Moi! Oon 15v tyttö ja musta on tullut tosi epävarma..ajattelen jatkuvasti että mitä joku muu ajattelee musta, esim että voinko nyt pistää tietyn paidan koska "entä jos joku nauraa".. mietin että saattaisko johtua siitä et ennen mua on kiusattu ja nöyryytetty ja naurettu jatkuvasti. Myös kaikki on tosi sarkastisia mua kohtaan, siis kaikkeen mitä sanon on ihan pakko jatkuvasti heittää joku ilkeä sarkastinen juttu. Nyt pari tuttua pyysi mua ja paria muuta heille yöksi, mutta en viitti mennä sinne koska musta tuntuu et kukaan sieltä ei oikeen haluaisi mua sinne mielellään, vaan pyysi mut vaan sen takia että muutkin menevät tai vaan säälistä. Mulla on oikeastaan yhteensä yks hyvä kaveri kuka ei pilkkaa mua millään lailla.
Epävarmuus..
asdgj
263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ittellä on auttanu ku oon vaan menny ja tehny pelottavilta vaikuttavia asioita, mutta mua ei koskaa oo kiusattu. Ja muista että tää on vaan pieni aika sun elämästäs.
Pelot pitää kohdata, ellet halua elää niiden kanssa loppuelämääsi.
Olin ennen itsekin ajattelutavaltani samanlainen, "mitäköhän muut sanoo".
Sitten tapasin ystävän, joka oli todella rohkea, avoin, eikä välittänyt ollenkaan mitä mieltä muut olivat. Opin samaistumaan häneen ja tänäpäivänä olen paljon rohkeampi uusien asioiden ja ihmisten mielipiteiden suhteen. Eli seura varmasti myös auttaa, yritä etsiä ympärillesi itsevarmoja ja rohkeita ihmisiä, jotka kuitenkin tukevat sinua.
Tietenkin myös ajattelutavan muuttaminen on oleellinen asia. Et voi millään ikinä miellyttää kaikkia ihmisiä, osa ei pidä tyylistäsi sen takia, että olet liian massa/samanlainen kuin muut, ja osa ei pitäisi tyylistäsi sen takia, jos olisit erilainen. Harvemmin ihmiset tulevat päin naamaa sanomaan, että sinulla on rumat vaatteet tmv. Nolaavat vain itsensä. Ja iän myötä yleinen pilkka ja törkeydet yleensä jäävät.
Olen saanut omalle kohdalleni myös paljon nöyryytystä ja minua on haukuttu siinä missä muitakin. Noloihin juttuihin suhtaudun naurahtamalla tai katsomalla mitävittua -ilmeellä. Riippuen tilanteesta. Tai saatan heittää jonkun loukkauksen takaisin. Hampaitani on sanottu julkisesti keltaiseksi, ulkonäköäni on haukuttu ja olen kokenut paljon alemmuutta - mikä tietenkään ei ole totta, olen kaunis ja hyväkroppainen. Itsetunto on oltava hyvä, vaikka minulla se ei todellisuudessa kovin vahva olekaan. On tiedettävä, ettei loukkaukset pidä paikkaansa. Olen itse huomannut, että moni haukkuja on itse ruma tai epävarma, eli moni haukkuu ihan vaan kateutta. He haluaisivat jotakin, mitä sinulla on ja mitä heillä ei ole.