Viipuri

Kävimme siis päivän risteilyllä Viipurissa Lappeenrannasta käsin. Matkanjärjestäjä tekee myös risteilyjä Helsingistä: nämä risteilyt ovat viisumivapaita ja aivan ensimmäiseksi haluan mainita matkanjohtajamme ja oppaamme kiertoajelulla jotka osasivat asiansa ja oppas (Lappeenrantalainen eläkeläinen) omisti laajat tiedot kaupungin historiasta ja nykypäiväisestä kehityksestä. Matkanjohtaja oli nuori, energinen nainen joka puhui sujuvasti ainakin viittä kieltä ja osallistui koko ajan kaikkeen jopa pöytien pyyhkimiseen ravintolassa.

Matka läpi Saimaan kanavan oli hieman pitkä ja hidas, mutta sulkujen näkeminen oli mielenkiintoista ja kiinnitti huomiota maisemien kauneus (Nuijanmaan järvi ja Rättijärvi), mutta ah niin autiota ja tyhjää. Missä mökit, huvilat, laiturit, veneet, purjeveneet....joku satunnainen onkija puuveneellä saarelman reunassa, mutta tyhjää ja hiljaista oli.

Laivamatka sinänänsä miellyttävän rauhallinen, ei juoppoja, ruoka kohtalaista (pieni buffet ja jälkiruuat puuttuivat täysin) ja suurin osa väkeä istio todella kansoitetuilla kansilla ja otti aurinkoa. Paluumatkalla olikin sitten trubaduuri, yhteislaulua ja jopa joku pariskunta tanssahteli ravintelin lattialla.

Ja sitten Viipuri....

Isäni risteili siellä viisi vuotta http://www.youtube.com/watch?v=1mN6lAxQo8o

Vanhoista Venäläisistä kaupungeista Leningrad on kauniimpi.
Sitä emme sentään saaneet lainatuksi.


H.

Samaa mieltä olen kertomuksesi tuomasta mielikuvasta Viipurin suhteen. Noin 7v sitten siellä kävin ja se jää viimeiseksi. Viipuri on ränsistynyt primitiivinen kaupunki,
Ihmmeellistä kun paikalliset haluavat alvariinsa matkustaa Viipuriin, Monen kävijän kohdalla näyttää olevan päällimmäisenä uhota----olin niin viisas ettei kukaan yrittänytkään tyhjentää matkakassaani ---kait joitakin jännittää miten matkalla käy.

Sinänsä laivamatka Saimaan kanavaa pitkin monien sulkujen kautta Viipurin on maisemallisesti kaunista, muutahan sitten ei näykään. Vähän antiikin aikaisia ovat laivat palveluineen, parasta varata omat eväät juomineen mukaan.
Matkailijat ovat jutelleet miten apaattisen näköisiä sikäläiset kansalaiset ovat.
Liekö ilme tänä päivänä toinen?

Onhan Viipurin matka aina kokemus kokemusten joukossa, Matkan jälkeen voi olla tyytyväinen omiin kotimaisemiin ja oloihin.

Oppaista puhuen.

Aikoinaan asustelin itänaapurissa aikani. Kävi juu vieraita suomesta joskus. No senhän tietää, kielitaidottomien ulkomaanpellejen paapomista, ruokkimista, majoittamista jne. Mutta nämä "turistikierrokset" hoidin miellläni. Kuljettaa vaan ihmisiä pitkin kaupunkia ja muuallakin, selittää, mitä selittää. Mulla nyt onkin tietoa, mutta voihan sitä selittää mitä tahansa, ei ne voi tarkistaa tietoja mistään, eikä ne osanneet lukea paikallista murretta. Aika usein meinasi pokka pettää, kun selitti jotain puutaheinää jostain tönöstä tai paikasta, josta ei tiennyt itse yhtään mitään, mutta ainahan siinä noin teoriassa joku tsaariperheen jäsen aikanaan asunut, tms. siis voi olla mahdollista, mistä mä tiedän :DD

Mun mielestä tavallisetkin turistioppaat käyttää samaa metodia kiertoajeluilla ihan yleisesti, ei turisti kaikkea ala tarkastamaan, tunnetuimmat nähtävyydet kun tietää, sillä pärjää ihan hyvin.


=DW=

Se oli Neuvostoliiton aikaan, kun kävimme työporukalla Leningradissa.
Poikkesimme Viipurin pyöreässä tornissa syömässä.
Bussikuski oli muka pysäköinyt väärin. Miliisi tarvitsi ruplia siitä hyvästä.
Pikkupojat ja tytöt juoksivat kädet ojolla bussin ympärillä.

Yli 20-vuotta sitten kävimme hakemassa tenaviemme lakkiaisiin kuohuviinit Viipurista ja teimme yhden kanavaristeily, bussilla takaisin matkan ja ne riittävät lopuksi elämäämme.

Samoin kertakäynti silloisessa Leningradissa riittää loppuiäksi.

R-R:n kirjoilla olin rakentamassa Juustilan sulkua kunnes minut rynkyn piipulla tökkien häädettiin pois.

Vaikka asun alle 10:n kilometrin päässä lähimmistä halvan venäläisen bensan asemista niin en ole edes harkinnut viisumin hankkimista.

Se siitä lähialueen itämatkailusta!