Kun Piru pianoa löi.

Minä en ole nähnyt Paratiisissa kyllä pianoa mutta on kiva että siellä on näitä tavaroita mitä helvetístä puuttuu. En taida sinne halutakaan sitten vaikka isi minulle sanoi että hänellä on portinvartijan virka siellä ja olen tervetullut hänen apulaisekseen. Ajattelin että sehän olisi lootri jobi mutta nyt perun sen työtarjouksen ja ryhdyn parantamaan tapojani enkä enää kiroile. ehkäpä siten saan viettää haamuna iäisuuteni pattiksella ja katsella katosta kun pojat polvillaan rukoilevat oppaan takana.

Herrasmieskirjoittajana 28x... teki pienen etikettivirheen, unohtaessaan mainita runonkirjoittajan, mainittakoon tässä kyseessä olevan kuuluisa runoilijamme ja kirjailija, kääntäjäkin Uuno Kailas, alkuperäiseltä nimeltään Frans Uuno Salonen, joka varisin varhaisessa iässä menehtyi
(s.1901 Heinola k.1933 Nizza Ranska).

Runon oikea nimi on: Helvetti.

Mukavaa taas kuulla toevostakin. Minäkin olen koettanut nyt kiroilua hieman vähentää koska ennen Paratiisiksi luulemani Hel´vetti onkin näemmä nimensä mukainen paikka. Jollei reiän reikää ei ole yltäkylläisestä tarjonnasta huolimatta niin kyllähän se olisi kauhiaa kitutusta.
Onneksi Pattikselta niitä vielä löytyy niitä rahanreikiä minne tukkipuista saadut rahasi voinet upottaa. En nyt näin kaupunkilaispoikana tukin hintoja tiedä mutta arvelen että parin rungon hinnalla viikon Pattayalla kiljuu... Kiljuva siellä ei ole koko maassa kuin maaseuduilla mutta sevenilevinissä myydään paikallista pontikkaa jota kutsuvat ihan viskiksi. Ei maksa paljon eikä ole edes vahvaa; n. 30 %. Käy erinomaisena janojuomana suomalaiselle tukkimiehelle. Ei tunnu mokoma kurlausvesi missään. Thaikut eivät kestä viinaa sitten yhtään. Tarina siitä:

Olin erehtynyt kavereideni kanssa Jompparille. Olivat täällä maalla kasvaneita ja aina sinne halusivat. Juntit haluavat Junttilaan joka Jomppari on. No joo; tuli äijä kanakärryjensä kanssa koipia myymään. Ostettiin ja hyviä olivat. Tarjottiin sille sitten sitä Mekhongia eli paloöljyä mistä pidän kovasti. Istuimme ja jatkoimme ukkelin tuotteiden kehumista. Ukko liikuttui niin kehuista että söimme kärryt melkein tyhjiksi eikä maksanut mitään. Ukkeli tuli niin kekkuliin että hyvä että sai kärryt liikkeelle. Tuumasimme mitä akkansa ajattelee kun kanakärryt ovat tyhjät niinkuin lämiskäkin...ja äijä kaatuu turvalleen kotiovelle...

Kiva oli runo ja novellikin. oli se runomies tuo Kailas ja 28 on novellisti. Olinpa juuri Bangkokissa 28.n suosittelemassa Nana- hotellissa. Oli pelipaikat lähellä emmekä 2 viikon lomallamme päässeet sieltä Pattayalle vaikka oli tarkoitus. Aamuisin oli aina niin kauhia rapula eikä sitä sitten enää iltpäivällä mihinkään päässyt.
Kivaa oli ja uitiinkin kaks kertaa. Kai. Sitten tultiin suomeen. Sellainen tarina.