Luonnetta vai ei

Koko aloituksesi tuolla toisessa ketjussa sekä tässä on pelkkä provo. Olet keksinyt koko jutun, sen näkee kirjoituksistasi kuka vain erittäin helposti.

Taidat olla joku copy-paste tyyppi, joka hakee täältä materiaalia omalle sivustolleen/gradua varten, laiska sellainen, joka ei osaa itse ajatella omilla aivoillaan vaan näkee mielekkääksi käyttää toisia hyväkseen kompensoimaan omaa typeryyttään.

Eiköhän tuo ole epävarmuutta,rauhoittuuko kun käy haisteleen ja kattoon pelätintä?
Meidän uros haukkui ja pelkäsi heinäseipäitä ja isoja kiviä ensi alkuun.
Kaikelainen uusi ja outo saa sen epävarmaksi,luulenpa että leikkaus voisi auttaa
tuohonkin rauhoittavasti. Ja tosiaan ,se kaikenlainen kiihkon nostatus ( kepiheitto ym.jahtaava leikki) kannattaa jättää pois. Piilota pihalle,talon taakse,puiden aloksille ym:lle koiraa kiinostavia esineitä, joita se saa käskystä hakea.

En tiedä oletko provo vai et, mutta aiemmissa jutuissa on hieman epäilyttävää - mm. se ettet vastaa mitään niihin kysymyksiin, joissa kysyin mitä kasvattaja sanonut pennun lähtötilanteesta ja mikä asema pentueessa. Myös se että pennun isä olisi aiemmin nimeltä mainittu tietyn kennelin koira, jolla todistettavasti ollut pennut vasta 6.5 eli pennut nyt 3 kuukauden ikäisiä vasta ja osa vasta luovutuksessa, kuitenkin pentusi 6 kuukauden ikäinen.

Sitten on se että monet pointtisi ovat sellaisia, että hankala jopa uskoa että sinulla olisi aiemmin ollut sakuja tai jos on ollut, niin epätavanomaisen tyyniä koiria pennuista asti kun tuntuu ettei sinulla aiempaa kokemusta pentujen riekkumisista niin mitään. Monasti myös tuntuu, kuten viimeisin sanomasi aiemmassa ketjussa pennun "adhd":sta ja keppiasiasta, että se olisi kuin tarkoituksellinen syötti saada reaktioita, vänkäystä keppileikistä eri ihmisten kesken, psykologisointeja tai jotain aineistoa johonkin. Jokin kommenttisi oli suurinpiirtein niin että vielä "kestät pennun puremisen ja häsläyksen" mutta ei enää näitä juttuja, kuulostaa jotenkin aivan ihmeelliseltä - mitä odottaa pennulta, hampaat vaihtuvat ja näykintää on siinä vaiheessa, samoin häsläystä etenkin aktiivisella rodulla. Sillä pääpointti siinä että sen verran pitää rodusta tietää lähtökohtaisestikin, että saksanpaimenkoira on AKTIIVINEN rotu ja nuorina koirina ovat leikkimielisesti sanoen "adhd" nuorukaisia. Ovat innokkaita, ovat dominoivia, se on rodussa, ovat aktiivisia, se on rodussa.

Toivon ettet ole provo, koska monet ihmiset antoivat sinulle hyviä neuvoja ja jos nämä jutut ovat nyt jotain hemmetin testiä tai aineistoa johonkin, niin ei kiva homma.

Lopetetaan siis tämä bullshit, jota osaltasi tulee. En vieläkään käsitä aineistoa johonkin -lausetta?? Ja minulla on, syyttelyistäsi huolimatta ollut v 1982asti sakuja, joiden kanssa en tarvinnut mitään neuvoja, toinen vesipelastuskoira. Älä siis sakun kanssa herkkää - enää viitsi kirjoittaa tähän ketjuun. Toivon aikuisen, kokeneen ihmisen kommentteja. Kts Rauhallista kivaa, siinä on se jutun klu, jota kaipasin, en noita testi/aineistojuttuja???naurattaa vieläkin. No, anna siis olla. Vastaan tälle asialliselle kirjoittajalle: rauhoittuu kun käy haistelemassa :) ja äsken lenkillä ei pelännyt isoa traktori/torninosturiakaan (iloinen). Ja kepinheitto/pallon kanssa meuhkaaminen jää pois, vaikka pentukurssilla neuvottiin kiinnostuksen herättämiseen poispäin vierivällä pallolla, kun välillä eivät siis nakinpalatkaan kiinnostaneet. Sain aiemmin tältä palstalta siis hyviä neuvoja paljon, kiitos niistä. Eivät tule mihinkään graduun (naurua), vaan ihan arkielämän asioihin. ps. en moiti kasvattajaa asiasta, en emää/isää, vaan haluan oppia lukemaan tätä koiraa juuri tässä ja nyt, etten tee virheitä. Nyt täytyy tuota esineiden piilotusta pihalle alkaa toteuttamaan, sisällä ollaan piilotettu tavaroita eri huoneisiin, joten se tietää kyllä sinänsä systeemin. Ja koira on 6 kk, että silleen :) Ja sitä leikkausta kyllä harkitaan, kun eläinlääkäri suostuu leikkaamaan, ehdotti vain sitä yli vuoden ikää.

Minusta se kuulostaa se koirasi tosi hyvältä koiralta,se ei vaan tosin käy kaikille,kertomasi tilanne kertoo vahvasta luonteesta,mutta se variksen pelätin pitäisi katsoo koiran kanssa tarkemmin.

Kyllä siitä voi tulla tosi kova koira jota sinä et varmasti edes halua tai niin ymmärsin.

Niin tuo murina ei ole hyvä juttu muille koirille,se voi omata vahvan puolustus vietin ja se voimistuu ajan mittaa erikoisesti kun koira tuntee ohjaansa/omistajan olevansa heikko joltakin osin,eli se kytkeytyy automaattisesti päälle mikäli omaa luontaisen vartiovietin /suojeluvaiston.


Jos siis kaikki on totta jonka kerroit muuthan tuolla jo epäilee kertomuksiasi mutta jos ne on totta niin en näe muuta kun että hyvä koira siitä tulee,aikaa vaan käyttää,nyhveröä ei siis ole tiedossa jahka muutaman vuoden sen kanssa elelee.

kiitti keskarin omistaja. Mitäpä noita asioita valehtelemaan, mitä hyötyä siitä olisi. :) ja me katsottiin se variksenpelätti yhdessä, ja kun se näki että ei se tapakaan, niin se olisi sen sitten poskeensa pistänyt. Toivon siitä hyvää koiraa, tiedän että varmaan siitä hyväkin tulee, kunhan tiedän sen. pitääkö sille olla a) kova kuri vai b) pentukurssin kukkahattumetodilla toimien. Välillä on vain pakko kysyä neuvoja, kun tuo koiran mieli on niin jännä. Väliin kovapäinen (ei siis pelkää ääniä-ukkosta jne) väliin pelkää ihan pieniäkin asioita. Pihalle mennään aina siten, että siellä on mörkö. eli karvat meinaa automaattisesti kohota irokeesiksi :) aika näyttää, saanko tästä Ville Vallattomasta taidoillani hyvän koiran. Paljon olen lukenut ja tietoa ammentanut ja pitänyt mielen avoimena, mutta sitä en hyväksy, että joku väittää provoksi :( kiitos siis neuvoista taas keskari ja rauhallista kivaa, hyvää kesää teille

Kato kun se on pentu niin sen mieli alahtelee ja sen jälkeen se on nopeasti muurros ikäinen jolloin on ehkä taas hieman vaikeampaa ja uros on muutenkin haasteellinen sakuna jos on kovapäinen.

Niin on se ikävää kun kertoo tosissaan ja muut luulee että pelleilee,mutta onhan sulla toki sakuja ollut ettei kaikki voi tai tule uutena kumminkaan.

Mutta kertomasi koiran tyyli on kovan luokan koira tyyli,ja sen kanssa ei pärjää aikuisena nainen jos ohjat ei ole käsissä,ei sille kyllä pärjää mieskään jos on nössö.

Tuosta tai nakeista vielä sen verran,älä anna liaan usein ,se ei kohta pidä niitä himottavina herkkuina,ei siis kaikesta tarvitse antaa kun koira toimii,itse kehoitan sinua jo ja tuleviin opittuihin asioihin kiinittämään huomioa,nimittäin vähitellen kun koira on oppinut jonkun tai liikkeen niin namien määrän kertoja harvennetaan vähitellen,niin että koira ei tiedä saako joka kerta palkinon eli hyvää joka tempusta tai opitusta asiasta.

Mutta se lienee vielä vasta tulevaisuuta,eli palkintojen antamisia (namien) esim:nakit vähenee ja vähenee kunnes koira toimii ilman niitä.

Toki aikuisena on mukava palkita koiraa vaikka tietääkin ettei tarvittaisi mutta se muistuttaa koiraa aina silloin tällöin että tästä seuraa vain hyvää.

Edelleenkään et vastannut mitään niihin pointteihin mitä laitoin kasvattajan kanssasi käymästä asioinnista tai pentueen ajoitukseen, lopetit vastaamisen aiemmassa ketjussa juuri näihin asioihin ja siihen että ystävällisesti ehdotin asiointia puhelimitse.

Sait minuta moleta hyvät vinkit mutta et vaivautunut edes vastaamaan asiallisiin kohtiin aiemmassa ketjussa, joka tietenkin vaikutti/vaikuttaa epäilyttävältä. Etenkin kun tiedän koiran sukulaisia ja jotakin ko. kennelistä.

En voi mitään sille, että vaikutelmani sinusta tekstiesi perusteella ovat hieman ihmeelliset, mm.tietämättömyys pentuaikaan kuuluvasta häsellyksestä ja näykintähepuleista hampaiden vaihdon aikaan saati tietämättömyys rodusta mm. adhd tyylisen pentuajan suhteen.

Minulla on vuosikymmenten kokemus koirista ja reilusti alaikäisiät takanapäin.

Olen kirjoittanut vain tällä nimellä ketjuun, joten aiemman teksti jossa epäilys aineiston keruusta ennen omaa nimimerkkiä oli jonkun muun tekstiä. En siis ainoa tässä, mutta olen lievemmässä mielessä kuin aiempi eli en varmaksi sano, koska varmuutta ei ole. Mutta sanoin mistä kiikasti.

Etenkin kun kennelin nimi sekoitettu asiaan eikä tarkentavia selityksiä kuulunut asiaan.

Odotan muuten jo mielen kiinnolla uutta vuotta ja raketteja,kuinka sinun koirasi reakoi niihin,olisi kyllä normaalia että aristaa vielä kun ei ole elämän kokemusta mutta jotenkin minusta tuntuu ettei kuule arista ramaakaan 3 vuoden tietämillä,vaan päin vastoin juhlii niiden mukana.

Itselläni kun oli saku rocky niminen ,niin sitä joutui käskemään ettei se ota raketista kiini kun sytytän,se piti istuttaa jonkun matkan päähän ja mennä yksin sytyttämään,kun sai sytytettyä niin se loikkasi vauhdilla perään,se oli hänen leikkinsä.

Luulenpa myös, että poitsu taitaa olla raketinnoutaja :)

Flick katseli hieman yli puolivuotiaana ensimmäisen kerran uudenvuoden ilotulitusta avoimesta ikkunasta mielenkiinnolla juurikaan korviansa liikauttamatta. Nyt syksyllä täällä pääkaupunkiseudulla järjestetään myös ilotulitus kesäkauden päättäjäisiksi ja ajateltiin mennä katselemaan/kuuntelemaan.Koira on testattu ei-paukkuaraksi, kovahermoiseksi.

Analysoisin että ihan normaali pentumainen koira...

Arkuus, epävarmuus ja heikkohermoisuus näkyy kyllä kaikessa. Jos koira pörhistelee, rähisee ja rettelöi koko ajan, mutta samaan aikaan on eteenpäin menevä, kyse ei ole epävarmuudesta, vaan päinvastoin itsevarmuudesta. Kun otat koiran haltuun ja olet tiukka ja mustavalkoinen johtaja sille, rehentely loppuu.

Jos koira on oikeasti arka ja heikkohermoinen, se pelkää kaikenlaisia ääniä, lähtee pakoon herkästi jne.

Niskakarvojen pörhistely johtuu adrenaliinista, joten pelkästään sen perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Hyvät koirat pörhistelevät aina kun uusi ja kiihoittava tilanne tulee vastaan. Jos koira ei koskaan ole pörhistellyt, se on vietitön lapanen.

kiitos sinulle "ihan hyvä koira". Kun lukee toisen tekstiä, huomaa asioita, mitä ei itse tavallaan havaitse. Se on juuri noin, että on varmaan itsevarma. Kun ei siis kunnioita vanhemman nartun hampaan näyttelyä, vaan kaivaa ihan verta "nenästään". Ei ole menny häntä koipien välissä kuin kerran, kun sai samanikäiseltä narttupennulta 6 0 nokkiin. Tilanne oli nopea ja haukkumaton pentu kävi heti (narttu) tuon päälle ja, vaikka pötki kintut suorana karkuun, jäi alakynteen ja tyttökoiran alle. Muuten ei siis pelkää mitään. Hyvä siis ettei ole vietitön lapanen :). Olen ollut jämäkämpi nyt, aiemmin saamani pentukoulutus perustui kukkahattumetodiin, joka ei ilmeisesti tälle luupäälle ole se oikea tapa. Kun ruokakuppimurinapäivä ja siitä seurannut tukkapölly on ohi, koira lopettaa käskystä syömisen, tulee hyvin sisälle, hakee seuraa=istuu viereen ja on rauhassa, korvat pitkin päätä. Myös esineet suusta tipahtavat heti kun sanon irti. Siitä olen onnellinen, minun piti vain tajuta, että tämä koira vaatii kovempaa kuria kuin aiemmat. Luinkin, että adrenaliini nostattaa karvoja, ja voi olla innostuksestakin johtuvaa. Sehän nostelee niitä kun kutsuu minua koiraleikkiin ja juoksee pakoon pitkin pihaa. Sillä on pilke silmäkulmassa ja se yrittää tosiaan olla maailman nopein pentu, ohitella läheltä ja näyttää keskisormea samalla :) että otappa tummu kiinni. Tyytyväinen olen siihen myös että tuo keppi saa sen tottelemaan niin hyvin, kun en sitä heitä? eli pelkästään annan sille suuhun. Ehkäpä sen oikean kultaisen keskitien löytyminen on meille vähän vaikeampaa kuin edellisten kanssa, mutta toivon että kykyni siihen tien löytymiseen riittävät.

No niin, rupeaa aukeamaan tämä koira-aggressiivisuuskin. Jos pentu saa "nokkiin 6-0", se on todennäköisesti koko elämänsä ajan koira-aggressiivinen. Tästä syystä en itse koskaan käytä pentua koiratarhoissa enkä anna sen leikkiä tuntemattomien koirien kanssa. Jos annat vieraan koiran satuttaa tai pelästyttää pentusi, teet karkean virheen ja luottamuksen palauttaminen on kovan työn takana.

On hyvä, että olet huomannut tiukemman linjan toimivan. Sakemannien kanssa pitää ajatella vanhanaikaisesti, johtajuusmallin mukaisesti. Koralle tulee tarvittaessa (huom, TARVITTAESSA) näyttää fyysisesti, että olet johtaja, ja johtajan huomiotta jättämisellä on seurauksia. Muista myös, että et voi vaatia koiralta sellaista mitä se ei osaa.

Tuo toinen pentu tuli kylään ja omistaja päästi sen pihalle me. Sen jälkeen ei ehditty tehdä mitään, kun toinen pentu ei haukkunut, vaan kävi heti kiinni. Tilanne oli siis täysin yllättävä, emme tienneet että pennut voivat hyökätä noin. Tapahtunut siis, eikä asialle enää voi mitään. Vihaa samaa pentua myös koulutus kentällä.oma vikamme. Mutta äsken lenkki meni hyvin, ohitimme 5 ajo koiran tarhan ja me ei haukuttu. Ajokoirat huusi kuin syötävät. Meillä maalla kun uusia kokemuksia ja ihmisiä on vähän, tuo sosiaalistaminen on hitaampaa. Kaupunkiin 40 km, joten sinne ei citylenkille enää työpäivien jälkeen lähdettä. Täytyy siis opettaa pikkuhiljaa. Nyt lenkillä jo otti kontaktia :-)

en tiedä miksi kaikki täällä sanovat että on kovan koiran merkki jos ailahtelevasti pentu reagoi välillä varmasti ja välillä peläten uusiin asioihin. voisiko joku selittää paremmin miten tämä on mahdollista? entäpä hermorakenne, missä kohtaa se otetaan mukaan arviointiin? tai terävyys?
itselläni on pentulaatikosta lähtien ollut itsevarma, vahvahermoinen ja ohjattava spu. elämässänsä alle viisi kertaa koskaan säikkynyt yhtään mitään, muuten seisonut omilla tassuilla uusissa tilanteissa ja palautuu heti jos jotakin yllätyksiä tulee. en muista edes karvojansa kauheasti koskaan pörhistelleen pentuna, vasta nyt kun alkaa aikuistumaan on ruvennut tulemaan ison miehen elkeitä ja täytyy yrittää voimiansa kokeilla.
alkuun ajattelin itse että ei hitto miten flegmaattinen pentu, eihän se ole moksiskaan koskaan mistään. koin että olin saanut paskan koiran, vietittömän. mutta päinvastoin, ruutia löytyy kyllä, on helppo ohjattava(kunhan ohjaa mustavalkoisesti), mutta pää ei hajoa eikä osoita epävarmuutta. räyhäävät koirat pihalla saavat hännän nousemaan ylös, siinä isoin reagointi mitä koirani antaa ulkopuolisille. koskaan ei ole ruuan taki murissut, miksi tarvisi? koskaan ei ole luovuttanut aikuisillekaan koirille esim. keppiä tai lelua. ei murise, ei räyhää, pitää vain kiinni lujaa niin kauan että toinen luovuttaa. aikuinen narttu puri jopa 6 kk iässä poskeen reiän kun ei päästänyt nartun kepistä irti. ja tämän jälkeen pentuni puri entistä lujemmin keppiin kiinni, niin kauan että sai kepin itselleen. itsevarman ja kovan koiran ei tarvitse käyttää energiaansa räyhäämiseen. se tietää, että se on turhaa, se saa kuitenkin haluamansa. tämä on mielestäni sitä niin kutsuttua "kovuutta".
en väitä että te muut olisitte väärässä, voisitteko vain selittää miten näettä aloittajan koirassa sen kovuuden?

ssspppp: Ei näillä kuvaamillasi asioilla ole kovuuden kanssa mitään tekemistä. Kovuus on ihan vaan yksikertaisesti sitä, miten nopeasti koira unohtaa ikävät asiat. Koulutuksessa kovuus näkyy siinä, että koira ei korjaa toimintaansa ilman kovia pakotteita. Vietti lisää kovuutta. Koira voi olla pehmeä kotioloissa (sille riittää pakotteeksi pehmeä sanallinen "ei") mutta täydessä vietissä se voi vaatia äärimmäisiä otteita. Menisin melkein väittämään jopa, että kovuus=viettitaso.

Kovuudella ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, miten koira suhtautuu uusiin asioihin, eikä sen kanssa onko koira aggressiivinen luonnostaan vai ei. Yleensä on toki siten, että aktiivisesti aggressiiviset koirat ovat myös kovia.

En muuten ymmärrä, miksi sellaisia koiria, jotka ovat syntymästään jotenkin "sinisilmäisiä" (eivät mukamas pelkää mitään) ihannoidaan. Minun mielestäni ne ovat jollakin tavalla outoja. Terve ja vahvahermoinen käytös koiralla on terävä reagointi uusiin asioihin ja välitön palautuminen. Itse reaktio ei kerro koiran hermoista tai kovuudesta mitään. Tai siis kyllä reaktion laatu (eteen vai taakse päin jne) kertoo jotakin hermoista, mutta niin kertoo sekin jos mitään reaktiota ei edes ole. Sellainen koira olisi luonnossa vainaja.

Tältä pohjalta on helppo nyt ymmärtää, miksi saksanpaimenkoiralla tavoitellaan kohtuullista kovuutta. Ei se liiallinen kovuus ole hyvä asia ollenkaan, vaikeuttaa koulutusta vain.

Se voi totta tosiaan olla vielä kuritonkin, onhan se vasta pentu. Pennun kujeita sillä on, aamulla taas juoksuhepuli pisti naurattamaan. Mutta sitten terassilla taas piti vuhkia ja pörhistellä ohikulkijoille. Portaita kellariin ei uskalla tulla, ei millään. Yhden askeleen uskalsi tassulla ottaa, sitten meni pupu pöksyyn. Mutta ei siis välitä, vaikka juoksisi päänsä seinään, ei vingu tai reagoi. Unohtaa heti. On vaan reaktioherkkä joka asialle, onko se sitten hermorakennejuttuja vai mitä. Edellinen uskalsi tulla portaa ihan ok, mutta sitten taas tärisi/autossa, jyrsi penkit jne. Kuitenkin se halusi autoon. Tämä ei piippaa autossa, eikä muutoinkaan. Sisällä ei seuraa koko ajan kuten edellinen, joka askelella. Kirjoitukseni tarkoitus on ollut esimerkein kertoa koiran arkielämästä, ja kaivata apua/ohjeita siihen, miten löytää se kultainen keskitie, eikä pilata koiraa olemalla liian kova/pehmeä. Vaikeaahan se on koiraa näkemättä. Kuten kerroin, harmi että alaosastoa ei ole ja olemme täällä poissa kaupungista, jossa outoja asioita on enemmän. Maalla pienikin asia, joka ei toistu joka kerran, on aina varmaan uusi ja silloin ehtii pörhistelläkin enemmän, kun asioita tulee harvakseltaan.