Saksanpaimenkoira 13 vuotiaalle

Haluaisin kovasti sakemannin, ja pyydän teiltä nyt ASIALLISTA mielipidettä sopisiko sellainen itselleni.
- Ehei, en ala ravailla missään festareilla, koira on minulle aina tärkein!
-Perheessäni on koko pienen elämäni ajan ollut rottiksia, nykyään aussie ja karjis. Toinen vanhemmistani saanut ongelmalliset rottikset hyvin koulutetuksi, erittäin mukaviksi (jopa ratsastin niillä aivan pienenä) ja toinen saanut TODELLA hyvät pisteet rottisten SM.kisoista. Elikkäs siihen koulutukseen apua tulisi varmasti!
-Äitini sai saksanpaimenkoiran 14-15 vuotiaana ja koulutti sen hyvin, ei lähtenyt minnekään koiran takia. Uskon pystyäni samaan.
-Koulutan tällä hetkellä meidä poikia, sitä karjista ja aussieta, tosin välillä hieman laiskanpuoleisemmin, nyt olen kuitenkin ryhditäytynyt.
-Asun maalla. Täällä meillä on muistaakseni 80-90 hehtaarin alue, peltoja, turvesuo ja metsiä.
-Rakastan ulkoilua, joten siitä ei tulisi puute koiralle!
-Syy miksi haluan oman koiran (vaikka meillä niitä kaksi onkin) on että vanhempani eivät asu saman katon alla, ja asun äidillä. Meidän vanhempi koira, 7 vuotias on ihana, koulutettu ja kiltti. Kuitenkin, minua pelottaa, että ikinä ei voi tietää milloin siitäkin hassusta aika jättää, kun nytkin on hieman ongelmia. Mutta vain hieman! Pelkään että kun tulen joskus kotiin, minua vastassani ei olekaan ihanaa häntääheiluttavaa koiraa, vaan pelkkä tyhjyys! En kestäisi sitä, siitä olen varma.
Ja tuo ei tietenkään ole ainut syy miksi koiran haluan. Kun meille viimeksi koirat hankittiin (viimeisimmästäkin jo kolme vuotta) olin niin pieni ja kokematon, että en saanut kouluttaa koiria. Nyt vasta noin 1.5 vuotta olen lenkittänyt koiriamme ja saman ajan kouluttanut, enemmän ja vähemmän. Haluaisin koiran, jonka voin itse kouluttaa alusta asti omalla tavallani, kunnioittaen tietysti vanhempieni neuvoa. Haluan koiran jonka kanssa voisin harrastaa esim. ToKoa, hakua ja jälkeä. Ei sillä etteikö nykyiset koiramme siihen pystyisi, mutta haluaisin sen oman tavan.
Muutenkin tuntuisi mahtavalta kun on koira, jonka kanssa on viettänyt aikaa sen koko elämän, kouluttaen ja leikkien sen kanssa.

Äitini pelkää että olen liian omistushaluinen. Minulla on nytten kolme vuotias kani, ja olen aika tarkka kuka siihen saa koskea. No totta kai! Äitini saa sille tehdä mitä lystää, mutta isäpuoleni(todella voimakas ja iso mies) ja siskoni (ei aina jaksa kunnioittaa sanomaani) ovat pieni ongelma. Pieni kani nimittäin, pelkään että he satuttavat sitä. Kyllä minä sitten muutenkin siskoni kanssa sitä hoitelen, tosin puoli vuotta oli vähän laiskempaa kunnes otin itseäni niskasta kiinni.

Olen valmis kaikkiin koiran tuomiin haasteisiin, koulutukseen, sairauksiin, vanhuuteen ja kuolemaan, aivan kaikkeen! Olen koiraa halunut päälle 4 vuotta, Sakemanni aina etusijalla, olen katsonut läpi lukemattomat kennelit ja kysellyt heidän mielipiteitään. Olen alkanut kerätä rahaa vasta tänä kesänä kun tajusin tämän rahan arvon paljon paremmin, mutta ei ole koossa kun alle satanen, mutta töitä piisää, eli voi olla että ensivuonna rahatkin olisivat koossa.

Eli tästä tuli nyt aikas pitkä, mutta toivottavasti saitte jonkinlaista käsitystä, ja toivon rehellistä mutta silti oikeasti asiallista mielipidettä! Kiitos!