Rottweilerit arvaamattomia koiria vaikka kouluttaisi kuinka??

Otsikosta "sairasrotu", sain käsityksen, että tarkoitit rodun elimellisiä sairauksia. No ensimmäisen linkin avattuani asia selvisi. Kyse siis ei ollut sairauksista. Muut linkit jätin lukematta. Elimäen tapaus on tyypillinen, silloin kun koiria, olkoon rotu mikä hyvänsä, pidetään eristyksissä tarhoissa. Puutteellinen ihmiskontakti johtaa häiriökäyttäytymiseeen. Kyseisessä tapauksessa poikaa oli kielletty menemästä koirien tarhaan. Omistaja oli siis tietoinen, etteivät koirat ole tottuneet ihmisiin. Olivat heillä vain vartiakoirina ja elivät tarhassa.

Rottweiler perhekoirana vaatii saada myös olla sitä. Se ei sovellu ulkokoiraksi tarhaan. Sillä on vahva puolustusvietti, joka tulee esiin, jos se tuntee itsensä uhatuksi. Rottweilerin perusluonne on ystävällinen omia ihmisiään kohtaan. Se hyväksyy vauvaltakin kaiken päälle ryömisen ym. Se pitää vauvaa, kuin pentunaan. Rottweiler on hyvin uskollinen omalle perheelle.Kotioloissa se on tarkkailija, katseellaan seuraava, ei koko ajan perässä kulkija, kuten paimenviettiset rodut. Se ei lähde vapaanakaan kauaksi ja muistaa aina metsälenkilläkin tarkkailla omistajaa, sekä vahtia ympäristöä. Se on varma ja luotettava kaveri, jonka kanssa voi kulkea turvallisesti missä vaan.

No miten tälläiseen rottweileriin sitten päästään? Pentuaika on haastavaa. On täytettävä kaikki pennun tarpeet, säännöllinen päivärytmi, käsittelyyn tottuminen, laadukas ruoka, säännöllinen liikunta ja muu ulkomaailman tarkkailu. Sen on totuttava kaiken kokoisiin/näköisiin ihmisiin, sauvakävelijöihin, moottoripyöriin, autoihin ja ulkomaailman ääniin. Kotona sille pitää olla sen oma reviiri esim. keittiö, johon se totutetaan heti pennun tullessa. Keittiössä yksin ollessaan se ei häiriinny, jos päivärytmi on vakio, jolloin se tietää, että sitä ei ole hylätty.
Turvallisuuden kautta rottweilerin pennulle rakentuu luottavainen suhde omistajaan. Kun tämä luottamus on saavutettu rottweiler hyväksyy oikeastaan ihan kaiken omistajan taholta. Aikuistuttuaan on rauhallinen mussukka, kaikkien ystävä. On rohkea ja vahtii käskystä. Ei hätkähdä pienistä, ei ole pelkopurija, kuten monet paimenkoirat.

Pentuaikana ohjataan myös pois saalisvietin vahvistumisesta, jos ihan kotikoiran haluaan. Ei heitellä keppejä, ei leikitä vetoleikkejä, siten, että pentu voittaa ym. Vahvistetaan laumaviettiä yhdessä olemisella. Hampaiden vaihtumisen jälkeen aloitetaan tottelevaisuus koulutus. Opetetaan pentua kuuntelemaan omistajan sanoja/eleitä, samoin palkataan oikeasta suorituksesta kehuilla.

Rottweilerin ulkonäkö ei kerro läheskään sitä, mitä sen sisin, sen uskollisuus, sen lempeys, sen katseellaan seuraava kiinnostus ympäristöstään. Tämä on aiheuttanut ongelmia. Pentu on joutunut ulkonäkönsä sekä elokuvien ansiosta ihmisille, jotka hakevat ns. hirmu vaarallista koiraa. Pentuaikana jo tehdään koirasta hyökkäävä. Ei välitetä seurauksista, vaan pääasia on, että koira vaikuttaa vihaiselta.
Sitten on niitä, jotka eivät osaa olla pennulle "peruspilareita". Eivät jaksa vaatia, vaan antavat periksi. Rottweilerpentu oppii tämän helposti, ettei omistaja suojaa sitä. Se alkaa käyttämään valtaa ja lopputulos on, ettei omistaja enää pärjää sen kanssa.

Aloittaja: Jos sinulla on topakka luonne ja aikaa noin vuoden satsata pentuun, sekä lukea koulutusohjeita, käydä vaikka SRY:n pentukurssilla, niin kyllä saat kivan kaverin rottweilerista. Pennun luonteen oikeaan ohjaamisessa on tärkeää valita myös osaava kasvattaja.

no joo vähän huonosti ilmaistu tuo sairasrotu kieltämättä.. :D Kiitos kattavasta viestistäsi rusettirinta! Omistat/olet varmaan omistanut rotikan? rotuj kiinnostaa kovasti mutta mietin vielä tarkkaan.. kyllä olisi aikaa satsata pentuun ja ajattelin lukea vielä noita koulutusjuttuja lisää. Luulen kuitenkin, että rottweiler on japanin akitaa paljon vaativampi, vaikka akitojakin monet sanoo dominoiviksi? Omistan siis akitanarttu vanhuksen, isokokoinen ja voimakas mutta luonteeltaan tosi kiltti. Nyt haluaisin koiralle kaverin ja uroksen pentuna..

Hih aikaa vuosi satsata pentuun :) Se on kuule niin että ensimmäiset pari vuotta menee siihen koulutuksen satsaamiseen. Kovapäisemmillä enemmänkin. Rottweiler on rotu joka kaipaa sitä aivojumppaa lenkkeilyn lisäks joten pelkäksi sohvaperunaksi en suosittele. Pitkällä pinnalla ja kärvisällisyydelle pääsee jo pitkälle. Toistoja toistoja.. Näistä ikävistä uutisoinneista huolimatta oikein käsiteltynä/ koulutettuna mitä mahtavin pakkaus!

"rusettirinta
30.7.2014 00:38
Pentuaika on haastavaa. On täytettävä kaikki pennun tarpeet, säännöllinen päivärytmi, käsittelyyn tottuminen, laadukas ruoka, säännöllinen liikunta ja muu ulkomaailman tarkkailu. Sen on totuttava kaiken kokoisiin/näköisiin ihmisiin, sauvakävelijöihin, moottoripyöriin, autoihin ja ulkomaailman ääniin."

Suosittelen: Nuo kaikki mitä tuossa totesin, lisäksi huonesiisteys ja yksin oleminen on ainakin meidän rottiksilla sujunut vuoden ikään mennessä. Juu ja kovapäinen kaveri tämä nykyinenkin, mutta silti jo puoltoistavuotiaana käyttäytyy, kuin paraskin pk-koira. Niinkuin tuolla totesin, pentuaika on haastavaa, siitä syystä, että pennun kanssa pitää asiat viedä aina loppuun.
Aivojumppaa sisällä ei rottis tarvitse. Se tekee sitä itse, kun on katseellaan seuraava rotu. Ellei sitten koira ole yhden ihmisen perheessä, jolloin ei paljon seurattavaa löydy. Rauhoittumaan sisällä pentu pitää opettaa ehdottomasti.
On paljon sellaisia omistajia, jotka totuttavat koiran pennusta asti fyysisen väsymyksen kautta tuotuun rauhallisuuteen. Tämä on koiraa kohtaan väärin. Se ei myöskään kerro rottiksen oikeasta luonteesta, jos ilman väsyttämistä pää hajoo. Se kertoo sille opetetusta tavasta, jota se vaatii.

Miksi ottaisit rotikkaa, kun et ole tutustunut rotuun muuten kuin lööppien kautta?

Juu, niinhän useimmat on.

sinä 6789 jotain... mitä ilmeisemmin rotikka havaintosi liitty vain yhteen, koska meitä vastaan on tullut monia rotikoita eikä ne ole halunneet hyökätä kimppuun, yks remmirähjä asuu lähellä, mut metsissä se sen takia enemmän pyörii koiransa kanssa jossa ei muut ulkoiluttajat paljoa käy. moni rotikka, jotka eivät ole halunneeet hyökätä kimppuumme ovat vain tahtoneet tutustumaan ja leikkimään oman rotikkamme kanssa, ei tappamaan meitä...

Rotikka hyökkäsi ilman syytä, eikä omistaja pystynyt estämään. Kunnolla kai ne enimmän aikaa ovat ja tottelevaisia, mutta arvaamatta saattavat joskus kilahtaa.

Tekis mieli olla kommentoimatta mitään, mutta.. En lähtisi yleistämään tuolla tasolla yhtä rotua. Tilanteita ja poikkeuksia ja asioita jotka vaikuttavat toisiin asioihin on paljon. Voin tähän listata omia huomioita ko. rodun omistajana:
-koulutuskentillä on ihania ja reippaita rotikoita
-siellä on myös koiria jotka haastavat omistajaansa
-kaikki rotikannäköiset eivät ole PUHDASROTUISIA vastuullisesti kasvatettuja rotikoita, vaikka rotikoilta näyttäisivätkin
-rotikoita ottavat vääränlaiset ihmiset vääränlaisiin tarkoituksiin..
-moni rotikanomistaja menee koiransa kanssa "pitkin metsiä" ihan vain kun eivät jaksa jokaiselta vastaantulijalta kuunnella kommentointia tappajista
-suurin osa tapaamistani koirista ja omistajista on vastuullisia ja järkeviä ihmisiä - osa ei
-koiraa EI HALLITA VOIMALLA EIKÄ PELOLLA

Pistäppä kuule suosiolla rotu vaihtoon. Rottweiler on kunnolla koulutettuna mitä upein tapaus mutta jos yhtään epäilyttää niin annappa olla. Rotikka tarvii määrätietoisen ohjaajan ja jos noin "tietoinen" oot rodusta ja omista taidoistasi että mielipiteeseesi vaikuttaa nää ei niin hyvät otsikot en suosittele. Ihminen kouluttaa koiran ja jokainen noista otsikoiduista koirista on ihmisen "käsialaa" ja vastuulla ollu. Väärissä käsissä todellakin tikittävä aikapommi mutta oikeissa mitä mahtavin harrastus sekä seurakoira. Niinku aikasemmin mainittu mitään koiraa ei tulisi hallita voimalla eikä pelolla!

Rotikalle koulutus ja rajat, EI on AINA EI, eikä anneta periksi..."no jos nyt tän kerran mutta sit seuraavalla kerralla ei enään tehdä" koulutus ei käy. jos jotain kielletään, se on kielletty aina ja ikuisesti. aivojumppaa ja lenkkiä, rotikan elämä liian yksitoikkoisena alkaa näkyä juuri siten kun sillä napsahtaisi joku päivä päässä. kukapa sitä itsekään jaksaisi joka päivä kulkea samoja reittejä, tehdä joka päivä samaa viikosta toiseen. Rotikka tarvitsee vaihtelua, seuraa ja tekemistä, se ei ole mikään söpö sohvaperuna...jos ei pysty kouluttamaan, olemaan tiukka käskyissä, lepsuu helpolla tai ei jaksa touhuta koiran kanssa, niin rotikka on ainakin monista niistä roduista jota ei kannata ottaa. meillä lähdetään välillä autolla kauemmas metsään samoilemaan, ei jäädä kotinurkille, joskus muuten vain ajellaan autolla koska rotikkani rakastaa olla autossa. rotikka on ihana koira, lapsirakas, puolustaa omiaan, on uskollinen ja nöyrä palvelija. koulutus ei koskaan saa olla aggresiivista, ei saa käydä kiinni, eikä koskaan rangaista fyysisesti, koska koira ei ymmärrä miksi sitä lyödään.

erittäin hieno rotu, suosittelen niille jotka tosissaan jaksaa paneutua koiran elämään ja tarpeisiin.

Se on kyllä totta, että on monia koirarotuja joista on huonoja uutisia. Mutta, rottweilerista on kuultu kaikkein eniten pahaa, sekin jo kertoo että rotu on arvaamatone. Nykyään on paljon rottweilereita joille on jalostettu huonot ominaisuudet, esim. heikkohermoisuus.

Meillä on ollut useampi rottweiler (uroksia) ja yksikään niistä ei ole ollut aggressiivinen. Tällä hetkellä kotona kaksi urosta ja kuka tahansa niitä voi käydä rapsuttelemassa niin kotona kuin muuallakin.

Niiden kanssa on harrastettu jälkeä ja epäsäännöllisen säännöllisesti tottista. Moni ystäväni, joka on aiemmin pelännyt rottweilereita niiden "maineen" takia, on nykyisin aivan eri mieltä rodusta. Kyllä se niin on, että hihnan toinen pää merkitsee rodun kuin rodun kanssa hyvin paljon.

Pikkukoirissa on todella paljon päälleläyviä yksilöitä, mutta niiden purematapaukset eivät ole "mediaseksikkäitä", joten niistäpä ei paljon kirjoitella.

Valitkoon kukin koiransa käyttötarkoituksen ja omien taitojensa mukaan.

kanssa pärjää, jos lahjoo sitä herkkunameilla, että saa sen sohvalta alas.

Meillä on nyt 3 rottista ja makaavat tuossa lattialla. Samoin talossa on 2,5v tyttö ja 6v poika. Tyttökin komentaa jo koiria niin topakasti että ja koirathan tottelee.

Käymme sunnutaiaamuisin paikallisilla markkinoilla ja siellä on ihmisiä tungokseen asti, mikä ei koiria häiritse. Saavat suunnattomasti rapsutuksia ja koirista kysellään. Joskus näkee hassuja ilmeitä kun ihmisille selviää mikä rotu on kyseessä ja koirat ovatkin rauhallisia ja ystävällisiä.

Kotona, omalla reviirillä, ollaan sitten niitä vahtikoiria, eikä kenenkään ole lupa tulla portista kutsumatta. Tuskin kukaan edes tohtisi yrittää.

Luulen että kaikki rodut ja yksilöt eivät sovi kaikille, mutta kaikille on sopiva rotu ja yksilö. Ennakkotutustuminen niin rotuun, kuin rodun kanssa eläneisiin, antaa paljon eväitä tulevaisuuteen. Sanottava on että itse olen opiskellut rottista huolellisesti vasta ensimmäisen koiran tultua taloon ja luojan lykky että sattui hyvä yksilö ja ollaan säästytty suuremmilta painimatseilta. Metsästysvietti voisi olla pienempikin, mutta näilläkin eväillä pärjätään. :)

Ei ole. Kouluttajan täytyy olla vaan erityisen jämäkkä ja johdonmukainen sillä rotikat on "kovapäisiä" ja erityisesti vuoden ikäiset urokset koettelevat omistajaa. Läheisellä sukulaisella on viides rottis meneillään ja kaikki hyvin kilttejä alusta loppuun paitsi ensimmäinen josta tuli arvaamaton koska hänellä oli aivoissa kasvain :/ huomioi myös että kasvattajalta voit pyytää minkä luonteen haluat rotikalta vaativuustasoa ajatellen.. älä ota rotikkaa e ensikoiraksesi :)

Kun valitsette itsellenne koirarotua.Niin se ulkonäkö, ei saa olla tärkein asia.Jos se on, tulee valittua todennäköisesti ihan väärä rotu.

Kannattaa miettiä, että mihin tarkoitukseen koira tulee?
Jos tulee vain seurakoiraksi,lenkkikaveriksi eikä itse ole ennenkään ollut jatkuvasti koirankoulutus harrastuksissa mukana, ei kannata ottaa sitä haastavaa palvelusrotuista koiraa.Tuskin riittää siihen koulutukseen aikaa ja viiteliäisyyttä.

Kannattaa valita rotu, joka soveltuu itselle, nykyiseen elämäntilanteeseen, ja harrastuksiin.Ja miettiä myös, että onko hankkimassa lapsia,ja että millaiselle koirarodulle se aika riittäisi sitten siinä lapsien kanssa touhutessa .
Usein käy niin, että oetetaan se palvelusrotuinen koira, kun itse ollaan parikymppisiä.Ja sitten parin vuoden päästä, hankitaan lapsia, eikä koira sitten enää olekkaan tärkeä eikä lapsiperheen arkeen soveltuva.Joten koira lähtee kiertoon.Jos olisi mietitty rotuvalintaa tarkemmin, olisi se eri rotunen koira mennyt siinä lasten kanssakin.Useat onneksi valitsevat oikein.
Mutta nuo väärät valinnat näkyvät nytkin apulassa ongelmatapauksina, ja kodinvaihtajina.On paljon rotukoiria ja sekarotuisia, joille uutta kotia etsitään, kun se oma aika ei riittänyt, eikä koira enää mahdu perheeseen.Tekosyynä on sitten allergiaa ja muuta.

mulle tulee aikuinen rotikka...

Mulla on 6,5v rotikkatyttö. Oli pentuna aika jääräpää. Ei löytänyt omaa paikkaansa, koska ukkoni oli hyvin agressiivinen sekä minua että koiraa kohtaan. Ei siis lyönyt mutta halusi koiran osaavan totella ilman opetusta. Koira alkoikin minua kunnioittamaan ja tottelemaan kun aloitin sen opetuksen erotessani ukostani. Nyt on tyttö hyvin kiltti, rauhallinen, ystävällinen, mieletön vahti ja pitää omistaan huolen. 1v asti olemme olleet kahden ja se on mitä hienoin koira. Ukko komensi muo, että valitse, hän vai koira? Ei ollut vaikea valinta. Jos perhetilanne ois jatkunut samanlaisena, olisi juuri tuosta rotikasta tullut se pahatapainen sekoileva olento. Rakkautta, rajoja, luottamusta ja opetusta niin kyllä pärjää. Ja mainitaan että tää mun ensimmäinen rotikka. Edellinen oli labradori.

Toistakymmentä aikuista rotikkaa ollu n.40 pentua. Ei yhtään rähisiää/tappajaa. Vastaantulleista pikku piskeistä ehkä n.kymmenen löytyy jotka osaavat käyttäytyä. Sakemanneista ehkä 2. Niinhän se menee et kun on tarpeeksi itsevarma ei tarvi jokaisen vastaantulijan kans rähistä. Aihe on tosi väsyny ja kulunu-aina löytyy joku joka jaksaa kitistä.

Tosi kauhee tappaja! https://www.facebook.com/pages/HaadesIris/764001500321350?fref=ts

minun kummitätini omisti rottweilerin mutta se kuoli jo. oli todella kiltti ei koskaan murissut tai ollut arvaamaton. kuitenkin hänen sitä edellinen koira oli vihainen ja tosi arvaamaton. ne ovat yksilöitä. rottweiler ei ole vihainen rotu.

Jos et ole varma itsestäsi, älä ota rottweileria. Itsellä ollut rottweileria n. 20 vuotta. Pidemmän aikaa 2 kpl kerralla.Tälläkin hetkellä näin on. Rodun vaihto tapahtui kääpiörotuisesta terrrieristä suurempaan maalle muuton yhteydessä pidemmällä aikavälillä. Alkutaipaleella maalla 4 kääpiökoiraa, molempia sukupuoli 2 kpl, joiden kanssa ensimmäinen rottweiler kasvoi. Talossa koiran ottohetkellä 2 alle 4 vuotiasta lasta.

Jos harkitsee rottweilerin ottoa, suosittelisin että koiratietoutta, kokemusta, olisi jo ennakolta sopivasti. Että ymmärtäisi koirien elekieltä, käyttäytymistä ja toivottavasti omanarvontunto olisi kohdallaan. Aikaa olisi myös suotava olla koiran kanssa olemiseen, kiireiseen elämäntilanteeseen en suosittele tämänkään rodun pentua.

Kun liikkuu rottweilerinpennun/aikuisen kanssa joutuu usein tilanteeseen että ihmiset huutelevat karkeuksia ja syyllistävän pennun omistajaa kaikenlaisesta mitä ovat kuulleet puskakeskusteluissa. Jos ei omaa hyvää itsetuntoa alkaa pikkuhiljaa kuvittelemaan kaikkea kummallista omasta pennustaan tai ainakin oma itsetunto kärsii..

Itseä tilanteet ovat usein naurattaneet, eläinlääkärin odotushuone on paras hupikenttä. Astuessasi tilaan muut, yleensä mummot, alkavat supista tappajakoirista ja vetävät oman koiransa kuristusotteeseen. Omat koirat suhtautuvat tilanteisiin rauhallisesti ja monta kertaa olen saanut vastaanottohenkilökunnalta anteeksipyyntöjä tilanteissa. Pikkukoirat haukkuvat ja mummot supisevat, oma koira katsoo kummaksuen koska on tottunut ihmisiin sekä muihin koiriin, myös pienissä tiloissa.

Jos kestät tällaista suhtautumista ilman että alat panikoida, kyttäillä ja selitellä oman koirasi käytöstä, olet aika ok rottweileria ottamaan. Paras tapa suhtautua muiden kielteiseen käytökseen on rauhallinen käytös, keskustelu oman koiran kanssa, esim. monesti olen todennut koiralle että älä välitä, taitavat olla vihaisia nuo /tuo kaverit, Ja kutsun koirani mukaan rauhallisempaan tilaan. Samoin suhtautuminen ulkoillessa, jos joku osoittaa pelkoa tai vihaisuutta, siis ihminen, kutsun koiraani (ei liiku irti kuin tarkkaan valituilla paikoilla) ja sanon etteipä mennä, taitaa olla vihainen pieni. Jos olisin vahvempi tekisin varmaan sen mitä usein haluttaisi; ottaisin oman koirani syliin ja kantaisin ohi puhisten samalla vihaisista koirista.

Rottweilerin pentu vaatii paljon huomiota, yhteisoloa, ja hallittuja rauhallisia kokemuksia muiden koirien taholta. Vanha koira kaikkein paras kumppani käytös/tapakasvatuksessa. Koolla ei ole väliä vaan ystäväkoiran tavoilla. Tai sen verran on että tarvitsee sekä pieniä että isoja koirakumppaneita.

Rottweilerilla on luonnetta, jos ei ole siitä voi kasvaa ongelmakoira. Rottweiler on iso vahva koira ja jos se on arka, ongelma on jo valmiina. Aran koiran kasvattaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin rohkean pennun. Valintavaiheessa itse valitsen pennun joka on aktiivinen, tulee luokse ja taistelee muiden kanssa. Hieman körmykin saa olla.

Rottweilerista puhutaan paljon pahaa, osittain tottahan tämä on. Kuitenkin melkein kaikki tapaukset joissa ihminen on ollut osallisena ovat muualla kuin Suomessa sattuneita. Meillä koirakulttuuri on aivan toista luokkaa kuin keskieuroopassa tai esim. Amerikassa. Joten tapaukset usein johtuvat rodun paikallisesta tasosta/vaatimuksista/koulutuksesta.

Jos ostat rottweilerin, osta se hyvämaineiselta kasvattajalta joka panostaa rodun kasvatukseen. Älä osta pentua ulkomailta jos olet kokematon, äläkä missään nimessä rekisteröimätöntä pentua. Ongelmia voi syntyä paljonkin jos sinulla ei ole kasvattajan kokemusta tukenasi. Jos rottweilerin pennun ostaa kannattaa panostaa pennun taustaan, pelkkä ulkonäkö ei saa olla valinnassa tärkeintä. Pennun luonne ja terveys ratkaisevat sen loppuelämän ja omistajan suhteessa kaikkein eniten.

eikös ne kaikki koirat ole arvaamattomia vaikka kuinka kouluttaisisi?
meillä kävi naapurissa kultanen noutaja omistajan kurkkuun kiinni kun oli antamassa ruokaa.. oli muuten huumekoirana tullissa se koira...
ja oman rotikan päälle tullu 3 kultasta noutajaa,2 labrtorin noutajaa ja muutama muun rotuista piskiä.joka kerta koirapuistossa joko ollaan tultu portista sisään tai he on tullut portista sisään..
mutta mun rotikka ei ole ikinä tehny kellekkään mitään tai ärähtäny kellekkään ja silti käydään lenkeillä että puistoissa ihoon kiinni.

Ois upeeta omistaa 7 rottweileria ja 5 urosta ja 2 narttua

Suosittelen, bmw mielummin, rotikka tai taistelutyyppinen rotu kertoo viellä enemmän pienestä elimestä ja surkastuneista aivoista.Ei tytöt kiinnostu.

ois kiva omistaa rottweiler ja jopa kasvattaakki näitä