Löytyykö täältä mopsin omistajia???
jos löytyy olisi kiva kuulla koiristanne,mimmoinen luonne jne..
onko muuten kaikilla mopseilla taipumusta lihavuuteen? en ole vielä nähnyt elävänä normaalin kokoista mopsia? nykyään ei varmaan mistään löydy enää sitä pitkäkuonoisempaa sorttia..kun katsoo ´kymmeniä vuosia vanhoja koira kirjoja niissä mopsin kuono on vielä ihan sopiva,nykyään jo liian tylppä..
ja yksi lisäkysymys: onko mopseilla taipumusta saada herkästi hengitystiesairauksia ja tuhisevatko?
löytyykö mopsin omistajia?
16
2536
Vastaukset
- Lefa
Hej minulla on kaksi mopsiurosta 2,5 ja 3,5 ikäiset. Mopsit ovat luonteeltaan todella ihania Seurakoiria, siis tosiaankin isolla S:llä. Ne kaipaavat valtavasti rakkautta ja hellyytä. Ne rakastavat omaa perhettään yli kaiken. Mieluisim paikka mopsille on isännän tai emannän syli. Paras nukkumapaikka on mopsin mielestä omistajan sänky jossa jaetaan tyyny omistajan kanssa. Eli ovat maailman suloisimpia koiria.
Se että mopsit olisivat taipuvaisia lihoamaan ei ole sen ihmeempää kuin että he ovat mestareita kerjäämään makupaloja. Kun ne katsovat sinua isoilla hellillä pyöreillä silmillään, et kertakaikkiaan voi vastustaa niitä.
Se että et ole nähnyt mielestäsi normaalinkokoisia mopseja, johtunee siitä että näkemäsi mopsit ovat juuri sellaisia, kuin mopsien pitääkin olla. Toki löytyy myös ylilihavia yksilöitä, mutta mopsin kuuluu tosiaan olla tuhdin oloinen ja kiinteälihaksinen, ei mikään vinttikoira. Kannatta käydä koiranäyttelyssä katsomassa miltä tämän päivän mopsit näyttävät.
Se onko kuono pitkä tai lyhyt, niin tänä päivänä näyttelyissä rangaistaan armotta mopsia jonka kuono on liian pitkä, eli ei saa arvostelua erinomainen vaan korkeintaan erittäin hyvä.
Minun mopseilla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia hengitystiesairauksien kanssa vaan ovat olleet todella terveitä.
Voit olla ihan varma että mopsit kuorsaavat ja tuhisevat AINA.
Sinun kannattaisi tutustua lähemmin mopseihin koeta löytää joku jolla on mopsi ja käy kylässä, takaan että ihastut. Muuten mopsin paras kaveri on toinen mopsi. Joten jos otat yhden niin todennäköisesti hommaat ainakin yhden jollei useamman lisää.- MopsiRakas
Mopseista vielä sen verran että niillä toki kuuluu olla massaa ja tukevuutta, mutta ne eivät saa olla liian lihavia sillä siitä on vain haittaa enemmän kun hyötyä, aiheuttaa mm. hengitysvaikeuksia.
Mopsien ihannepaino on suunnillee 6- 8.3 kg!
Hyvää jatkoa muillekin mopsien omistajille!
Mopsit ovat maailman ihanin rotu! :)
- Eetu & Aatu-Fani
mulla ei oo,mut oon hoitanu.
Eetu ja Aatu on ihania poikia,rakastettavia tuhnuja,jotka eivät IHAN VARMAAN tottele käskyjä,vaikka osaiskin ne...(ja se jo on aika harvinaista...)
ja lihavuudesta.mopsien kuuluu olla "lihavia",eli hyvin pullukoita,kuin makkaroita.mutta jos on vaikeuksia liikkua yms.niin se ei tietty oo normaalia!
mopsit on kyl tosi lyttynaamoja,mut ei se ainakaan mun hoitsupoikia oo näkyny haittaavan,ihan tavallisilla lenkeillä pärjää,ja voi ihan hyvin juostakin,muttei tietenkään hirveen
kuumalla.ja kesälläkin pärjää jos ei kauheesti rasita.
Kyl ne tuhnuttaa,ja kuulemma ainakin pojat(Aatu ja Eetu)kuorsaavat.Mut kunnon mopsilaista se ei haittaa!!!- heipsis
Meillä on yhden vuoden ikäinen mopsi-poika. Todella hauska yksilö. Ja tosi seurallinen. Se ei niinkään viihdy sylissä, vaan muuten ihmisten lähellä. Kun joku meistä istahtaa paikalleen, on aivan varmaa että vauvelimme köllähtää hänen jalkojensa juureen nukuttelemaan. Ja aina niin, että ihmisen on mahdollisimman vaikea lähteä liikkeelle.
Mopsimme nukkuu makuuhuoneessamme, mutta sänkyyn emme sitä päästä (ettei vahingossa potkaista sitä lattialle). Joka ilta se yrittää majoittua sänkyyn, mutta menee lopulta omalle tyynylleen. Ja kuorsaa, todella äänekkäästi. Se ei kuitenkaan haittaa liiemmälti, koska mieheni kuorsaa yhtä äänekkäästi. Jo pikkupentuna se kuorsasi, mikä oli minulle helpottavaa; siitä aina tiesin, että "hengissä ollaan". Muuten olisin rampannut kaiken yötä katsomassa, että vieläkö se ihan varmasti hengittää (olen pikkuisen ylihuolehtiva luonteeltani).
Olemme yrittäneet kouluttaa mopsiamme. Tuntuu olevan vähän vaikeampaa kuin esim. noutajien kouluttaminen. Tai ainakin toistoja tarvitaan useampia. Vai onkohan tämä yksilömme vähän liiankin itsepäinen.
Yksi vaikeus meillä on ollut ylitse muiden: nenäpoimun puhdistaminen. N. puolivuotiaana lääkäri otti sen nenäpoimusta näytteen (epäili tulehdusta) ja sen jälkeen mopsimme päätti, ettei kukaan koske sen nenäpoimuun ainakaan suosiolla. Se taistelee eläimen raivolla puhdistamista vastaan (ja sillä on kaiken lisäksi todella syvä poimu). Onneksi kunnon palkkio puhdistamisen jälkeen lohduttaa sitä.
Meillä on vain tämä yksi mopsi. Meitä on kyllä varoiteltu, että kun mopsiin hurahtaa, niitä saattaa haluta pian toisen ja kolmannenkin. - Axnu
heipsis kirjoitti:
Meillä on yhden vuoden ikäinen mopsi-poika. Todella hauska yksilö. Ja tosi seurallinen. Se ei niinkään viihdy sylissä, vaan muuten ihmisten lähellä. Kun joku meistä istahtaa paikalleen, on aivan varmaa että vauvelimme köllähtää hänen jalkojensa juureen nukuttelemaan. Ja aina niin, että ihmisen on mahdollisimman vaikea lähteä liikkeelle.
Mopsimme nukkuu makuuhuoneessamme, mutta sänkyyn emme sitä päästä (ettei vahingossa potkaista sitä lattialle). Joka ilta se yrittää majoittua sänkyyn, mutta menee lopulta omalle tyynylleen. Ja kuorsaa, todella äänekkäästi. Se ei kuitenkaan haittaa liiemmälti, koska mieheni kuorsaa yhtä äänekkäästi. Jo pikkupentuna se kuorsasi, mikä oli minulle helpottavaa; siitä aina tiesin, että "hengissä ollaan". Muuten olisin rampannut kaiken yötä katsomassa, että vieläkö se ihan varmasti hengittää (olen pikkuisen ylihuolehtiva luonteeltani).
Olemme yrittäneet kouluttaa mopsiamme. Tuntuu olevan vähän vaikeampaa kuin esim. noutajien kouluttaminen. Tai ainakin toistoja tarvitaan useampia. Vai onkohan tämä yksilömme vähän liiankin itsepäinen.
Yksi vaikeus meillä on ollut ylitse muiden: nenäpoimun puhdistaminen. N. puolivuotiaana lääkäri otti sen nenäpoimusta näytteen (epäili tulehdusta) ja sen jälkeen mopsimme päätti, ettei kukaan koske sen nenäpoimuun ainakaan suosiolla. Se taistelee eläimen raivolla puhdistamista vastaan (ja sillä on kaiken lisäksi todella syvä poimu). Onneksi kunnon palkkio puhdistamisen jälkeen lohduttaa sitä.
Meillä on vain tämä yksi mopsi. Meitä on kyllä varoiteltu, että kun mopsiin hurahtaa, niitä saattaa haluta pian toisen ja kolmannenkin.Siis mopsit joita olen hoitanut,ovat lefan.
- Lefa
heipsis kirjoitti:
Meillä on yhden vuoden ikäinen mopsi-poika. Todella hauska yksilö. Ja tosi seurallinen. Se ei niinkään viihdy sylissä, vaan muuten ihmisten lähellä. Kun joku meistä istahtaa paikalleen, on aivan varmaa että vauvelimme köllähtää hänen jalkojensa juureen nukuttelemaan. Ja aina niin, että ihmisen on mahdollisimman vaikea lähteä liikkeelle.
Mopsimme nukkuu makuuhuoneessamme, mutta sänkyyn emme sitä päästä (ettei vahingossa potkaista sitä lattialle). Joka ilta se yrittää majoittua sänkyyn, mutta menee lopulta omalle tyynylleen. Ja kuorsaa, todella äänekkäästi. Se ei kuitenkaan haittaa liiemmälti, koska mieheni kuorsaa yhtä äänekkäästi. Jo pikkupentuna se kuorsasi, mikä oli minulle helpottavaa; siitä aina tiesin, että "hengissä ollaan". Muuten olisin rampannut kaiken yötä katsomassa, että vieläkö se ihan varmasti hengittää (olen pikkuisen ylihuolehtiva luonteeltani).
Olemme yrittäneet kouluttaa mopsiamme. Tuntuu olevan vähän vaikeampaa kuin esim. noutajien kouluttaminen. Tai ainakin toistoja tarvitaan useampia. Vai onkohan tämä yksilömme vähän liiankin itsepäinen.
Yksi vaikeus meillä on ollut ylitse muiden: nenäpoimun puhdistaminen. N. puolivuotiaana lääkäri otti sen nenäpoimusta näytteen (epäili tulehdusta) ja sen jälkeen mopsimme päätti, ettei kukaan koske sen nenäpoimuun ainakaan suosiolla. Se taistelee eläimen raivolla puhdistamista vastaan (ja sillä on kaiken lisäksi todella syvä poimu). Onneksi kunnon palkkio puhdistamisen jälkeen lohduttaa sitä.
Meillä on vain tämä yksi mopsi. Meitä on kyllä varoiteltu, että kun mopsiin hurahtaa, niitä saattaa haluta pian toisen ja kolmannenkin.Moro sano Tamperelainen!
Hieno homma että olet hoidattanut poimun kuntoon.
Se nyt vaan on semmoinen homma,että sinun pitää todella tehdä selväksi mopsillesi, kuka on pomo ja tehdä poimun puhdistus silloin kun sinulle sopii, eikä silloin kun mopsillesi sopii. Mopsillehan se ei ikinä sovi, joten toimi sen mukaisesti.
Muutenkin mopsille pitää jo alkuvaiheessa, tehdä selväksi kuka on pomo, jotta välttyisi ongelmista alkuisiässä.
Mopsien kouluttaminen ei todellakaan ole "maailman helpoin" homma, sillä mopsit ovat todella itsepäisiä. - heipsis
Lefa kirjoitti:
Moro sano Tamperelainen!
Hieno homma että olet hoidattanut poimun kuntoon.
Se nyt vaan on semmoinen homma,että sinun pitää todella tehdä selväksi mopsillesi, kuka on pomo ja tehdä poimun puhdistus silloin kun sinulle sopii, eikä silloin kun mopsillesi sopii. Mopsillehan se ei ikinä sovi, joten toimi sen mukaisesti.
Muutenkin mopsille pitää jo alkuvaiheessa, tehdä selväksi kuka on pomo, jotta välttyisi ongelmista alkuisiässä.
Mopsien kouluttaminen ei todellakaan ole "maailman helpoin" homma, sillä mopsit ovat todella itsepäisiä.Moro vaan Lefa ja muutkin!
Pomohomma alkaa meillä olla jo hallinnassa. Mutta täytyy myöntää, että on joskus vaikea näyttää paikkansa pienelle, surullisen näköiselle reppanalle, vaikka se onkin toiminut riiviömäisesti (ulkonäkö on niin hämäävä verrattuna luonteeseen).
Alkuvaihe "koiran paikan osoittamisessa" oli aika ajoin huvittavaakin.
"Selätä se ja näytä, kuka on pomo" on tietenkin se päällimmäinen neuvo, jonka saa kaikilta muilta koiran omistajilta. Hyvä neuvo, muttei meillä. Muutaman "selätyksen" jälkeen mopsipoikamme oletti, että kirjoja saa jyrsiä, jos kellauttaa itsensä selälleen, kun ihminen lähestyy. Se siis rupesi itse selättämään itsensä.
"Ota kuonosta kiinni, tuijota silmiin ja toru" kuului seuraava useilta saatu ohje. No, kaksi kolmesta onnistuu, mutta mitenkäs otat otteen pienen mopsin olemattomasta kuonosta.
"Niskasta kiinni ja pieni ravistus" kuulostaa myös mainitsemisenarvoiselta neuvolta. Mopsimme niskanahka on vain niin väljä ja löysä ja rento, että se menee vielä toista metriä eteenpäin, vaikka niskasta olisi otettu kunnon ote. (Myönnän, ehkä vähän liioiteltua, mutta mikään juttu ei kuulosta hyvältä, jos kertoo pelkät faktat ranskalaisin viiruin.)
Mutta kyllä ne konstit aikanaa löytyi, ja uusia keksitään tarpeen mukaan.
Ja vielä tuosta "mopsi ei ole noutaja". On siinä joskus vähän noutajaakin, jos totta puhutaan: jos lattialle putoaa pienikin ruuan pala, noutaa mopsi sen alta aikayksikön:)
Se on moro! (tamperelaisia mekin) - Axnu
heipsis kirjoitti:
Moro vaan Lefa ja muutkin!
Pomohomma alkaa meillä olla jo hallinnassa. Mutta täytyy myöntää, että on joskus vaikea näyttää paikkansa pienelle, surullisen näköiselle reppanalle, vaikka se onkin toiminut riiviömäisesti (ulkonäkö on niin hämäävä verrattuna luonteeseen).
Alkuvaihe "koiran paikan osoittamisessa" oli aika ajoin huvittavaakin.
"Selätä se ja näytä, kuka on pomo" on tietenkin se päällimmäinen neuvo, jonka saa kaikilta muilta koiran omistajilta. Hyvä neuvo, muttei meillä. Muutaman "selätyksen" jälkeen mopsipoikamme oletti, että kirjoja saa jyrsiä, jos kellauttaa itsensä selälleen, kun ihminen lähestyy. Se siis rupesi itse selättämään itsensä.
"Ota kuonosta kiinni, tuijota silmiin ja toru" kuului seuraava useilta saatu ohje. No, kaksi kolmesta onnistuu, mutta mitenkäs otat otteen pienen mopsin olemattomasta kuonosta.
"Niskasta kiinni ja pieni ravistus" kuulostaa myös mainitsemisenarvoiselta neuvolta. Mopsimme niskanahka on vain niin väljä ja löysä ja rento, että se menee vielä toista metriä eteenpäin, vaikka niskasta olisi otettu kunnon ote. (Myönnän, ehkä vähän liioiteltua, mutta mikään juttu ei kuulosta hyvältä, jos kertoo pelkät faktat ranskalaisin viiruin.)
Mutta kyllä ne konstit aikanaa löytyi, ja uusia keksitään tarpeen mukaan.
Ja vielä tuosta "mopsi ei ole noutaja". On siinä joskus vähän noutajaakin, jos totta puhutaan: jos lattialle putoaa pienikin ruuan pala, noutaa mopsi sen alta aikayksikön:)
Se on moro! (tamperelaisia mekin)Hei missä kaikki fanit on??
Onko meitä näin vähän?? - mopsitar
Axnu kirjoitti:
Hei missä kaikki fanit on??
Onko meitä näin vähän??Juu, onhan meitä täällä. Etelä-Suomessa asutaan kahden mopsineidon, 3v ja 1/2v kanssa. Näyttelyitä harrastellaan ja kohtalaisesti on pärjätty vaikkei vielä valioita ollakkaan. Kyselin tuossa koirapalstoilla aikaisemmin jo omaa palstaa seurakoirille ja kiva kun se nyt saatiin! Ei ole tainnut vielä mopsi-ihmiset löytää tätä foorumia, täytynee laittaa linkkiä muille sivustoille!
- puppe
Hei!
Meillä on 4,5 vuotias mopsipoika "Puppe" oikealta nimeltään Eerikki. Hankimme hänet 8kuukautisena Mommolan Kennelistä. Puppe on ollut kiltti ja tietysti suloisin mopsi niinkuin meillä kaikilla. Mopsipoikamme on ollut terve tätä kesää lukuunottamatta. Tänä kesänä alkoivat hengitysvaikeudet. Sisäänhengitys oli kovin vaikeaa ja oksensi valkoista vaahtoa. Eläinlääkäriin mennessämme suoritettiin operaatio, jossa pehmytkieltä lyhennettiin, limakalvoja putsattiin ja sieraimet "porattiin" suuremmiksi. Kova operaatio mutta ehkä se oli välttämätön. Raija Vaaralta sain kyllä infoa, että enää vuosiin ei ole sellaisia leikkauksia tarvinnut mopseille tehdä. Hengitys on edelleenkin raskasta ja mopsimme kuorsaa entistä enemmän. Puppe herramme on hyvin kiltti ja iloinen, mutta myöskin omaa tahtoa kyllä löytyy tarvittaessa. Onko hyviä vinkkejä tassujen hoitoon? Pirtsakkaa syksyä kippurahännille ja omistajille! T.Puppe ja kotiväki - Tiltu
Itselläni on 8 vuotias mopsi ja hän on todella ihmisrakas, mutta toisinaan todella itsepäinen!
Mopseilla ei ole taipumusta lihota itsestään vaan se on pelkästään syöttäjästä kiinni, mutta ainakin meidän Bertta söisi itsensä halki jos vain antaisi, joten ruokaa tulee antaa kohtuudella.Mopsit kyllä tuhisevat ja pitävät samanlaista ääntä kuin "kuorsaisivat"mutta siihen tottuu ja silloin kun se ei ole tuhisemassa niin tuntuu että on liian hiljaista.
Vanhemmiten niille voi tulla jotain hengityssairauksia kuononsa vuoksi...
Mielestäni mopsit ovat aivan ihania turisioita...! - Tiltu
Itselläni on 8 vuotias mopsi ja hän on todella ihmisrakas, mutta toisinaan todella itsepäinen!
Mopseilla ei ole taipumusta lihota itsestään vaan se on pelkästään syöttäjästä kiinni, mutta ainakin meidän Bertta söisi itsensä halki jos vain antaisi, joten ruokaa tulee antaa kohtuudella.Mopsit kyllä tuhisevat ja pitävät samanlaista ääntä kuin "kuorsaisivat"mutta siihen tottuu ja silloin kun se ei ole tuhisemassa niin tuntuu että on liian hiljaista.
Vanhemmiten niille voi tulla jotain hengityssairauksia kuononsa vuoksi...
Mielestäni mopsit ovat aivan ihania turisioita...!- heipsis
Vähän niukanlaiselta tämä mopsikeskustelu tuntuu. Mielelläni lukisin enemmänkin kommentteja.
Muutaman kysymyksen kuitenkin heittäisin muille mopsin omistajille.
Keskustelun alussa kyseltiin mopsin lihavuudesta (ovatko kaikki mopsit lihavia?) Eli siis, minkä painoisia teidän mopsinne ovat. Omamme on nyt vähän reilun vuoden ikäinen ja painaa vähän alle 9 kiloa.
Ja se koulutus. Minkälaisia "koirakansalaisen" taitoja olette mopseillenne opettaneet? Meillä onnistuu kyllä esim. istuminen ja maahanmeno, mutta luoksetulo vielä kangertelee joskus. Mopsimme poimii lattialta esim. pudottamani kynän ja antaa sen minulle (odottaa kyllä palkkiota palveluksistaan ruuan muodossa). Joitakin muitakin pikkutaitoja sillä on.
Kuitenkin monet ovat sanoneet minulle, ettei mopsia kannata kouluttaa, kun se ei kuitenkaan opi. Kertokaa omistanne! - vinski
heipsis kirjoitti:
Vähän niukanlaiselta tämä mopsikeskustelu tuntuu. Mielelläni lukisin enemmänkin kommentteja.
Muutaman kysymyksen kuitenkin heittäisin muille mopsin omistajille.
Keskustelun alussa kyseltiin mopsin lihavuudesta (ovatko kaikki mopsit lihavia?) Eli siis, minkä painoisia teidän mopsinne ovat. Omamme on nyt vähän reilun vuoden ikäinen ja painaa vähän alle 9 kiloa.
Ja se koulutus. Minkälaisia "koirakansalaisen" taitoja olette mopseillenne opettaneet? Meillä onnistuu kyllä esim. istuminen ja maahanmeno, mutta luoksetulo vielä kangertelee joskus. Mopsimme poimii lattialta esim. pudottamani kynän ja antaa sen minulle (odottaa kyllä palkkiota palveluksistaan ruuan muodossa). Joitakin muitakin pikkutaitoja sillä on.
Kuitenkin monet ovat sanoneet minulle, ettei mopsia kannata kouluttaa, kun se ei kuitenkaan opi. Kertokaa omistanne!Meidän 7kk vanha pentumme on kyllä todella tänttärä, itseppäinen kuin mikä! Mutta älykäs, ehkä siksi osaa pitää päänsä eikä tee mitä käsketään vaan mitä se itse haluaa. Vauvamme nukkuu vieressämme, pää kainalossa. Siis mopsivauvamme. On kovin sylivauva, aina sylissä! Jos joku istahtaa alas, hän anoo heti syliin, nukahtaa ja kuorsaa!Mites te muut, nukkuuko mopsukkanne sängyssä?
- elmeri
heipsis kirjoitti:
Vähän niukanlaiselta tämä mopsikeskustelu tuntuu. Mielelläni lukisin enemmänkin kommentteja.
Muutaman kysymyksen kuitenkin heittäisin muille mopsin omistajille.
Keskustelun alussa kyseltiin mopsin lihavuudesta (ovatko kaikki mopsit lihavia?) Eli siis, minkä painoisia teidän mopsinne ovat. Omamme on nyt vähän reilun vuoden ikäinen ja painaa vähän alle 9 kiloa.
Ja se koulutus. Minkälaisia "koirakansalaisen" taitoja olette mopseillenne opettaneet? Meillä onnistuu kyllä esim. istuminen ja maahanmeno, mutta luoksetulo vielä kangertelee joskus. Mopsimme poimii lattialta esim. pudottamani kynän ja antaa sen minulle (odottaa kyllä palkkiota palveluksistaan ruuan muodossa). Joitakin muitakin pikkutaitoja sillä on.
Kuitenkin monet ovat sanoneet minulle, ettei mopsia kannata kouluttaa, kun se ei kuitenkaan opi. Kertokaa omistanne!Tuosta painoasiasta rupesin kirjoittamaan.
Eli meidän mopsi poika oli pentuna hiukan alipainoinen, mutta kun kasvattaja katsoi hänen liikumistaan, niin oli sitä mieltä ettei ihme ole kun paino ei nouse, kun hauva on kuin ikiliikuja:)
Iän myötä painoakin alkoi tulemaan ja nyt ollaan monta vuotta pysytty 9 kilossa(herra täyttää joulukuussa 5v.)Ja kasvattajat ovat ihastelleet. Kesällä meinaa paino vähän riistäytyä käsistä, mutta ei haitaksi asti.
Koulutus on meillä jäänyt vähälle: istu, tassu, ei sana(silloin kun kuulo toimii) ja ulkona luokse tulo on hanskassa, muuten hän onkin oikea luonnonlapsi. Ja nukkuu keskessä tietysti;)
Minäkin olen kuullut varoituksia, että liikaa ei kannattaisi mopsia kouluttaa, koska silloin se voi menettää osan iloisuudestaan ja mopsimaisuudestaan.
- Narghile
Minulla (tai siis nykyään vanhemmillani, kun muutin pois kotoa) on kaksi mopsia; vaalea herra Paavo, ja musta typykkä Kunilla.
Siinä on kyllä maailman ihanin rotu!!!! Niin suloisia pikku röhnöttäjiä.
Paavo ja Kunilla ovat ahneita (etenkin Kunilla), joka ruoan murunen imuroidaan lattialta. Ja kun niitä ei ole oikein koulutettu, niin ruokailun aikana ne pyörivät jaloissa, läppivät tassuilla ja haukkuvat, yrittäen saada vähän makkaraa.
Ne ovat todellisia sylikoiria: kun äiti tulee töistä, koirat vaativat päästä sylkkyyn. Äiti ei saa edes pissalla käydä ennen kuin ruttunaamat ovat saaneet hetken sylkytellä.
Joitakin ikäviä juttujakin mopsukkaiseni ovat kohdanneet: Kunillalla oli kohtutulehdus, joten kohtu jouduttiin poistamaan. Lisäksi hänellä oli liian raskaat silmäluomet, ne hankasivat silmiä ja hän olisi sokeutunut ellei luomia olisi "kohotettu".
Lisäksi molemmat pikkuiset ovat joutuneet hammaslääkäriin ja hampeja on poistettu, kun vanhemmiten on hammaskivi lisääntynyt ja suu mennyt huonoon kuntoon. Etenkin Kunilla on jo täysin harvahammas ärhäkkä mummeli.
Niin, Kunilla tosiaan pistää kuriin muut koirat, jos sen hermoille käydään.
Huvittavin näky oli kun neiti alisti itseään varmaan 10 kertaa isomman Leonbergin koiran =)
Muuten mopsit ovat suloisia, ihmisrakkaita ja välillä rasittavan itsepäisiä sydämenvaltaajia..
Minä ainakin olen sille rodulle menettänyt sieluni..
Ja kunhan saan tuon ukkoni idealle lämpiämään, niin kyllä tänne meillekin tulee pieni moppi-vauva =)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6417808Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4312096Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2191979- 1431570
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511218Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251148Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule951008Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65819Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6689Sofia matkii Martinaa
Sofia etsii omaa lippisjonnea mäkkäreistä ja itiksestä. Tuskin löytää yhtä komeaa.133668