Oon siis 99 tyttö ja aina ilonen kavereideni mielestä. Mutta näin siis ei ole. Itken lähes aina jos mennään mukavuus alueeni ulkopuolelle. Vältän aina sitä julkisesti mutta kotona itsekseen vähän väliä. Vanhemmat aina huutavat minulle jos jokin on vähänkään mennyt pieleen ja kun rupeen itkee niin ne vaa huutaa että taas sä pillität... Oon yrittänyt puhua siitä heille mutta se on todella vaikeaa ja alan taas itkemään. En saa sanaakaan suustani silloin. Oon jopa kerran kirjoittanut että mitä oon halunnut sanoa mutta eivät lukeneet puoliakaan siitä :( halusin vain tulla vähän purkautumaan tänne...
Mahdoton itkeminen
Itkevä99
470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa vähän paniikkihäiriöltä. Itse en ole kovinkaan herkkä itkemään, pelkästään herkkä suuttumaan, mutta nyt kun olen paniikkihäiriön saanut riesakseni niin sekoan pienistäkin vastaankäymisistä. Pikkujutuista yleensä seuraa juurikin itkemistä, hikoilua, syke nousee. Isommat tilanteet sitten johtavat noihin mutta isommassa mittakaavassa, jaloista menee tunto, rauhoittuminen ei enää onnistu hengiitysharjoituksin ja kaiken kukkuraksi loppupäivän särkee päätä, eikä se ole mitään pikkujomotusta vaan kunnon jysäri. Mulla nää on melkeen poikkeuksetta erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, eikä kohtauksia kotona tule muulloin kuin puhelinsoittojen yhteydessä. En tiedä miksi, mutta pelkään asioiden hoitamista puhelimitse ihan sairaasti.
Kannattaa puhua tuosta vaikka terkkarin kanssa, se osaa ohjata eteenpäin jos näkee tarpeelliseksi ja jo pelkästään jollekulle kertominen saattaa lievittää sitä ahdistusta. Kannattaa vähän kuulostella miltä muuten tuntuu kun alkaa itkettää. Onko muita fyysisiä oireita, ahdistaako, tuntuuko olo vain surulliselta, suututtaako? Näiden asioiden tiedostaminenkin voi hyvin helpottaa oloa. Ainakaan sitä ei säikähdä ja lietso suurempaa paniikkia kuun tietää itsekin missä mennään.
Mulla on aina sillai et kun suutun jostain enkä saa purettua kiukkuani johonkin (parhain tapa purkaa vihaa on lyödä joltakulta nenä aivoihin tai jotain) mutta jostain syystä ainakaan julkisilla paikoilla en sitä viitsi tehdä. Jos en saa purettua vihaani alan itkemään ja se on todella vituttavaa :/
Kiitos ku ymmärsitte :) en ole koskaan ajatellut tätä paniikkihäiriönä. Mun syke nousee ja jalat tuntuu menevän alta.
Kyllähän tuo paniikkihäiriöltä kuulostaa. Kannattaa jutella vaikka sille terkkarille, paniikkihäiriöön on hoitoja. Mulla eniten iloa on ollut hengitysharjoituksista, mutta myös keskustelu voi auttaa, lääkkeitäkin löytyy, mutta en kyllä menisi suosittelemaan vaikka niitä heti aletaankin tuputtaa. Paljon sivuoireita, vähän apua, näin ainakin minulla.