Taustaa:
Olen pian 37 vuotta, ei lapsia ennestään. Nuoruuteni seurustelusuhteen jälkeen minulla ei ollut vakituista kumppania ja alle kolmikymppisenä sitten lakkasin etsimästäkin. En koskaan ole ollut mitenkään lapsirakas ja kun ei ole ollut miestäkään, niin ei ole tullut mitään mielitekoa saada lasta. Vihdoin 35 –vuotiaana tapasin elämäni miehen (10 v. vanhempi, hänellä on lapsia ennestäänkin) ja hänen kanssaan haluaisin ihan oikeasti lapsia.
Meidän suhteemme perustuu tasaveroisuuteen ja yhteisiin harrastuksiin. Olen 100 % varma että yhteinen harrastuksemme loppuisi minulta, koska sinne ei voi ottaa lasta mukaan eikä meidän tuttavapiirissä ole ketään, jota voisi pyytää lapsenvahdiksi.
Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että minä olisin aina lapsen kanssa kotona, ja mies sitten kulkisi yksin missä milloinkin (ei kuitenkaan baareissa). Me vieraannuttaisiin toisistamme ja varmaan pian eroaisimme:-(
Nämä pelot siitä miten lapset vaikuttaisivat meidän parisuhteeseen ovat esteenä. Mies vakuuttaa kyllä että lapset tuovat vain uutta sisältöä elämään ja että lapsenvahteja kyllä löytyy sitten kun tarvitaan (myönsi kyllä ettei niitä juuri nyt olisi) ja että hän osallistuu lastenhoitoon, olisi valmis jopa jäämään lapsen kanssa kotiin jotta minä voin käydä töissä.
Aika vaan käy vähiin, emme ole enää nuoria, päätös pitäisi tehdä pian. Mutta emme ole ehtineet elää elämää kahdestaan vielä paljoakaan. Lapset tarkoittavat sitä, että loppuelämään he tulevat liittymään tiiviisti. Meillä olisi sitä kahdenkeskistä aikaa vasta eläkeiässä.
Jos minun ainoa elämänsisältö on lapsi ja minulla ja miehellä ei edes ole mitään keskusteltavaa muuta kuin kakkavaipat. Miksi tekisin lapsia, jos sen hintana on parisuhteen rikkoutuminen ja lapsista tulisi rikkinäisen kodin lapsia?!
Näinhän usein käy, lasten odotus tai syntymä rikkoo parisuhteen...
Lisäksi, kun miehen ed. liitossa vaimo ei ymmärtänyt eikä edes hyväksynyt saati osallistunut miehen harrastukseen., he elivät erillistä elämää hyvin pitkälti. Pelkään että meille käy samoin:-(
Mutta ihan oikeasti, haluaisin hänen kanssaan lapsia.
On noita pelkoja paljon muitakin, mutta nämä ehkä päällimmäisenä.
Rakastan miestä ja haluaisin hänen kanssaan lapsia, mutta miten uskaltaa tehdä ratkaiseva askel?
Olen pian 37 vuotta, ei lapsia ennestään. Nuoruuteni seurustelusuhteen jälkeen minulla ei ollut vakituista kumppania ja alle kolmikymppisenä sitten lakkasin etsimästäkin. En koskaan ole ollut mitenkään lapsirakas ja kun ei ole ollut miestäkään, niin ei ole tullut mitään mielitekoa saada lasta. Vihdoin 35 –vuotiaana tapasin elämäni miehen (10 v. vanhempi, hänellä on lapsia ennestäänkin) ja hänen kanssaan haluaisin ihan oikeasti lapsia.
Meidän suhteemme perustuu tasaveroisuuteen ja yhteisiin harrastuksiin. Olen 100 % varma että yhteinen harrastuksemme loppuisi minulta, koska sinne ei voi ottaa lasta mukaan eikä meidän tuttavapiirissä ole ketään, jota voisi pyytää lapsenvahdiksi.
Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että minä olisin aina lapsen kanssa kotona, ja mies sitten kulkisi yksin missä milloinkin (ei kuitenkaan baareissa). Me vieraannuttaisiin toisistamme ja varmaan pian eroaisimme:-(
Nämä pelot siitä miten lapset vaikuttaisivat meidän parisuhteeseen ovat esteenä. Mies vakuuttaa kyllä että lapset tuovat vain uutta sisältöä elämään ja että lapsenvahteja kyllä löytyy sitten kun tarvitaan (myönsi kyllä ettei niitä juuri nyt olisi) ja että hän osallistuu lastenhoitoon, olisi valmis jopa jäämään lapsen kanssa kotiin jotta minä voin käydä töissä.
Aika vaan käy vähiin, emme ole enää nuoria, päätös pitäisi tehdä pian. Mutta emme ole ehtineet elää elämää kahdestaan vielä paljoakaan. Lapset tarkoittavat sitä, että loppuelämään he tulevat liittymään tiiviisti. Meillä olisi sitä kahdenkeskistä aikaa vasta eläkeiässä.
Jos minun ainoa elämänsisältö on lapsi ja minulla ja miehellä ei edes ole mitään keskusteltavaa muuta kuin kakkavaipat. Miksi tekisin lapsia, jos sen hintana on parisuhteen rikkoutuminen ja lapsista tulisi rikkinäisen kodin lapsia?!
Näinhän usein käy, lasten odotus tai syntymä rikkoo parisuhteen...
Lisäksi, kun miehen ed. liitossa vaimo ei ymmärtänyt eikä edes hyväksynyt saati osallistunut miehen harrastukseen., he elivät erillistä elämää hyvin pitkälti. Pelkään että meille käy samoin:-(
Mutta ihan oikeasti, haluaisin hänen kanssaan lapsia.
On noita pelkoja paljon muitakin, mutta nämä ehkä päällimmäisenä.
Rakastan miestä ja haluaisin hänen kanssaan lapsia, mutta miten uskaltaa tehdä ratkaiseva askel?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mietippä sitä,että äitiyteen onko koskaan valmis?
Kasvat siihen raskautesi aikana.
Mieti loppuelämääsi ja mieti että mitä sinä siitä haluat. mitä haluat ympärilläsi olevan kun istut kiikkustuolissa?
Lapsia,jotka käyvät sinua katsomassa vaiko ystäviä?