Tämä aihe tuli esille jo edellisessä numeroidussa keskustelua herättävässä keskustelussa, mutta mielestäni tälle tarvitaan oma keskustelu, jossa keskitytään itse koululiikuntaan eikä seisomisen hyötyihin ja istumsen haittoihin. (Tässä vielä linkki keskusteluun, johon viittaan: http://keskustelu.suomi24.fi/node/12399327 )
Joillekin liikunta on lempiaine koulussa, toiset vihaavat sitä. Mikä tekee koululiikunnasta pakkopullaa osalle oppilaista? Syynä saattaa olla liika kilpailuhenkisyys ja se, että oppilas on huono liikunnassa. Ja tässä mielestäni piilee epäkohta: koululiikunnan olisi tarkoitus innostaa lapsia ja nuoria liikkumaan, mutta tämä idea ei toteudu, koska huonokuntoiset tai huonot motoriset taidot omaavat oppilaat eivät koe onnistumisen kokemuksia liikunnassa ryhmän parhaiden pelureiden hallitessa peliä. Nämä liikunnassa hyvät oppilaat taas usein harrastavat vapaa-ajallaankin liikunta eivätkä tarvitsisi innostusta koulun liikuntatunneilta - jos siis koululiikunta heitä edes innostaa; hehän haluaisivat pelata tosissaan, mutta ei ole riittävästi samantasoisia muita pelaajia.
Jotta koululiikunta innostaisi liikkumaan, sen pitäisi olla monipuolista. Tämä ei ole ainakaan minun koulussani toteutunut. En pidä joukkuepeleistä ollenkaan, mutta niitähän liikuntatunneilla pelataan. Tämä on ehkä päällimmäinen syy, miksi en pidä koululiikunnasta. Samoja pelejä pelataan tunnista toiseen ja vuodesta toiseen, ja jos niistä ei pidä, on liikunta pakkopullaa, joka ei innosta vähääkään. Tiedän, että hirveän monien liikuntalajien tuominen koululiikuntaan on hankalaa ja kallista, mutta edes jonkinlaista eriyttämistä voitaisiin tehdä enemmän: halukkaat voisivat vaikka mennä kuntosalille, kun toiset pelaavat koripalloa. Jokaisen pitäisi pystyä löytämään liikuntatunneilta itseään kiinnostava laji.
Paljon olisi vielä asiaa, mutta annan nyt teidänkin ilmaista omia näkemyksiänne. Yksi asia olisi esimerkiksi se, onko sukupuoleen perustuvassa ryhmäjaossa järkeä. Mielestäni sekaryhmät voisivat osaltaan tuoda monipuolisuutta liikuntatunneille. Mutta niin, sana on vapaa.
Joillekin liikunta on lempiaine koulussa, toiset vihaavat sitä. Mikä tekee koululiikunnasta pakkopullaa osalle oppilaista? Syynä saattaa olla liika kilpailuhenkisyys ja se, että oppilas on huono liikunnassa. Ja tässä mielestäni piilee epäkohta: koululiikunnan olisi tarkoitus innostaa lapsia ja nuoria liikkumaan, mutta tämä idea ei toteudu, koska huonokuntoiset tai huonot motoriset taidot omaavat oppilaat eivät koe onnistumisen kokemuksia liikunnassa ryhmän parhaiden pelureiden hallitessa peliä. Nämä liikunnassa hyvät oppilaat taas usein harrastavat vapaa-ajallaankin liikunta eivätkä tarvitsisi innostusta koulun liikuntatunneilta - jos siis koululiikunta heitä edes innostaa; hehän haluaisivat pelata tosissaan, mutta ei ole riittävästi samantasoisia muita pelaajia.
Jotta koululiikunta innostaisi liikkumaan, sen pitäisi olla monipuolista. Tämä ei ole ainakaan minun koulussani toteutunut. En pidä joukkuepeleistä ollenkaan, mutta niitähän liikuntatunneilla pelataan. Tämä on ehkä päällimmäinen syy, miksi en pidä koululiikunnasta. Samoja pelejä pelataan tunnista toiseen ja vuodesta toiseen, ja jos niistä ei pidä, on liikunta pakkopullaa, joka ei innosta vähääkään. Tiedän, että hirveän monien liikuntalajien tuominen koululiikuntaan on hankalaa ja kallista, mutta edes jonkinlaista eriyttämistä voitaisiin tehdä enemmän: halukkaat voisivat vaikka mennä kuntosalille, kun toiset pelaavat koripalloa. Jokaisen pitäisi pystyä löytämään liikuntatunneilta itseään kiinnostava laji.
Paljon olisi vielä asiaa, mutta annan nyt teidänkin ilmaista omia näkemyksiänne. Yksi asia olisi esimerkiksi se, onko sukupuoleen perustuvassa ryhmäjaossa järkeä. Mielestäni sekaryhmät voisivat osaltaan tuoda monipuolisuutta liikuntatunneille. Mutta niin, sana on vapaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yhtäältä sukupuoleen perustuva ryhmäjako on tilanpuutteen vuoksi muunmuassa omassa koulussani ainut vaihtoehto, sillä pukuhuoneet ovat eri puolilla koulua, ja liikuntasali on kovin pieni. Toisaalta oppilaat voitaisiin jakaa tasoryhmiin hyödyntämällä yläasteen kurssimuotoisuutta. Toisessa ryhmässä oltaisiin kilpailuhenkisempiä, ja toisessa painotettaisiin enemmän liikunnan iloa yleisesti. Pakkotanssit voisi lopettaa.
Pidän koululiikuntaa osalle ihmisistä erittäin haitallisena, koska siitä saadut huonot kokemukset vieroittavat ihmisen kokonaan vapaa-ajan liikunnasta ja pari tuntia viikossa ei tee minkäänlaista eroa kenenkään kuntoon jos sen seurauksena alkaa vihaamaan liikuntaa ja on liikkumattomassa tilassa (istuminen) useita tunteja päivässä.
Useasti koulussa mainostettiin kuinka terveellistä liikunta on, mutta noissa pallopeleissä (ja talvella jääkiekossa) ainoastaan osalle se oli terveellistä; muille se on masentavaa ajanhaaskausta luokka"kavereidensa" (ärsyttävien jonnejen) kanssa, koskaan en ollut luistellut, sillä luistimet saavat jalkani verelle aina niin sitten joka talvi toivoin ettei kenttä jäätynyt, vasta yläasteella jouduin opettelemaan tyhjästä ja pelata jääkiekkoa sellaisten kanssa, jotka olivat harrastaneet lajia 8v alkaen...
Ja sitten kesällä oppilaat saavat kuunnella "ei vitt*; hävittii tää peli" heti kun heidän joukkueeseensa tulee, joku joka ei niitten kaveripiiriin kuulunut ja joka ei ole harrastanut liikuntaa koskaan...
Aloin tekemään muutamia "harjoitteita" itsenäisesti vasta kun luin kreikkalaisfilosofien sanoja ja huomasin heidän suhtautumisensa liikuntaa, jolloin pyrin matkimaan heitä tekemällä lihasharjoitteita yksin kodissani, mutta joukkuepeleistä en tykännyt koskaan nähdessäni ainoastaan kuinka peli käydään muutaman ihmisen dominoimana ja loput ovat ylimääräisiä tolppia, joita "paremmisto" solvaa taukoamatta...
On valitettavaa kuinka huonon vastaanoton seisomapöytäkokeilu sai edellisessä KhK:ssa, mutta vaikka liikkuisi kuinka paljon tahansa se ei hyödytä yhtään, ellei vähennä päivittäistä kuudentunnin istumista putkeen; sillä haittavaikutukset ovat edelleen lähes samat kuin tupakalla; uskoit sen tahi et!
Eli joukkuepelejen sijaan koulussa tulisi panostaa itsenäiseenliikuntaan vaikka kuntosalissa tai ilman mitään laitteita, mutta nykyinen "joukkuepelipainotus" kouluissa on haitallista; tunnen ja tiedän ihmisiä jotka lopettivat liikuntatunneilla käymisen ainoastaan koska vihaavat koululiikuntaa.
Ja painotuksen siirtämisen itsenäiseenliikuntaan lisäksi koulun tulisi kannustaa oppilaita jatkamaan vapaa-ajalla eikä vierottaa ihmisiä liikunnasta joukkuepelejen aiheuttamilla huonoilla kokemuksilla...
(Jossakin lehdessä oli galluppi aiheesta ja muutama % ei liikkunut yhtään, koska koululiikunta oli heidän mielestään pelkkää helveteä...)
Mä kuulun siihen "paremmistoon" liikunta tunneilla ja tykkään todella paljon joukkue urheilusta ja yhteispelistä, joten en yleensä dominoi yksinäni tai toisen hyvän pelaajan kanssa vaan yritän pelata nille vähän huonommillekin, jotta hekin innostuisivat edes yrittämään. Kaikki vaan ei jostain syystä halua edes yrittää :( vaikka kukaan heitä ei huonosta heitosta tai potkusta syyttäisikään..
Koululiikunta on turhaa. Mielestäni sen pitäisi muuttua vapaaehtoiseksi kasille metäessä, niin kuin muutkin taito- ja taideaineet, mutta ei tietenkään. Totta kai kasillakin pitää olla kaksi pakollista liikkatuntia.
Suurin syy, miksen erityisemmin dikkaa koululiikasta on se, etten muista lähes koskaan ottaa kaikkea mukaan. Aamulla on jotenkin vaikeaa tajuta kaikessa kiireessä, että täytyy pakata vielä liikkakamppeetkin messiin. Toisin sanoen: Melkein aina unohdan jotain. Samasta syystä liikkanumeroni taitaa olla hieman huonompi, kuin mitä muuten olisi. Minun asenteeni muka ei ole kohdillaan. Minkä sille voi, jos ei kykene selkeään ajatteluun kouluaamuna puolinukuksissaan?
Lisäksi liikkaopettajani on mielestäni hieman ärsyttävä. Saattaa ragettaa pikkuasioista ja on käsittääkseni myös niitä tyyppejä, jotka ovat ikäviä juuri tietyille tyypeille.
Viimeistään kasiluokalle mentäessä liikunnasta pitäisi tulla valinnainen aine ja voisi tulla ihan hyvin jo ennemminkin. Yläasteellahan vain pelataan ja opettaja katsoo vierestä eikä opeta mitään - ainkin minun liikunnanopettajani. Eikä murrosikäistä saa helpolla innostumaan mistään; liikunnan ilo löydetään (tai jätetään löytämättä) jo alakoulussa.
Kirjoitin tähän hillittömän pitkän romaanin, mutta se pölähti bittitaivaaseen kun kirjauduin sisään, kiitos taas suoli24!
Listaan tähän pointtini raa'asti, koska en jaksa kirjoittaa koko roskaa uudestaan:
-Oppilaiden kuunteleminen
-iänikuisen pesiksen ja hiihdon sijaan voidaan kokeilla eri juttuja, meillä oli mm. vesijumppaa ja joogaa, ja kyllä tykättiin.
-Valinnanvapaus
-hiihdon sijasta voi valitta vaikka pulkkamäen, joukkuepelihin raa'asti hyvien ja huonojen pelit, on nääs huonojen peliin tunkua ja ilmapiiri paranee kummasti
-Tasa-arvo
-Numerot vain niille, jotka niitä jatko-opintoja varten tarvitsevat, muuten hyväksytty / hylätty
-Samat säännöt KAIKILLE esim. poissaolojen, liikuntakieltojen ja puuttuvien kamppeiden suhteen. Tällä hetkellä jotkut (tiedätte kyllä ketkä) ovat vähän tasa-arvoisempia kuin me muut
Nejännen pointtini unohdin, mutta samapa tuo.
Siiliö, kannattaa pakata se liikkakassi jo illalla ja laittaa paikkaan, josta sen aamulla varmasti huomaa, esim. kenkien päälle, jolloin et voi lähteä noteeraamatta sitä.
No lisätään vielä, että IT:n esille ottamaan kiusaamiseen pitäisi puuttua tiukalla kädellä. Samaa olen vähän kuullut, mutta se olin minä kun sain haukut kieltäydyttyäni parijuoksusta kiusaajan kanssa (siis semmoiseta, jossa parien jalat sidotaan yhteen). Olin kuulemma epäsuvaitsevainen ja ilkeä ja kiusaajaparalle tuli paha mieli. Olisi muutenkin ollut ainoa tyttö-poika -pari, koska juurikin kiusaamistyyliin tytöt syöksyivät kimppaan keskenään etteivät minun pariksi joutuneet. Siinä kyllä olisi pitänyt puhutella vähän muutakin sakkia. En muuten juossut vaan lampsin pois koko tunnilta, enkä mennyt niille tunneille varmaan viikkoon :D