Täysi-ikää lähestyvät

Oon siis 17-vuotias kolli eikä mussa sitoutumisessa mitään vikaa oo. Me mentiin tyttöystävän kans melkein kihloihinkin jo, mut sitten kohtalo puutu peliin ja niitten perhe muutti toistaseks Kanadaan... mut kyl mä haaveilen siitä, et voitais jatkaa kun se tulee takas. On ollu siellä jo vuoden, ja ehkä vielä kaks jäljellä. Saattaa olla liian pitkä aika...tavallaan aika surillista, mut minkäs teet?

Sitoutua voi monella tavalla, kihloihin en näe järkeä mennä vielä näin nuorena. Mutta vakavakin seurustelu olisi ihan hyvä, asiat pitää vain selvittää toisen kanssa että kuinka pitkälle mennään ja miten toimitaan. Eli itse voisin seurustella vakavasti, mutta vaatisi sen ettei kuitenkaan olla aivan liimautuneina toisiinsa. Vaan kuitenkin omaa rauhaa ja elämää, toisaalta jos seurustelisin niin eiköhän se tyttö olisi semmoinen että sen kanssa haluaisi viettää paljonkin aikaa. Mutta mielestäni ei saa olla liian kiinni toisissaan vaan pitää pystyä olemaan myös kavereiden kanssa ja harrastusten parissa, ilman että suhde siitä kärsii.

Täysikä tuli täyteen jo reilu vuosi sitten, mutta ainaskin minä tunnen itteni edelleen ihan lapseksi.
Tänään näin mun isää pitkästä aikaa, ja sain kuulla että se kuolee lähiaikoina. Kuulin jo 12 vuotiaana että se sairastaa syöpää, mutta sitä ei oo tullu ajatelleeks tässä vuosien mittaa.
Tää mun lapsuudenkoti, missä mä oon asunu koko ikäni myydään kohta pois.
Isosysteri muutti vähän aikaa sitte pois himasta. Tänään mä vasta tajusin että mun pitäis ottaa yksin ihan kaikesta ite vastuu..

Oikeestaan mua vituttaa se kun ei oo ketään, jonka kanssa vois muuttaa jonnekki toiselle puolelle suomee, ja koittaa alottaa melkeen niinku uutta elämää..
Tosiaanki haluisin sitoutua, jos vaan löytyis joku sopiva ehdokas..

Eli yksin kertaisesti otan elämän aika vakasti ja olisin valmis lopulliseen suhteeseen.

ovat yksilöitä. Toiset voi tahtoa sitoutua jo 17-vuotiaana.. Toiset kakskymppisinä, jotkut kolmenkympin jälkeen..Ja jotkut ei koskaan.