Minulla on hieman päälle 2 v tyttö ja välillä tuntuu todella pahalta kun hän on niin itsekriittinen ja epäonnistumiset saavat tytön todella pahalle mielelle.
Onko muilla tälläistä? Lähinnä 2-3 vuotiailla?
Huomaan, että tyttö monesti miettii jo etukäteen tekeekö jotain vai eikö tee jos epäonnistuukin ja menee "pieleen". Huomaan että tämä rajoittaa jo jonkin verran tytön tekemisiä:(.
Esim jos tyttö sanoo jonkun sanan hassusti tai väärin niin pahoittaa kovasti mielensä eikä sen jälkeen puhu vähään aikaan mitään. Osaa puhua jo lauseilla ihan sujuvasti, mutta tottakai vielä joskus sanotaan väärin.harmittaa niin tytön puolesta.
Tai jos ulkona kaatuu niin se on kova paikka, ei siksi että sattuisi vaan kun "epäonnistui".
Tyttö on myös jo kieltäytynyt palapeleistä kun ei muutamaan kertaa saanut jotain tiettyä palaa heti oikein. Tyttö sanoo vain "en osaa" ja itkee kun näytän palapeliä.
Mitä voisin tehdä helpottaakseen "paineita"?
En halua että jo noin pienenä pitäisi miettiä niin itsekriittisesti.
Pelkään myös miten tämä vaikuttaa itsetuntoon jos pitää itseään huonona joka "virheen" takia....
Vinkkejä tai kokemuksia olisi mukava kuulla...
Onko muilla tälläistä? Lähinnä 2-3 vuotiailla?
Huomaan, että tyttö monesti miettii jo etukäteen tekeekö jotain vai eikö tee jos epäonnistuukin ja menee "pieleen". Huomaan että tämä rajoittaa jo jonkin verran tytön tekemisiä:(.
Esim jos tyttö sanoo jonkun sanan hassusti tai väärin niin pahoittaa kovasti mielensä eikä sen jälkeen puhu vähään aikaan mitään. Osaa puhua jo lauseilla ihan sujuvasti, mutta tottakai vielä joskus sanotaan väärin.harmittaa niin tytön puolesta.
Tai jos ulkona kaatuu niin se on kova paikka, ei siksi että sattuisi vaan kun "epäonnistui".
Tyttö on myös jo kieltäytynyt palapeleistä kun ei muutamaan kertaa saanut jotain tiettyä palaa heti oikein. Tyttö sanoo vain "en osaa" ja itkee kun näytän palapeliä.
Mitä voisin tehdä helpottaakseen "paineita"?
En halua että jo noin pienenä pitäisi miettiä niin itsekriittisesti.
Pelkään myös miten tämä vaikuttaa itsetuntoon jos pitää itseään huonona joka "virheen" takia....
Vinkkejä tai kokemuksia olisi mukava kuulla...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tyttösi on selvästi tavallista itsekriittisempi, mutta kyllä lasta voi saada rohkaistua, älä murehdi. :) Suurimpana juttuna neuvoisin, että kehuisit tosi paljon aina, kun hän yrittää ja harjoittelee! Siis nimenomaan sitä yritystä, ei lopputulosta. Voit myös antaa jonkin pienen palkkion yrittämisestä silloin tällöin. Vaikka menisi pieleen ja tyttö harmistuisi, niin kehut kovasti, kun hän niin hienosti yritti. Sillä lailla hän luultavasti hiljalleen huomaa, ettei se onnistuminen ole pääasia ja epäonnistuminen tarkoittaa vain sitä, että pitää yrittää uudelleen. Näin toimi ainakin kaverini itsekriittisen poikansa kanssa ja nyt nelivuotiaana pojalla riittää jo hurjasti kärsivällisyyttä treenata asioita, eikä harmistu ja pahastu lainkaan niin paljon jos jokin ei heti onnistu tai menee pieleen. Toki kasvullakin on oma tekemisensä tuon kypsymisen kanssa, mutta varmasti siinä on auttanut myös nimenomaan sen yrityksen kehuminen. Tsemppiä, tyttösi lienee luonteeltaan perfektionisti, mutta heitä on muitakin, et ole yksin. :)
Hyvä neuvo tuo harjoittelun kehuminen. Voisi vielä lisätä että kun tulee tytölle paha mieeli "epäonnistumisista" kertoo tytölle että kyllä hän oppii kunhan hatjoittelee vaikka tuntuukin kurjalta juuri nyt.
Vielä lisäys tuohon edelliseen. Tärkeä on myös pitää mielessä että juuri tässä ikävaiheessa mokaukset todella ottaa päähän. Ei sitä taaperoikää ilman syytä kammoksuts!
että tulkitsetko itse nyt ihan oikein lastasi..Tuon ikäiset harmistuu milloin mistäkin ja nimenomaan asioista joissa ei ihan onnistu.
Ja palapeleistä sen verran että eihän niitä ole mikään pakko tehdä vähään aikaan,tilalle voi ottaa piirtämistä tai värittämistä tai mitä vaan.