Koiran voimakas reviiritietoisuus ja suojeluvaisto

Kouluttajan pakeille mars!

No huh huh, nyt olisi aika tarttua kunnolla koulutukseen, eikä odotella että koira nappaa jota kuta. Koira on tullut nyt aikuiseksi, eikä ole enää niin joustava luonteeltaan. Aina toitotetaan pentuiän sosiaalistamisesta, mutta sitä ja kouluttamista pitää tehdä kaiken ikää, pentuna, nuorena, aikuisena, kovapäisimmille vielä seniori-iässäkin.
Täällä on ollut hyviä keskusteluita koiran käytöksen ottamisesta hallintaan, on sitten vaikka kyseessä liiallinen haukkuminen, vahtiminen; joka eleestä, joka murahduksesta koira eri huoneeseen. Eikä saa odotella että katsotaan nyt vielä hetki, vaan pienestäkin eleestä koira eri huoneeseen, ja osoittakaa sille rajat.

Hienoja kiertoilmaisuja paljon (lojaali omalle väelleen, epäluuloinen vieraita kohtaan, vaivautunut...), mutta loppuun asti luin eikä tullut vielä sitä suoraan sanottuna; eli koira on pelokas.

Eli lähtee siitä, että omistaja ottaa itseään niskasta kiinni ja myöntää ilmeisesti itselleen kauhistuttavan nolostuttavan ja hävettävän asian: oma koira on pelokas vieraita ihmisiä kohtaan, eli pelkää ihmisiä.

On kasvanut aikuiseksi, eli ei enää suhtaudu huonolla itseluottamuksella pelkoonsa, eli väistä pelon kohdetta, vaan on nyt ns pelkoagressiivinen.

Edellisellä hyvää ohjetta, jos et välitä koirasi hyvinvoinnista; voit toki rankaista koiraa pelostaan, jotta koira ei uskalla oireilla pelkoaan. Ota toki huomioon myös, että tällöin, jos viet koiran pois murisemisesta tai hyökkäysvalmiudesta, niin vahvistat koiran käytöstä: sen tarkoitus todellakin on päästä pois tilanteesta hyökkäämällä, eli teet toiminnasta kannattavaa.

Jos taas välität siitä mitä koirasi päässä liikkuu, niin haluat eroon siitä että koira pelkää, et sen ilmaisemista pelko-oireista. Ja tähänhän et kouluttajaa tarvitse, vaan aloitat ihan normaalin koiran siedättämisen ja sosiaalistamisen. Eli tärkein lähtökohta; yksikään vieras ihminen ei tule koirasi lähelle niin kauan kun koira pelkää vieraita. Menette jonnekin norkoilemaan, taskussasi reilusti makupaloja ja aina kun koirasi katsoo vieraaseen ihmiseen päin, työnnät sen suuhun makupalaa. Myöhemmin lähdet testailemaan kuinka lähelle vieraita ihmisiä pääsette, eli kun kävelette ja koira on kontaktissa sinuun, miten lähelle vieraita ohikulkijoita voitte mennä, että koiran kontakti ei herpaannu? Kun on tosi lähellä, sitten alat tarvita muita apuvälineitä: kuonokoppaa ja avustavia ihmisiä, jotka suostuvat teille koekaniineiksi. Tai sitten lopetat siihen, että koira voi stressaantumatta ohittaa vieraat ihmiset normaalin kadun leveydellä ja pidät huolen, että koiran luokse ei koskaan erehdy yhtäkään vierasta ihmistä lähemmäksi. Sekin on vaihtoehto. Eli koiran ei tarvitse koskaan sietää vieraan ihmisen kosketusta esimerkiksi, vaan se voi olla onnellinen ihan vain omassa elinpiirissään, kunhan pidät siitä huolen että normaali arki, lenkkeilyt jne sujuvat, eli siedätät siihen saakka.