Mustaa kahvia

miten kauniisti
vartalo kumartuu,
kuroutuu

hameen noustessa
vyötäisille,
nähdäkseen rintaliivien
yläpuolisen vaon

kuvaus,
jossa
unet sekoittuvat
arkielämään

jokaisessa meissä
lienee tarina
kaukokaipuusta,
niityistä,
elämästä tai
kuolemasta

mutta tämä kertoo

luonteenpiirteestä,
kosketuksesta

tavasta nähdä
omanlaisensa
tarina vahakankaan
pintaan hiveltynä

kuinka ihmisen
pakaran pyöreys ja
kevyesti nouseva
paino voikaan

puristaa
pingottuneella
eroottisuudellaan

miellyttävyys
tuntua korkeassa
korossa ja
nahan pehmeytenä



-----------------------------------------------------




äänensävy ja
ryhti tuntuivat
vuorosanoilta

häpeältä
keinuttaa lanteita,
pelkkiä lainattuja
eleitä, joilla
ei kukaan voi
valloittaa

piirtää muuta
kuin maalauksen
selkäpuolia

lohkeilevan maalin
loputonta janoa
saada uutta
pintaa

yli ymmärryksen
menevää
hien ja saippuan
tuoksua

sanojen tulvan
nostaessa punaa
kasvoihin

tornadoja, jotka
hajottavat
keinotekoisen

ja sulkevat
jokaisen oviaukon
jossa ei
ole palaakaan
todellisuutta

nostaa
maljojaan hiljaisuudelle
ja pimeydelle



------------------------------------------------------



maalauksessa
oli piirrettyjä
ruutuja

kuinka yö oli
saapunut
muotokuvan sisään

ikkunallinen huone
ja tyhjävuode,
vain kuun antaessa
valoaan

miltä tuntuu
tunnustella
reisien muotoa

reiden sisäpintaa
kuinka se hikoilee
valkealle lakanalle

tuhraantuneen meikin
tuodessa siveyttä
juosten juoksemasta
päästyään

salaperäisyytensä perässä

korkeaa jalankaarta,
joka muistutti
kauneuden
mustatusta haaveesta

sanoa mitä
sylki suuhun tuo
ja enenmmän

ikkuna verhoja
väristelevä tuuli,
rakastajatar, joka
tuo hetkellisen
hyväntuulen, mutta
ei osaa laskeutua

tunnustaa
viihtyvänsä pysyvässä

vaan menee aina
sinne missä
elämä sykkii
kiihkeimmin

jättäen taakseen
pois reväistyjä,
jotka uskovat
edelleen ihmeeseen

lyijynraskaaseen syyllisyyteen




-----------------------------------------------------------------------------





pois kaikesta
karkeudesta

siivilöityyn
lempeyteen, jonka
on läpäistävä
maailmankaikkeus

kaikkinäkevä silmä,
joka hukkaa
jokaisen
kallisarvoista
olla mitä olemme

näyttämättä koskaan
sitä miten katoavaista
ihmisen suuruus ja
kunnia voivat
kauneimmillaan olla

taiteilemalla aina
juhlan ja arjen
katkerassa alamäessä
katkaisten jousen aina
ennen perillepääsyä

enne huipennusta





---------------------------------------------------






jokaisen pitäisi
tarttua kenttään,
ilmassa väreilevään
energiaan, joka
hukkaa aika-ajoin
ajantajun

otettava ohjat
unelmassaan

repäistessään verhon
kaikkien uskomusten
ja luulojen
verkostoista

hypäten elämän
rytmin heiluriliikkeestä
kokonaiseksi

todellisen tietoisuuden
läpäiseminä
avaruuden täydellisyys
täydellisenä

annettava ikuisten
sielujemme
kuljettaa
jumaluuden kipinää

sokeaa pistettä,
joka on tuotava
näkyväksi itsellemme

kauniin tähdenlennon
tavaksi avata
valaistuva ilo
sydämeen

astuen
tyhjän päältä
värähtelyyn, jossa
rakkaus asuu

virtaan, joka
kannattelee
kaikenkattavaa
tietoisuuttamme

elämän ravintoa,
joka
kastelee
kuin ihana
lauha sade
kylläistä sydäntä


-----------------------------------------------------------


maan koskettaessa
maata,
ihon
sisäistä
tulen hehkua

kaikkea mikä
on rakkautesi
arvoista

kuule sitä,
piirteitäsi

sielusi ääntä

kukan tavoin
kukoistavia kasvoja,
joita haluaisit
hoitaa ja
kastella

aitoa vehreyttä

elävän ihon
pinnasta
tehtyä hehkua,
joka
polttaa uuvuttavaa yötä

valvoo tähtesi
piirteidesi ihmeellistä
maailmaa

onnellistaen ympäröivän

rakkautesi ruusun,
kauniit nuput ja
kauneimmat muistot

onni jokaisessa
hahmossa

ja uskollisuus
osana
taivaan tähtien
mustaa kahvia

se joka
on tehty
elämän tulesta

pilvettömän taivaan
valkeimmista haaveista


https://www.youtube.com/watch?v=rHhBfZ6ro1c