Leonberginkoira

Moro! Itsekkin olen ekaa( toivottavasti pian) hommaamassa. Mitä oon lukenut nähnyt ja kuullut niin älyttömän isoja, mutta koulutettuna tosi kilttejä(suurin osa). Ei kannata hommata jos asut pienessä asunnossa. Vaatii vähintään reilun tunnin/puolitoista REIPASTA ulkoilua päivittäin, karvaa lähtee aika älyttömästi(niillä on kolminkertanen turkki) ja tosiaan VAATII hyvän perus tapakoulutuksen.

Oppii melko nopeasti, on tottelevainen mutta saattaa olla vähän liiankin herkkä, kuulemma jotkut yksilöt masentuu jos perheen sisällä tulee äänekästä riitelyä,ym. Leoilla on sitten jonkin verran sitä paimenkoira viettiä eli tietää oman reviirinsä(joskaan ei räksytä myöskään turhasta, haukahtelee jos tapahtuu sen mielestä jotain erittäin mullistavaa). Voimakasluontoiset urokset ei välttämättä tule toisten urosten kanssa aina toimeen. Tykkäävät vetää, kaivaa ja uida, eivät kuolaa pahemmin mutta varaudu siihen että kuraa ja karvaa on jokapaikassa. Kukkapenkistä kannattaa jo henkisesti luopua jos oot leo hommaamassa ja ehdottomasti kaikki myrkylliset kasvit veke. Jos mahdollista, hommaa joku hiekkalaatikon tyyppinen ja vaikka kahluuallas niin leo tykkää.

Syövät about parin sadan e:n edestä kuussa joten ei mene ruokakuluihin mitään tolkuttomia kustannuksia. Kannattaa ainakin kasvuiässä( mitä oon ymmärtänyt) olevalle koiralle syöttää matala proiteiini pitoista ruokaa( vaikuttaa siihen jotenkin ettei tuu mitään liikakasvua tai jotain) ja muutenkin laatu tavaraa(ei mitään Pedigriitä :D ).

Ei nyt tuu heti muuta mieleen ja kannattaa toki kysyä ensisijaisesti kennel liiton kasvattajalta. Siitä vielä että Leoilla ei yleensä oo hirveän pitkä elinkaari( about 6-9 vuotta) ja jonkin verran on myös sairauksia.

Pääpiirteissään (puolueellinen kommentti koska itselläkin aivan älytön leo kuume) ehkä parhaita seurakoiria ikinä, erittäin valloittavia ja mukavia jässiköitä, tosi lapsiystävällisiä ja kilttejä. Suosittelen.

Leo kannattaa! Yksi maailman ihanimmista koiraroduista hyvin koulutettuna. Meillä oli leoja kaksi, mutta en juurikaan niistä muista kun olin niin pieni.

Toinen niistä oli hyvin tottelevainen löllykkä -oikea sylivauva- mutta esim. puolusti läheistäni kerran kun nuoret känniääliöt alkoivat huudella hänelle.. Läheiseni kehui, että noille saat murista ja leohan murisi :) Pojat pinkaisivat pakoon.

Toinen leoistamme oli omien polkujen kulkija. Eräs sukulaisemme sanoi, että tuo koira on varmasti ollut ihminen edellisessä elämässään. Sen verran erikoisia metkuja teki.