Pidättekö paljon yhteyttä vanhempiinne ja sukuunne?
Olen ollut näissä asioissa todella surkeaa sorttia. Lapsuudessani emme juurikaan vierailleet sukulaisillamme ja sen vuoksi luulen asian jääneen tälle tolalle. Kuitenkin asia vaivaa minua jollakin tapaa, koska kirjoitan tätä viestiä.
Vaikeinta on yhteydenpito vanhempiini. Tulee syyllinen ja vaivaantunut olo pidin yhteyttä tai en. Äitini toivoisi jonkinlaista lähes symbioottista terapiasuhdetta, pitäisi avautua tunteistaan ja vatvoa niitä tuntikausia. Isäni on etäinen vanhanajan mies, keskusteluaiheita ei hirveästi löydy nuorempien kanssa.
Olen ollut näissä asioissa todella surkeaa sorttia. Lapsuudessani emme juurikaan vierailleet sukulaisillamme ja sen vuoksi luulen asian jääneen tälle tolalle. Kuitenkin asia vaivaa minua jollakin tapaa, koska kirjoitan tätä viestiä.
Vaikeinta on yhteydenpito vanhempiini. Tulee syyllinen ja vaivaantunut olo pidin yhteyttä tai en. Äitini toivoisi jonkinlaista lähes symbioottista terapiasuhdetta, pitäisi avautua tunteistaan ja vatvoa niitä tuntikausia. Isäni on etäinen vanhanajan mies, keskusteluaiheita ei hirveästi löydy nuorempien kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidänkään suvussa ei ole tapana pitää aktiivista yhteyttä. Kerran vuodessa nähdään, pari kertaa vuodessa soitellaan. Keskustelunaiheet on vähäiset, joten puheenaiheet on aina niitä perinteisiä peruskuulumisia.
Toivoisin aktiivisempaa yhteydenpitoa, mutta...aikuisella iällä se ei ole enää samanlaista kuin nuorempana. Kai sitä vain etääntyy vanhemmistaan kun asuu toisella puolen maata. Muihin sukulaisiin tulee pidettyä yhteyksiä vielä harvemmin.
Mie ajoin tyttären luo 800 km. Ei edes kahvikupillista tarjonnut.
Kun jompikumpi lapsistani soittaa ja jutellaan kaikki,
niin lopetettaessa muistan aina kiittää soitosta. :)
se on välittämistä.