik lapsi oliskin olohuoneen sohvalla sen viikon ain välillä? Usein en mitään kovia aineita käytä, ja vaan seurassa, kun on jammausviikot menos. Silloin on muitakin aikuisia huoltajia paikalla. Tytöt kun tykkää lapsista niin paljon. Mut hyvä on tää Suomen laki, kun ei paljoo maksa tehdä lapsia.Oikeesti, hei miettikää, 150e/kk, ja muita velvollisuuksia ei ole, jos ei halua. Yhteishuoltajuudenkin siihen hintaan siis saa, ja voi julhapäivinä lasta nähdä, ja nauttia. Ja jos nyt tulee sitten voimaan vielä se laki, että lasten on maksettava vanhempiensa eläkekustannuksia, niin lisää lapsia vaan pukkaan tähän maailmaan, kyllä mammat ne kasvattaa.