Mun mielest on tosi raukkamaista et pitää kiusata toisia ihmisiä, okei mä myönnän mäki oon kiusannu mut mä oon lopettanu ku mä mietin et millast ois olla kiusatun hahmossa. Onks se vaa joku tapa lievittää sitä et on tyhmä koulus nimittäi useimite kiusaajat on aika huonoi koulus. Voisko jotkut kiusaajat selvittää mulle mitä ne ajaa takaa kiusaamises? Mikä siiit tekee tosi siistii? Mä lopetin sen takii koska mä aloin miettii et mikä siin on nii siistii.. No ainaki mä kuljin vaa jengin mukana, mut sit mä hiffasin et ei siin oo mitää vitun järkee! Se on vaa sitä et kuljetaa jengin mukana. No sen jälkee ku mä lopetin kiusaamisen must tuli sen tyypin bestis ei se ollu ees hirvee. Nykysi kaikki muut aina haukkuu sitä, mut mä puollustan koska mä tunnen sen ja se on tosi hieno ihminen! Miettikää seuraavan kerra ku aiotte haukkuu jotai tai kiusata sitä et mitä se on tehny teille ja onks siin mitää järkee!?!
Miks!?!
Tipsu
5453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla on sama juttu..mäkin oon kiusannu mun nykyisiä kavereita ja musta on tuntunu aivan kauheen pahalta ku ne on masentunu siitä ja meinannu tehä itsarin!mutta sit mä sain puhuttuu sille yhdelle henkilölle järkee ett se leppy!!!mäkin meinasin viimme kesänä tehä itsarin ku masennuin ku mulle valitettiin ku mä kiusaan [siinä oli kyll mun muitakin kavereita kiusaamas ett en ollu ainut],eijkä niille muille sanottu mitn!!mä olin vähä niinku äimän käkenä!!!:O mutta mä voijn auttaa sua sillä että mee jollekkin psykologille puhumaan,mä olin ja se auttO!!muutes onko sua tultu koskaan tunnin aikana joku opettaja taij koulu kuraattori hakeen sut ja puhuttelemaan ku oon kiusannu?mulla on tultu koko 7:lk ajan!aina ku nään kuraattorin niin aina kysyn että haeksä mua..no mutta koita selvitä!!!!! ;)
öö... mähä kirjotin toho viestii et lopetin kiusaamisen ja must tuli sen melkee sen bestis et mitä sä sekoilet ihminen xDD
Nojaa hyväähä sä tarkotit mut lue enskerral tarkemmi xD
Kyllähän minäkin seiskalla olin kiusaaja, tosiaan sanalla sanoen v******a kaikki se mitä tulin sanoneeksi kiusatulle. Onneksi tajusin lopettaa, kun hän sanoi päin naamaa, ettei kiusaamiseni ollut hänestä hauskaa. (Kannattaa muuten kiusattujen joskus kokeilla, se saattaa nimittäin jopa tehota!) Tosiaan, kun syitäkin miettii, niin eivätpä pitkälle kantaneet...
Ala- ja yläasteella kiusasin eräitä ihmisiä. Kiusaamiseni oli lähinnä henkistä laatua: haukkumista ja nälvimistä toisen ominaisuuksista. Miksi sitten kiusasin?
No, jälkeenpäin ajatellen varsinkin ala-asteella syynä taisi olla jonkinlainen erottautumisen pelko. Kiusasin niitä, joita useat muutkin kiusasivat, ja siksi, kun muutkin kiusasivat. En ole mielestäni sadisti, enkä silloinkaan kai ollut, joten toisen kiusaaminen ei tuonut minulle minkäänlaista mielihyvää. Kyse taisi olla vaan siitä, etten uskaltanut olla kiusaamatta.
Toinen syy oli luultavasti jonkinlainen pätemisen tarve. Etenkin yläasteella halusin kai tehdä muihin vaikutuksen yrittämällä pilkata yleisiä pilkan kohteita mahdollisimman terävästi. Tämä pätemisen tarve ei kuitenkaan minulla johtunut huonosta koulumenestyksestä - peruskoulussa menestykseni eli arvosanani oli varsin hyvä: alle 7 arvosanoja ei tainnut juurikaan olla.
Ymmärrän, että kumpikaan näistä syistä ei ole millään muotoa hyväksyttävä, mutta siinä iässä en ajatellut näitä asioita ollenkaan tällä tavalla.
Minulla ei koskaan ollut mitään henkilökohtaista kaunaa/vihaa tms. kiusaamiani ihmisiä kohtaan.
En tiedä, mitä kiusaamilleni ihmisille kuuluu nykyään. Toivottavasti hyvää.
En tiedä, miksi yleensä kiusataan. Kiusaaminen lienee erityisen yleistä peruskoulussa. Tuossa peruskouluiässä kaikkien henkinen kehitys on vielä pahasti kesken. Ehkä useiden peruskoululaisten (tai lasten yleensä) kyky tuntea empatiaa ei ole vielä kunnolla kehittynyt myöskään, eli lapset ovat ehkä keskimäärin julmempia kuin aikuiset.
Peruskouluiän ohittaneiden keskuudessakin kiusaamista toki esiintyy, mutta huomattavasti vähemmän. Ilmeisesti peruskoulun jälkeisissä opinahjoissa (lukio, amis yms.) kiusaamista esiintyy vain murto-osa siitä mitä peruskouluissa.
Itselläni kävi yläasteella niin, että kun minua ei enää kiusattu niin aloin kiusata yhtä näkövammaista poikaa muutaman päivän. Kuitenkin tajusin, että "hei! Mä teen ihan samaa kuin minua kiusanneet eli kiusaan itseäni heikompaa!" Lopetin kiusaamisen siihen. Ysillä hän tuli sitten luokkaamme. Aloin hyvittää kiusaamiseni ja viihdyin hyvin hänen seurassaan kaikilla tunneilla... meistä tuli tavallaan kavereita.
Lukioon mentäessä hän tuli samaan lukioon kuin minä, paitsi vuoden päästä (haluamaansa lukio oli rasistinen häntä kohtaan). Samoilla kursseilla oltaessamme me sitten olimme aina parit ja välituntusin juttelimme kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Harmi vaan, että en koskaan pyytänyt anteeksi kiusaamistani, mutta jotenkin aina tiesin, että hän ei edes muistanut tai oli sujut sen kanssa.
Jotenkin minulle on helpompi ystävystyä poikien kanssa kuin tyttöjen, mutta kaipa se tässä harjaantuu :).