Sairaslomalle lukiosta

Olen ollut sairaslomalla jo 1,5vuotta 4kk (osastolla ollut), palailen kouluun nyt tänä syksynä.
Osastolle joudut jos olet todella heikko kuntoinen ja arjesta selviäminen on hankalaa. Jos on itsetuhoisia ajatuksia on osastolle joutuminen 100% varmaa.
Itsellä ei ollut, mutta erehdyin sanomaan, että olin niin pettynyt itseeni ahmimiskohtausten jälkeen että voisin tappaa itseni. Se oli menoa sitten.
Ala nyt syömään kunnolla. Paraneminen vie aikaa (jopa vuosia) ja vaatii kärsivällisyyttä.
Ja sinä et liho loputtomasti, alun nopea painon nousu on vain turvotusta/nestettä joka lähtee kyllä nopeasti. Rasvaa tulee yöhemmin paljon vatsaan ja reisiin, mutta ne tasoittuvat kehoon ajan kanssa. Keho ei rakenna lihaksia takaisin ennen kuin on kerännyt tietyn määrän rasvaa ja rasvakin sulaa pois kun lihaksisto kasvanut takaisin. Keho ampuu painon n.10% yli tavoitepainonsa, mutta se tippuu itsekseen vuoden, parin aikana.
Olet oikeutettu sairaslomaan ja sairaspäivärahaan. Hae ne.
Opiskelupaikka kyllä odottaa.
Ja jaksamisia parantumiseen.

Itsekkään en kertonut totuutta kenellekkään sillä häpesin laihduttamistani.
Ajattelin että laihduttaminen on naisten hommaa, miehethän ei laihduttele.
Lääkärit sitten etsivät syöpää ym. vikaa minusta, kun paino vaan tippui.

Alkujaan olin vakavasti ylipainoinen (syy:länträsin viinan kanssa ja söin sontaa/eineksiä mielettömästi) ja pudottelin painoa 70kiloa n.vuoden aikana.
Bulimisia piirteitä minulla ei koskaan ollut tai tullut.
Olin lopuksi niin huonossa kunnossa, että lääkäritkin sanoivat että viikon parin päästä olisin kuollut. Nukkuessa näytin kuulema muumiolta.

Suosittelisin sinua karsimaan kaikki stressitekijät minimiin.
Anna aikaa itsellesi. Ole perheesi kanssa, he ovat sinulle parhain tuki koko maailmassa tämän vitsauksen selättämisessä. Halaa lähimmäisiä, käy lyhyellä ja kevyellä kävelyllä tai silittele lemmikkiä, kun kaikki näyttää varjoisalta. Ja epätoivo ja tuska alkavat vallata mieltäsi.

Sinun pitää hyväksyä, että tullaksesi taas normaaliksi sinun pitää alkaa syödä. Itse söin melkein 2kk ihan mitä halusin, milloin halusin (esim.iltapala kilo mämmiä, puolilitraa maitoa ja vähän pashaa. Oli pääsiäinen. Tai heräsin yöllä nappaamaan pari bratwurstia donitsien ja maidon kera) eikä paino juurikaan noussut. Niin paljon olin vahingoittanut itseäni ja kehoni oli myös hypermetabolisoitunut. Alussa on ihan sama mitä syöt. Kehosi tahtoo vain energiaa korjatakseen vahingot. Luota minuun sinusta ei tule sairaalloisen lihavaa, kun vain elät normaalisti. Ja alussa tulevat lällykät/pöhötys eivät ole läskiä vaan vettä, joka lähtee pois paranemisen jatkuttua.
Rasva tulee myöhemmin ja se on paranemisen kannalta tärkeää. Lihakset eivät rakennu takaisin ennen kuin kehossa on tietty määrä rasvaa. Ja kuten edellisessä kirjoitin sekin alkaa sulaa kuin itsekseen, kun lihaksisto on korjattu. Lopuksi tulee henkinen parantuminen ja sinne asti kannattaa painaa.
Ero kuin yöllä ja päivällä (tunnen taas iloa, pystyn nauramaan ja tytötkin kiinnostaa taas). Anoreksista mieltä voisi verrata kirjaimellisesti vajaa-älyisyyteen. Kaikki aivojen osat eivät pelitä täysillä.

Tuohon kämppä juttuun en osaa neuvoa, mutta sinun kannattaa nyt hakea ja ottaa sitä sairaslomaa ja kertoa lääkäreille asiat niin kuin ne ovat.
Äläkä hemmetti soikoon mietikkään tekeväsi itsellesi mitään.
Sinua tarvitaan täällä ja ihmisiä jäisi kaipaamaan sinua. Anna itsellesi aikaa, paraneminen ei tapahdu tuosta vaan naps hetkessä vaan vaatii pitkän ajan.

kävin lukiota yhteensä 5 vuotta. yhden vuoden olin kokokaan saikulla ja sit pari muutaman kk pätkää. virallisesti masennuksen ym takia mutta sh oli myös yksi diagnoosi. osastolle ei laitettu. en halunnut, eikä tosiaan voitu laittaa ku en ollu hengenvaarassa. sain toipua kotona ja kävin aktiivisesti avoihoidossa. terapiassa ym.

Rohkasen sua puhumaan koulussa, esim. terveydenhoitajan ja luotettavan opettajan kans asiasta. Itselläni oli jo lukioaikana vakava syömishäiriö ja myös masennus ja ahdistus. Puhuin asiasta opettajan ja kouluterveydenhoitajan kans ja koska mulla kirjotukset oli jo niin lähellä, niin lopulta mä sain sellasen terveystodistuksen, että jos kirjotuksissa kesken kokeen multa lähtee taju tai pyörryn tai jotain, niin sitä koetta ei hylätä kuitenkaa ja saa sen tehä uudestaan. Onneks niin ei kuitenkaa käyny ja selvisin lopulta lukiosta. Mut jos susta tuntuu, että opinnoista ei vaan tuu mitään, niin uskon, että myös sairaslomaa voi koulusta saada ja vaikka osastolla olisitkin niin sekään ei kuitenkaan vaikuta haittaavasti kouluun. Mulla oli yks kaveri, joka kirjotti ylioppilaaksi ollessaan osastolla, osastolta käsin ja pääsi ylioppilaaksi. Käsittääkseni hän oli ensimmäinen joka siinä on onnistunu. Joten aika rohkaseva hänen tarinansa! Mutta siis, rohkasen sua puhumaan asioista ja näin ollen toisten ihmisten tuella ja avulla löytämään sulle paras ratkasu! On helpompaa, ku yrittää pähkäillä asioita yksin. Tsemppiä sulle tosi paljon ja voimia taistelussa syömishäiriön ja muiden ahdistavien asioiden kanssa!