https://www.youtube.com/watch?v=eAHd2VTcVBU
Lupasin ketjun Viipurista ja tämä hyvä video joka kertoo kaupungin historiasta sopii alkuun aivan mainiosti.
Lupasin ketjun Viipurista ja tämä hyvä video joka kertoo kaupungin historiasta sopii alkuun aivan mainiosti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kävimme siis päivän risteilyllä Viipurissa Lappeenrannasta käsin. Matkanjärjestäjä tekee myös risteilyjä Helsingistä: nämä risteilyt ovat viisumivapaita ja aivan ensimmäiseksi haluan mainita matkanjohtajamme ja oppaamme kiertoajelulla jotka osasivat asiansa ja oppas (Lappeenrantalainen eläkeläinen) omisti laajat tiedot kaupungin historiasta ja nykypäiväisestä kehityksestä. Matkanjohtaja oli nuori, energinen nainen joka puhui sujuvasti ainakin viittä kieltä ja osallistui koko ajan kaikkeen jopa pöytien pyyhkimiseen ravintolassa.
Matka läpi Saimaan kanavan oli hieman pitkä ja hidas, mutta sulkujen näkeminen oli mielenkiintoista ja kiinnitti huomiota maisemien kauneus (Nuijanmaan järvi ja Rättijärvi), mutta ah niin autiota ja tyhjää. Missä mökit, huvilat, laiturit, veneet, purjeveneet....joku satunnainen onkija puuveneellä saarelman reunassa, mutta tyhjää ja hiljaista oli.
Laivamatka sinänänsä miellyttävän rauhallinen, ei juoppoja, ruoka kohtalaista (pieni buffet ja jälkiruuat puuttuivat täysin) ja suurin osa väkeä istio todella kansoitetuilla kansilla ja otti aurinkoa. Paluumatkalla olikin sitten trubaduuri, yhteislaulua ja jopa joku pariskunta tanssahteli ravintelin lattialla.
Ja sitten Viipuri....
Kiertoajelu kesti vajaan tunnin ja saimme pikakurssin Viipurin historiasta ja mitä nyt on tapahtumassa: ilmeisesti jotain korjaustyötä ja siistimistä on tapahtunut, vaikka kyllä kaupunki oli vieläkin aika alasajettu joka suhteessa. Jonkinlaisen käsituksen sen suuruudesta ja entisestä kunnosta toki saa: rakennukset ovat vieläkin pystyssä, vaikka kuluneet ja hoitamattomat ja arkkitektuuri ajan parasta. Puistot ovat osittain metsittyneet ja penkkejä, suihkulähteitä jne tosi harvassa. Kolkkoa, niukkaa ja takapajuista....mutta silti jotenkin mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa.
Emme menneet mukaan pellavakauppaan vaan jäimme kauppatorille ja kävimme osoksilla kauppahallissa ja silloin kiinnitinhuomiota ruokien pistävään hajuun. Ei tullut mieleenkään ostaa mitään makeisia tai hedelmiä: kaikissa oli epämiellyttävä haju (olen ollut muuallakin päin maailmaa ja hajut ovat ensimmäinen asia jonka tiedostan joko positiivisena tai negatiivisena; jollain animalistisella tasolla ne virittävät aivoni johonkin tunnelmaan. Kolumbiaan tullessani ihastuin sokeriruokoviljelyjen tuoksuun lentoaseman ympärillä, Floridassa tuoksui meri ja suo ja jokaisella kaupungilla missä olen käynyt on omat tuoksunsa.)
Tavaraa toki oli j ostin kristalliset snapsilasit ja hatun; maksoin tietenkin liikaa mutta kyllä 20 eurolla pääsi pitkälle Hallissa otettiin joissakin paikoin vastaan euroja, mutta korteilla ei ole mitään käyttöä: parasta on vain kiltisti vaihtaa ruplia laivalla.
Isäni risteili siellä viisi vuotta http://www.youtube.com/watch?v=1mN6lAxQo8o
Henrjii, niinteki isänikin, enoni, setäni ja isoisäni. Koko sukuni risteili sieltä K-Suomeen saakka. Mummo ja äijä lähtivät kahdesti. Se ei vähennä suinkaan mielenkiintoani vaan ainoastaan lisää sitä. En tunne vetoa slaavilaiseen kulttuuriin, mutta karjalaisuus kiinnostaa ja perheen oma historia.
ymmärrän, minua ei, viimmeisi paikka mihin menisin jos saisin valita http://www.youtube.com/watch?v=_Bg0BlyK4fw&list=RD_Bg0BlyK4fw
Vanhoista Venäläisistä kaupungeista Leningrad on kauniimpi.
Sitä emme sentään saaneet lainatuksi.
H.
Ei ole enää kaupunkia nimeltä Leningrad, on vain sen niminen hallintoalue. Entinen Leningradin kaupunki on nykyiseltä nimeltään Pietari.
"nykyisin"
Kuka vanhoja muistelee, sen kauniimmat, siniset silmät.
H.
Samaa mieltä olen kertomuksesi tuomasta mielikuvasta Viipurin suhteen. Noin 7v sitten siellä kävin ja se jää viimeiseksi. Viipuri on ränsistynyt primitiivinen kaupunki,
Ihmmeellistä kun paikalliset haluavat alvariinsa matkustaa Viipuriin, Monen kävijän kohdalla näyttää olevan päällimmäisenä uhota----olin niin viisas ettei kukaan yrittänytkään tyhjentää matkakassaani ---kait joitakin jännittää miten matkalla käy.
Sinänsä laivamatka Saimaan kanavaa pitkin monien sulkujen kautta Viipurin on maisemallisesti kaunista, muutahan sitten ei näykään. Vähän antiikin aikaisia ovat laivat palveluineen, parasta varata omat eväät juomineen mukaan.
Matkailijat ovat jutelleet miten apaattisen näköisiä sikäläiset kansalaiset ovat.
Liekö ilme tänä päivänä toinen?
Onhan Viipurin matka aina kokemus kokemusten joukossa, Matkan jälkeen voi olla tyytyväinen omiin kotimaisemiin ja oloihin.
Juuri tuota ostoksilla käyntiä siellä en ymmärrä tai ehkä se onkin niinkuin sanot: paikallisille eteläkarjalaisille vuoden seikkailu kun taas käytiin Viipurissa ja olenedelleenkin hengissä. Minusta paikka ei ollut peloittava, ainoastaan nukkavieru ja kolkko:
Kuvissa kiinnitti huomiota väen vähyys: oli melkein kuin aavekaupunki. Asiaan lienee vaikuttanut kuuma aurinkoinen sää: kaikki joilla oli varaa bussimatkaan olivat kanavan rannalla kaulaansa myötä suomenlahdessa. Lapset vilkuttivat ja monet aikuisetkin.
Oppaista puhuen.
Aikoinaan asustelin itänaapurissa aikani. Kävi juu vieraita suomesta joskus. No senhän tietää, kielitaidottomien ulkomaanpellejen paapomista, ruokkimista, majoittamista jne. Mutta nämä "turistikierrokset" hoidin miellläni. Kuljettaa vaan ihmisiä pitkin kaupunkia ja muuallakin, selittää, mitä selittää. Mulla nyt onkin tietoa, mutta voihan sitä selittää mitä tahansa, ei ne voi tarkistaa tietoja mistään, eikä ne osanneet lukea paikallista murretta. Aika usein meinasi pokka pettää, kun selitti jotain puutaheinää jostain tönöstä tai paikasta, josta ei tiennyt itse yhtään mitään, mutta ainahan siinä noin teoriassa joku tsaariperheen jäsen aikanaan asunut, tms. siis voi olla mahdollista, mistä mä tiedän :DD
Mun mielestä tavallisetkin turistioppaat käyttää samaa metodia kiertoajeluilla ihan yleisesti, ei turisti kaikkea ala tarkastamaan, tunnetuimmat nähtävyydet kun tietää, sillä pärjää ihan hyvin.
=DW=
Se oli Neuvostoliiton aikaan, kun kävimme työporukalla Leningradissa.
Poikkesimme Viipurin pyöreässä tornissa syömässä.
Bussikuski oli muka pysäköinyt väärin. Miliisi tarvitsi ruplia siitä hyvästä.
Pikkupojat ja tytöt juoksivat kädet ojolla bussin ympärillä.
Kerjäläisiä en tainnut nähdä tai sitten en kiinnittänyt mitään huomiota. Yksi pultsari oli nukkumassa puistonpenkillä, paljaat jalkapohjat aivan pikimustina.Torilla meidän ympärillä kaarteli parvi mummoja sandaaleissa ja nilkkasukissa jotka kauppasivat virkattuja hattuja, myssyjä, liinoja; eläkkeet on huonot ja mummot yrittävät hankkia lisätienestiä.
Jokunen mieshenkilö kysyi tarviiko Lutunen ostaa tupakkaa tai viagraa.
Lutunen joka on paremmin perillä tämän maailman asioista kuin minä sanoo että paikalliset käyvät Viipurissa tekemässä pikku bisnestä: ostamassa Suomessa kiellettyjä aineita kuten steroideja ja lääkkeitä mitä Suomessa saa ainoastaan reseptillä, kuten viagraa ja sitten yleensäkin ostamassa kamaa mikä on rutkasti halvempaa rajan toisella puolella.
Yli 20-vuotta sitten kävimme hakemassa tenaviemme lakkiaisiin kuohuviinit Viipurista ja teimme yhden kanavaristeily, bussilla takaisin matkan ja ne riittävät lopuksi elämäämme.
Samoin kertakäynti silloisessa Leningradissa riittää loppuiäksi.
R-R:n kirjoilla olin rakentamassa Juustilan sulkua kunnes minut rynkyn piipulla tökkien häädettiin pois.
Vaikka asun alle 10:n kilometrin päässä lähimmistä halvan venäläisen bensan asemista niin en ole edes harkinnut viisumin hankkimista.
Se siitä lähialueen itämatkailusta!