Kanttorin yllätys

Kanttori Veijalainen katseli kun hautajaisseurue talsi honkanummen poikki kohti kappelia. Veijalainen käynnisti autonsa ja ajoi vanhalta hakkilantieltä lahden tielle ja painoi kaasun pohjaan. Reilua ylinopeutta hän ajoi kun auton stereoissa pärähti soimaan Deciden biisi -fuck you god-. Suuntana oli hartola jossa pahuuden tyyssija odotti toteuttajaansa.

Veijalainen oli teetättänyt itselleen nahkahaalarin jonka selässä luki "teloittaja". Tuo koko lysti johon hän oli satsannut oli aivan sika kallis. Häntä ei kuitenkaan haitannut koska halusi kuolla tyylikkäästi. Kerta toisensa jälkeen auton kaiuttimista kajahti sanat: fuck you god. Auto ohitti huimaa ylinopeuutta lahden rampin.

Pikkukivet natisivat Veijalaisen mersun kesärenkaissa kun nelostieltä käännyttiin pikkuiselle hiekkatielle hartolassa. Kun auto pysähtyi se seisoi Veijalaisen seurakunnan kesähuvilalla. Täällä olisi tänään papin ja uskon siskojen kanssa illallinen ja pienimuotoinen jumalanpalvelus. Tästä "jumalanpalveluksesta" eivät vielä muut tietäisi kuin Veijalainen. Sitä varten hän oli varannut kaksimoottorisahaa, oksasilppurin, puudutusainetta ja 200l tynnyrin.

Aika kului nopeasti ja illallinen alkoi olla valmista. Ei mennyt aikaakaan kun juhlaväki saapui paikalle. Kun kaikki alkoivat syömään, pappi nousi ylös ja halusi pitää kiitos puheen Veijalaiselle. Kun kaikki taputtivat Veijalainen kiitti, hän kiitti erityisesti siitä että he kaikki olivat täällä.

Moni katsoi kun Veijalainen hotki lammasta kuin viimeistä päivää suuhunsa. Hän oli jo aterioinut pitkin iltaa kun juhlaväki tunsi olonsa kipeäksi. Se johtui puudutusaineesta jota Veijalainen oli laittanut viiniin. Kukaan muu kuin Veijalainen ei pystynyt kävelemään. Veijalainen lopetti syömisen ja joi kaksi litraa luumukeittoa. Lopuksi hän haki tynnyrin sisälle. Hän heitti tynnyriin pää edellä papin ja käynnisti moottorisahan. Kaikki katselivat kauhuissaan kun pappi yritti nousta tynnyristä ja Veijalainen työnsi moottorisahan lavan, sotkien papin silpuksi tynnyrin pohjalla. Sitten Veijalainen sammutti moottorisahan ja odotti. Kului ainakin kymmenen minuuttia kunnes hän riisui itsensä ilkosilleen.

Kuului valtava pieru kun lihavakanttori päästi paskansa roiskumaan tynnyriin papin verisilpun päälle. Veijalainen paskansi melkein tunnin, välillä hän kävi hakemassa jonkun seurakunnan jäsenen ja heitti hänet tynnyriin ja paskansi hänen päälleen, lopuksi moottorisaha irroitti lihankappaleita uhrin luurangosta. Kun kaikki oli tapettu ja kantori paskantanut suolen tyhjäksi tynnyriin, hän lisäsi sinne vielä neljäkiloa merisuolaa ja kaksikiloa mustaa pippuria. Lopuksi hän laittoi tynnyrin sisään metallisen voimajohdon jonka jännite sai ihmisliejun porisemaan.

Veijalainen hämmensi "keittoaan" ja joi olutta. Paskaisia pieruja tunkeutui hänen pakaroidensa välistä, mutta hän ei välittänyt. Oluella hän pääsisi nirvanaan. Kun keitto oli kypsynyt useamman tunnin ja korikaljaa oli mennyt, kanttori vei keittonsa nokkakärryillä ulos. Hän maistoi sitä ja lisäsi suolaa. Hän söi tuota keittoa yli kaksi viikkoa juoden samalla koskenkorvaa. Kun oli tullut aika, hän asetti haulikon piiput suuhunsa ja painoi liipaisimesta. Ei ollut montaakaan lääkäriä joka olisi pystynyt Veijalaista auttamaan. Varmaa kuitenkin oli: Hän oli pahuuden reinkarnaatio.