Erot luonnontieteellisen ja lääketieteellisen jatko-opiskelussa?

Aloittelen väitöskirjan tekoa biolääketieteen alalla, ja olen kiinnittänyt huomiota erääseen pikkuseikkaan. Luonnontieteellisillä aloilla - joihin myös biolääketieteen tässä tapauksessa lasken - on tapana aloittaa väitöskirjan teko pro gradun valmistuttua tai pian sen jälkeen. Omassa oppilaitoksessani väitöskirjan tekoa ei itse asiassa saa aloittaa, ennen kuin pro gradu on hyväksytty. Mielestäni tämä on täysin loogista, sillä väitöskirjassahan on kyse jatkotutkinnosta (filosofian tohtori). Kuten alustuksestani kävikin jo ilmi, olen koulutukseltani filosofian maisteri (FM), en lääkäri.

Lääkäriksi kouluttautuva ystäväni kertoi, että lääkäriksi kouluttautuvat voivat aloittaa väitöskirjan teon parhaassa tapauksessa jo ensimmäisen lukuvuoden jälkeen. Miten tämä on mahdollista? Käytännössähän väitöskirjan teon aloittavalla voi olla takanaan vasta vuoden akateemiset opinnot, lääkiksessä suoritettavat lääketieteen kandidaatti (LK) tai lääketieteen lisensiaatti (LL) eivät aseta minkäänlaisia rajoitteita toisin kuin luonnontieteellisellä puolella. Miten väikkärin tekijöiden tasoa voi edes verrata luonnontieteellisten alojen jatko-opiskelihin joilla on takanaan ylempi korkeakoulututkinto ja kokemusta omasta alastaan?

Mielenkiintoiseksi asian tekee yliopistolain 37§, jossa mainitaan jatkotutkintovaatimuksista seuraavaa.

"Tieteelliseen tai taiteelliseen jatkotutkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut:

1) soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon;
2) soveltuvan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon; taikka
3) soveltuvan ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin.

Yliopisto voi edellyttää tieteelliseen tai taiteelliseen jatkotutkintoon johtaviin opintoihin opiskelijaksi ottamansa henkilön suorittavan tarvittavan määrän täydentäviä opintoja koulutuksessa tarvittavien valmiuksien saavuttamiseksi."

Näitä vaatimuksia kaikkien lääkisläisten ei kuitenkaan tarvitse täyttää väitöskirjatyön aloittamiseksi. Miten tämä on mahdollista, rikotaanko tässä räikeästi yliopistolakia? Lisäksi monet lääkiksen opiskelijat tekevät väitöskirjaansa pikkuhiljaa esim. kesäisin. Luonnontieteellisellä alalla väitöskirjaa tehdään 4-5 vuotta täyspäiväisesti. Onko filosofian tohtorin tutkinto vaativampi kuin lääketieteen tohtori, vai miten väikkärin tekoon käytettävä aika voi vaihdella näin paljon? Tiedän vastaavia tapauksia sekä Turun että Itä-Suomen yliopistoista. Voisiko joku viisaampi selventää asiaa minulle?

Käytännössä tämä kikkailu antaa selkeän etulyöntiaseman lääkiksestä väitteleville lääkäreille. He valmistuvat tohtoriksi aiemmin ja saavat pienen - mutta mahdollisesti ratkaisevan - etumatkan tutkijan uralleen. Itse koen tämän hieman epäreiluna, sillä mielestäni jatkotutkinnon tulee olla jatkotutkinto varsinaisten korkeakouluopintojen jälkeen. Eikä mikään oheistutkinto muiden opintojen lomassa.