Miehen entinen on ihan sairas. Taustoista sen verran että mies oli ollut melkein kaksi vuotta sinkkuna, joten mistään perheenrikkomisesta ei todellakaan ole kysymys. Heillä siis kaksi lasta entuudestaan. Tapasin miehen ensimmäistä kertaa työn kautta. Olen siis luokanopettaja ja toinen heidän lapsistaan on samassa koulussa jossa työskentelen. Tutustuimme paremmin vapaa-ajalla yhteisen harrastuksen parissa ja siitä suhde sai alkunsa.
Tämä miehen entinen raivostui täysin, alkoi vaatia yksinhuoltajuutta, kirjoitteli pitkiä sähköposteja esimiehilleni, vaati erottamistani epäammattimaisuuden vuoksi ja valehteli minun olleen syy heidän eroonsa. Hän hankaloittaa arkea, vaihtelee hoitovuoroja lyhyillä varoajoilla (olen kysynyt miksei kirjallista sopimusta hoitovuoroista voi tehdä, mutta kuulemma eksän työ on sellaista että pitää olla joustava..hmm..miksi?!) Eksä ja hänen ystävänsä soittelivat aluksi häiriöpuheluita, haukkuivat h..raksi ja käskivät olla varovainen kun liikkuu ulkona yksin. Eksä ei koskaan uskalla itse tulla mulle puhumaan vaikka olen miehelle sanonut että käskee tulla sanomaa suoraan jos joku hiertää. Ei onnistu. Lapset tykkäävät minusta hirveästi mutta eksä haukkuu ja valehtelee kauheita asioita, viimeisin taisi olla että iskä välittää vaan minusta, ei enää lapsista. Eksälle on puhuttu, mutta hänen mukaansa lapsilla on oikeus saada kuulla mitä mieltä äiti minusta on. Siis oikeasti...pitääkö tähän vetää viranomaiset mukaan? Tätä on jatkunut nyt puolitoista vuotta!
Tämä miehen entinen raivostui täysin, alkoi vaatia yksinhuoltajuutta, kirjoitteli pitkiä sähköposteja esimiehilleni, vaati erottamistani epäammattimaisuuden vuoksi ja valehteli minun olleen syy heidän eroonsa. Hän hankaloittaa arkea, vaihtelee hoitovuoroja lyhyillä varoajoilla (olen kysynyt miksei kirjallista sopimusta hoitovuoroista voi tehdä, mutta kuulemma eksän työ on sellaista että pitää olla joustava..hmm..miksi?!) Eksä ja hänen ystävänsä soittelivat aluksi häiriöpuheluita, haukkuivat h..raksi ja käskivät olla varovainen kun liikkuu ulkona yksin. Eksä ei koskaan uskalla itse tulla mulle puhumaan vaikka olen miehelle sanonut että käskee tulla sanomaa suoraan jos joku hiertää. Ei onnistu. Lapset tykkäävät minusta hirveästi mutta eksä haukkuu ja valehtelee kauheita asioita, viimeisin taisi olla että iskä välittää vaan minusta, ei enää lapsista. Eksälle on puhuttu, mutta hänen mukaansa lapsilla on oikeus saada kuulla mitä mieltä äiti minusta on. Siis oikeasti...pitääkö tähän vetää viranomaiset mukaan? Tätä on jatkunut nyt puolitoista vuotta!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä miehes eksällä on oikeus mielipiteeseensä ja mitä se haittaa vaikka lapsille sua haukkuu? Uudet ämmät sotkee aina kaiken, yrittää viedä lapset äidiltään tai pakottaa isät hylkäämään lapset! Maailma on sinkkuja pullollaan onko pakko sekaantua perheellisiin!
Niin jokaisella on oikeus mielipiteseen mutta em.asia menee herjaukseksi,uhkaukseen ja perättömäksi ilmiannoksi eli miehesi ex on syyllistynyt rikokseen joka voi vaikuttaa huoltajuuteen. Ja ex:llä ei ole mitään oikeutta ex miehensä kotiin ja talouteen
Pysykää itse rauhallisina, aina. Älkää sortuko vähääkään samaan toimintaan. Älkää haukkuko lasten äitiä lapsille yms.
Ja kyllä, koska on uhattu myös sinun turvallisuutta ja puhuttu asiattomia lapsille, olisi syytä kysyä viranomaisilta ainakin neuvoa. Poliisi ja lastensuojelu voisivat kehties puhuttaa lasten äitiä, ja se voisi jo rauhoittaa tilannetta. Tehkää selväksi, että te haluatte vain rauhaa.
Sitä en osaa sanoa, miksi lasten äidin työvurot vaatii joustavuutta tapaamisten suhteen, kun ei ole tietoa mitä lasten äiti tekee. Jotkut työt toki ovat sellaisia, että lapsille on oltava joku paikka lyhyelläkin varoajalla. Paras tietysti olisi, jos lasten isä olisi silloin käytettävissä. Lasten kannalta hyvä juttu.
Meillä kanssa miehen lapset rakastaa mua yli kaiken, äiti ei ole mitään, haluisivat minut äidikseen ja meille asumaan. En yhtään ihmettele se eukko haukkuu mua päivät pitkät ja minä een ole koskaan pahaa sanaa sanonu en edes ajattele siitä eukosta pahaa. Ihan harhainen ämmä.
Minä olen lapset kasvattanut ja hoitanut, kun eukko ei osaa, puhtaita vaatteita ja l'ksyt on tehty ja ruokaa aina, kotona eivät saa mitään. Hyvä jos korppuja saavat.
Mies rakastaa mua hirveesti, exä on pelkkää ilmaa hänelle, ja lapset vaan jos minä tykkään heitsä, no joo.. voisi ne parempiakin olla, laiskoja ovat ja mitättömiä. Mun lapset taas fiksuja ja ihania,.. ei voi saman päivänä puhukkaan, niin on erilaisia.
Olen onnistunut lasteni kanssa, mutta miehen exä... ihan hullua touhua.
Lapset toivoisivat että olisi heille äiti. No kunhan ensin miettivät tekosia, vanhentuvat sekä ajattelevat omilla iavoillaan, ja unohtavat äitinsä, niin sitten. sitä akkaa ei kukaankaipaa.
Kun teen ihmisten kanssa töitä niin tuo on ihan normaalia. En mistään hinnasta suostuisi parisuhteeseen miehen kanssa jolla on alaikäisiä lapsia exän kanssa. Jos kuitenkin rakastaisin häntä niin sitten seurustelisimme, mutta asuisimme eri osoitteessa siihen saakka kunnes lapset olisi täysi-ikäisiä.
Näin elämä olisi helpompaa kaikille osapuolille. Nyt joku älähtää että tulee kalliiksi, mutta niinhän eläisin jos miestä ei olisikkaan tullut tavattua.
Älkää menkö yhteen ja perustako noita uusioperheitä. Minä en ymmärää enkä varmaan tule koskaan ymmärtämäänkään tuota touhua. Jotenkin se on villiintyny kokonana käsistä tuo homma tuossa 90-luvun alusta.
Ollaan aikuisia ja kannetaan vastuu jälkeläisistään. Jätetään omat halut ja nautinnot sivuun lasten hyvinvoinnin tähden. Kyllä sitä kerkiää sitten taas nautiskella elämästä kun se jälkikasvu on saatu aikuisiksi.
Onneksi omat vanhempani eivät ole ajatelleet noin kuin sinä. Vanhempani erosivat kun olin alle 2v. En muista sellaista aikaa, että he olisivat olleet yhdessä. Äitini löysi uuden kumppanin vuodessa ja isäni parissa vuodessa.
Sitä kautta sain elämääni uskomattoman ihanan äitipuolen sekä yhtä ihanan isäpuolen! Äitini ja isäpuoleni (plussa-isä, kuten itse sanon), saivat kaksi yhteistä lasta, joten sain myös sisaruksia, jotka ovat minulle korvamattoman tärkeitä.
Äitipuolellani oli entuudestaan lapsi, ja häntäkin olen aina sanonut siskokseni, vaikka biologista perimää meillä ei olekaan. Sisko hän silti minulle on, koska yhdessä me kasvoimme.:)
Olin vanhemmillani pääsääntöisesti vuoroviikoin. Ihan pienenä tyttönä vissiin vähän tiheämmin vaihdoin kotia. Vanhempani eivät ole koskaan riidelleet minun nähden. Ovat hyvin erilaisia, ja varmasti onnellisempia, kun eivät ole yhdessä.
Sekä äitini että isäni ovat edelleen naimisissa samojen kumppaneiden kanssa, joiden kanssa minäkin kasvoin. En pysty edes erottelemaan, onko biologiset vanhempani minulle jotenkin rakkaampia kuin äiti- ja isäpuoli. Kaikki ovat minulle tärkeitä.
Nyt minulla on ikää 36v, ja minulla on kaksi lasta. Jäin leskeksi 4 vuotta sitten. Seurustelen, mutta suhde on hyvin tuore. Mikäli asiat etenevät, ja hyvältä tuntuu, niin ehdottomasti olen valmis perustamaan uusperheen. Minulla on siitä vain hyviä kokemuksia. Tietysti uusperheissäkin voi olla ongelmia, mutta niin voi olla missä tahansa perheessä.
Exån puheet ollaan aina jätetty omaan arvoonsa ja meillä lapsen aikana ei äidistä koskaan puhuta pahaa. Ongelma on lähinnä siinä, miten henkisesti uuvuttavaa tämä jatkuva haukkuminen ja kiusanteko on. Lasten äiti oli varma, että he eivät hyväksy minua, mutta kun tilanne olikin päinvastainen hän raivostui. Ymmärrän että äiti ei pidä minusta, eikä todellakaan edes tarvitse, mutta lapset pitää jättää tämån ulkopuolelle. Vanhempi lapsista kertoi juuri, että minun nimeäni ei saa äidin luona mainita koska äiti alkaa aina itkeä... Tämä menee mielestäni jo yli ymmärryksen! Vietin kesällä aikaa ystävieni kanssa festivaaleilla, kun yhtäkkiä äidin ystävä tulee luokseni ja huutaa kaikkien kuullen "kuole saat...n h..ra" ja sylki jaloilleni. Tähänkään en reagoinut mitenkään. Ihmettelin vain miten minua melkein 10 vuotta vanhemmat naiset kehtaavat olla noin lapsellisia. Olen sanonut miehelleni että olen nyt ihan loppu tähän kiusaamiseen ja sovimme että seuraavasta konflikstista otamme yhteyden viranomaisiin!
Sinulle aivan oikein, rikkoessasi toisten perheen et ole ansainnut mitään parempaa. Hyväksy se että olet kaikkiensilmissä juuri se mitä kukaan ei halua ikinä kohdata, häpeät itseäsi siksi toimintasi on sinusta oikein.. piilotat häpeesi narsistiseen ominaisuuteesi.
Onko sulla lukutaitoa? Aloittajahan tapasi koko miehen vasta 2 vuotta eron jälkeen!
Älä selitä, ainahan voi sanoa et tapasin miehen kymmenen vuotta sitten, vaikka tosiasiasas on rikkonut perheen, kukapa semmoista nyt kertomaan julisesti.. heh..
Ja jos ei ole rikkonut, ja tavannut vasta eron jälkeen niin miksi alkaa mollata miehen exää??? Eihän hänen pitäisi olla mikään suuri uhka ja pelon aihe, jos liitto on ohi? Mutta jos uusio on rikkonut, niin pelon nimissä pitää vähän haukkua...
Niin sulla on jumalaton tarve vääntää maailma katsomuksesi mukaan... ...olen uudelleen naimisissa eikä meillä ole perheenrikkojaa täällä
Ap:n kirjoitus on yksipuolinen kirjoitus. Vaikka olet kuinka opettaja se ei nosta sinua yhtään paremmaksi ihmiseksi. Yksityiselämän puolella ollaan vaan ihmisiä, omine ominaisuuksineen.
Millainen elämä on takanasi, onko silläkin on merkitystä asioihin. Miten paljon olet itse osallistunut asioiden tähän tilaan menoon. Ohjeistatko kumppaniasi tekemään sanomaan jotain sellaista, jonka selvästi voi katsoa sinun määräilyksi.
Sinulla ei saisi olla yhtäkään sanottavana noiden kumppanisi ja hänen ex:nsä välisiin asioisin, lasten kasvatukseen, ne eivät ole sinun asioitasi.
Pidä nyt kasvatusoppisi aivan ominasi.
Tuo itsekehu, että lapset tykkäävät hirmuisesti, kertoo että valahtelet, sillä sinä olet uusikko et missään nimessä milläkään tasolla lasten silmissä rakastettava persoona, siitä olen ihan varma. joten provosoit ihan itse asioita.
Monelle petetylle ero on hyvin ja rankka ja silloin ihminen ei aina hallitse sanojaan, mutta missään nimessä puolison uuden suhteen ei pidä sanallakaan tai eleelläkään puuttua asiaan.
Ja ex:nkin pitää yrittää auttaa niin, että toinen saisi tasapainon elämäänsä, se on lasten vuoksi erittäin tärkeää.
Nyt täällä sitä vastoin oikein olan takaa moititaan näitä jo tarpeeksi vaikeaan tilanteeseen saatettuja ihmisiä, heidät on petetty totaalisesti.
Tämä ihminen on ollut puolisosi rakastettu ja lasten toinen vanhempi, hän on aivan sitä samaa puolisollesi kuin sinä nyt ainakin pyrit olemaan. Puolisosi on hänet kumppanikseen ottanut ja sitten jättänyt, mitenhän olisi jos saman tekisi sinullekin, koetapa hieman arvostaa tätä petettyä ihmistä. Ei hän ole sinua yhtään huonompi ihminen.
Nämä lastenhoitoasiat ovat sun miehesi ja hänen exänsä asioita, ei sinun, älä sinä puutu niihin, vaikka kuinka olisit kasvatus-alalla.
Sen miehesi exän ei kuulukkaan tulla sulle puhumaan mitään lastenhoito asioita, vaan hän puhuu vain ja ainoastaan lasten toiselle huoltajalle.
No, ei tuo miehesi exäkään nyt ole kovin fiksusti käyttäytynyt, mutta älä provosoidu vaikka sua provosoidaan, anna sen melskata.
Ihmiset jotka ovat kateellisia,pelokkaita ym mieleltään sairaita, yrittävät uhmakkaasti kertoa uhkana olevista ihmistä itselleen, kertoa heidän olevan jotenkin omituisia, hulluja ja sairata.. uhka on niin suuri että vain haukkumalla heitä, saa oman mielen rauhan. Pelatään että se ex vaimo vie miehen takasin, se on niin suuri uhka että tottakai se ex vaimo silloin on sairas... vaikka on sitä itse joka niin sanoo.
Huh..mielenkiintoista tekstiä! Joo mieheni ja ex hoitavat lasten asiat. Minulla ei siigen ole osaa eikä arpaa, enkä ole halukaskaan osallistumaan. Ja en todellakaan yritä leikkiä mitään äitiä. Äiti tulen olemaan aikanaan ihan omille lapsilleni.
En ymmärrä miten minusta saa perheenrikkojan jos seurustelen miehen kanssa joka oli sinkku kaksi vuotta ennen tapaamista! Enkä todellakaan yrittänyt päteä ammatillani, halusin vain kertoa taustoja. Mieheni on exänsä jättänyt, kun nainen jäi kiinni pettämisestä. Mieheni ei ole siis pettänyt niinkuin joku tuolla näin kirjoitti. Ero on varmasti aina kamalaa, mutta miehen ex ei todellakaan ole mikään viaton uhri, vaan syy eroon!
Halusin tällä viestiketjulla apua vain ja ainoastaan siihen, miten tämän naisen saa pois kimpustani. Lapsensa hoitakoot kaikessa rauhassa, kunhan jättää minut rauhaan! Ja kyllä, siihen yhteen kommenttiin, lapset todella pitävät minusta. Eivät rakasta, enkä sellaista koskaan kuvittelisikaan koska en ole heidän äitinsä. Tulemme kuitenkin hyvin toimeen ja teemme paljon kaikkea yhdessä.
Tästä tuli nyt vähän tällainen puolustuspuheenvuoro, mutta osa noista teidän kommenteistanne oli aika pöyristyttäviä!
Ammu se....
Turhaan pelkäävät, sitä entisen kanssa paluuta yhteen sattuu todella harvoin.
Asiassa taitaa tulla esiin se, että nämä uusikot ovat itsekin eronneita ihmisiä ja itsetunto on lähes nollassa ja mikä sen heidän eronsa aiheuttanut on piilotettu asia.
Kun on lapsi edellisistä suhteista ja eron kohdatessa lapset ovat yleensä pieniä, silloin vanhemmat joutuvat pitämään lasten tapaamisten ja asioiden vuoksi yhteyttä jatkuvasti ja tätä nämä uusikot eivät henkisesti tunnu kestävän
Myöskin lapset muistuttavat puolison entisestä suhteesta jos asuvat perheessä, uusikko pyrkii liian usein tekemään kaikkensa voidakseen saada lapsille aiheutettua niin paljon pahaa, että nämä joutuisivat lähtemään.
Uusperhe yrittää luoda perheen, mutta se perheen muodostaminen ei enää ole sama kuin ns. ydinperheessä. Eli uusperhe ei ole enää oikeastaan perhe, vaan joku muu, vertaisinko johonkin yhtiömuotoon, jossa on osakkaita ja osakkiden etuuksia eri tavoin. Eli sitä perhettä ei oikeastaan uusperhe tule koskaan samaan, jostakin joutuu aina luopumaan, joten erotessa tulisi huomioida myös tämä puoli, onko ero pelkkää lapsellista ajatusta että nuoruus ja hulluus palaisi. Ei se palaa.
Puhut siis itsestäsi, olet miehesi entinen siis!! Hahhaaa...
Muutamat ystäväni ovat eron jälkeen yrittäneet uudestaan avoliitossa, mutta
ongelmat tuplaantuivat ja huomasivat, että elämä on helpompaa erillään,
Ap:lle. " Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee kulkuaan." Exä on mustasukkainen
sinulle kun olet luonut toimivan suhteen lapsiin, jossa on ripaus aitoa kiintymystä.
Miehellesi hän on kateellinen, katkera ja mustasukkainen koska parisuhteenne
on onnistunut.
Mitäkö tehdä häiriökäyttäytymiselle sinua kohtaan? Viimeinen vaihtoehto lienee
jos rikosoikeudellinen syytekynnys ylittyy, käräjöidä. Älä anna kohdella itseäsi
huonosti! Sinulla on oma paikkasi miehesi vaimona.
Kivet lentelelevät aina alhaalta päin. Sinussa ei ole mitään vikaa, olipa paikal-
lasi vaikka joku toinenkin, niin samat vihat saisi niskaansa.