Pentu, 6 kk, pörhistelee toisille koirille niskakarvat pystyssä. Reagoi myös outoihin asioihin pihalla (möröt) ja on murissut myös ruokakupilla. Nyt se on saatu vähenemään kiellolla, tosin remmiräyhää ei vielä poistunut. Tosin ohitetaan koiratarhat jo ilman vuhkimisia. Koiran luonne mietityttää, kun tavallaan se on siis epävarma mutta ei välittänyt ukkosesta mitään. Ja ei pelkää imuria, kun imuroin se haluaa että sitä imuroidaan. Onko teillä ollut samantyyppisiä koiria (luonteeltaan), eli kun en osaa tulkita onko siis epävarma, kovapäinen, vai mikä? Sen selvittäminen helpottaisi kovasti jatkokasvatusta, että saan siitä hyvän kumppanin. Vaikka on ollut 2 samanrotuista, tässä pakkauksessa on niin erilainen luonne, että ohjeita kaipaan, etten pilaa koiraa. Tottelee perusjutut ok, istu/maahan/ jne.
Koirani luonne
haluan oppia
5119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Veikkaisin ihan kohtalaisen kovaksi. Pennullehan on luonnollista olla epävarma uusissa tilanteissa, koska elämänkokemusta ei ole. Pörhistely, murinat ja rähinät kertovat kovaluonteisuudesta. Arka pentu vinkuu ja menee piiloon omistajan taakse.
Omistajan topakka, hyvä johtajuus sopii hyvin niin aralle kuin rohkealle pennulle. Kovat otteet ei vät ole hyvää johtajuutta, vaan rauhallinen, periksiantamaton linja. Jos ihminen sanoo, että näin tehdään, niin mutinat pois.
Kovaluonteinen koira harvoin itse aloittaa mitään pörhistelyä ja ärjyntää.
opettaa tuosta ruokakuppimurinasta pois siten että on itse vierellä koko ajan ja rapsuttelee koiraa. Välillä voi sitten vaikka sekoitella kippaa, lisätä siihen tarjottavaa, ja jos kuppi liukuu, niin pitää vaikka jalkojen välissä sitä. Näin koira tottuu siihen että kuka tahansa voi olla läsnä ja kuuluu "pöytäseurueeseen". Mun koira oikeastaan ihmettelee jos poistun heti tai kesken kaiken.
Toi toisille ärhentely voi olla kyllä kumpaa tahansa. Saanet helpoiten pois kun opetat "moikkaamaan" yhdellä haukahduksella vastaantulijan. Eli sanot koiralle toistuvasti: "Yksi hau riittää tervehdyksen, muu on liiottelua". Kannattaa ehkä antaa myös tutustua toisiin joita matkalla vastaan tulee, mutta rajoitetusti ja lupa kysyen. Ja aloittaen vastakkaisesta sukupuolesta. Vaikka tuo penska nyt vielä edes samaltakaan sukupuolelta tuskin vielä turpiinsa alkaa saamaan. Suojaikää pennulla näyttäisi riittävän tuonne 8-9kk ikään saakka ja vasta sen ylitettyään alkaa tulla turpajuhlia ainakin urosten kesken.
Muistat vaan että olet aina ja kaikissa tilanteissa rauhallinen. Puhu koirallesi jo nuoresta pitäen paljon. Opeta turvallisuuden kannalta tarpeelliset käskyt huolella ja muissa voi olla lepsumpi ja pitkämielisempi.
Miksi ihmiset ei opeta koirilleen "pöytätapoja" ja sitten ihmettelevät kun koira puolustaa ruokaansa? Maailman helpoin ja yksinkertaisin asia... Eli pentukoiraa syötetään sillä tavalla, että omat kädet on sen kupissa. Hämmennellään ruokaa, syötetään välillä omasta kädestä, välillä otetaan kuppi pois ja lisätään siihen ruokaa ja annetaan takaisin, ollaan muuten vaan vieressä, silitellään koiraa, pidetään kuppia paikallaan omien jalkojen välissä. Näin pentu oppii että ihminen ei yritä varastaa sen ruokaa, vaan saattaa antaa jopa lisää... Ja minusta nuo pörhistelyt ja ärinät on vaan epävarmuutta, josta se tod.näk. pääsee eroon kun ikää ja kokemusta tulee lisää. En ainakaan alkaisi kieltämään sitä, vaan ehkä jopa antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja näyttäisin omalla esimerkillä miten mihinkin suhtaudutaan, eli rauhallisesti ohi vaan. Toki voit sitä jollekin ammattilaiselle näyttää ja kysyä mitä mieltä on koiran luonteesta, ja miten mihinkin tulisi puuttua vai tuleeko puuttua ollenkaan... Tuskin täällä kukaan pystyy sanomaan juuta tai jaata, koska tilanne voi näyttää ihan eriltä mitä kukin kuvittelee omassa mielessään sun sanallisista kuvailuista. Esimerkiksi koiran äänenkorkeudellakin on oma merkityksensä miten haukkua pitäisi tulkita (pelokas, aggressiivinen, epävarma jne...) kuten myös elekielellä.
sellainen seikka tuosta koirien äänenkäytöstä että nuorilla hauvoilla on usein aika suppea ääniala eli kaikki haukku kuullostaa melko samanlaiselta. Ja vasta myöhemmin siitä alkaa löytyä enemmän sävyjä. Ja jos koira sattuu olemaan ensimmäinen niin se kuullostaa vielä vaikeammin tulkittavalta että onko aggre-uhkaava, kiinnostunut, innostunut, pelkoa, jännitystä tmv.
Ainakin omalla koirallani oli pari-kolme ensimmäistä vuotta jokseenkin sama haukku kaikkeen, mutta nyt kasivuotisena on jo jokaiselle asialle oma haukkunsa.
Tämä taitaa olla monille se suurin väärinkäsitysten perusta. Että koiraa pidetään aggrena eikä uskalleta luottaa ja kun ei uskalla luottaa niin koissu huomaa sen ja protestoi koiramaisella tavalla eli haukkumalla ja rähisemällä entistä enemmän.