Päätin jakaa oman tarinani kun omistusasumista nuorena pidetään täysin mahdottomana ajatuksena pääkaupunkiseudulla.
Itse asuntosäästämisen aloitin ammattikoulun lopussa. Kävin töissä ja kärvistelin 2-vuotta pidempään kotona verrattuna niihin jotka lähtivät samantien vuokralle. Tänä aikana sain säästettyä käsirahan ensimmäiseen omistuskaksioon ja lopuksi lainan ilman takaajia. Kaksio oli halvimmasta päästä, mutta omistusasunto silti.
Muutama vuosi siinä asuin ja nykyään asun jo isommassa.
Pointti on siinä että aloitin säästämisen jo hyvissä ajoin ennen kun ei yksinkertaisesti enää kyennyt asua kotona.
Ymmärrän, että aina ei asiat mene niin kuin pitäisi ja sen, että hintataso on edelleen järkyttävä.
Ostaminen ei silti ole mahdotonta nykyäänkään, mikäli viitsii tinkiä vähän asunnon sijainnista sekä alkuperäiskunnosta.
Itse asuntosäästämisen aloitin ammattikoulun lopussa. Kävin töissä ja kärvistelin 2-vuotta pidempään kotona verrattuna niihin jotka lähtivät samantien vuokralle. Tänä aikana sain säästettyä käsirahan ensimmäiseen omistuskaksioon ja lopuksi lainan ilman takaajia. Kaksio oli halvimmasta päästä, mutta omistusasunto silti.
Muutama vuosi siinä asuin ja nykyään asun jo isommassa.
Pointti on siinä että aloitin säästämisen jo hyvissä ajoin ennen kun ei yksinkertaisesti enää kyennyt asua kotona.
Ymmärrän, että aina ei asiat mene niin kuin pitäisi ja sen, että hintataso on edelleen järkyttävä.
Ostaminen ei silti ole mahdotonta nykyäänkään, mikäli viitsii tinkiä vähän asunnon sijainnista sekä alkuperäiskunnosta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näinhän se on "aina" mennyt. Pitää säästää etukäteen & tyytyä aluksi halpaan (pieneen, syrjäiseen tai vähän nuutuneessa kunnossa olevaan) asuntoon. Siis jos unohdetaan "pappa betalar" -tapaukset sekä ne rohkeat&onnekkaat, jotka kymmenkunta vuotta sitten, pankkien rahahanojen ollessa löysällä, tempaisivat reteesti 2x200 000 lainaa nolla säästöillä (siis velkaa 100 % asunnon hinnasta) ja pääsivät suoraan kiinni rivarin pätkään/OK-taloon. Ennen oli asunnot halvempia, mutta niin oli myös palkat + viime vuosituhannenn puolella pankkien lainaehdot olivat karummat (korkeat marginaalit eikä >>10 vuoden lainoja edes saanut).
On vaan nykyiselle kaikkimullenytheti -jengille täysin mahdoton ajatus, että johonkin pitäisi säästää, kun pitää keritä elämään ja matkustelemaan ja mitä vielä. Pitäisi ostella vaatteita & elektroniikkaa ja matkustellakin pitäisi -> vuokrakämppä valitaa, mutta edes sen vuokran maksu ei ole korkealla prioriteetilla -> moni tykkää ottaa vähän "lainaa" vuokraisännältä -> kohta on häätö vireillä & luottotiedot kärähtää. Suoli24 palstoillekin postataan joka kuukausi useampi vollotus aiheesta "miten löytää vuokra-asunto, meitä on kaksi ja toiselta/molemmilta on luottotiedot mennyt..." ja vähän kun pintaa raaputetaan, niin historiasta löytyy maksamattomia vuokria.
Näiden lisäksi tulee eteen vollottajia, mitkä parkuu hirveitä hintoja, kun ei edes kahden ihmisen tuloilla saa kaksiota ostettua. Jälleen kun vähän pintaa raaputetaan, niin selviää, ettei säästöjä ole lainkaan (2 ihmistä eikä yhtään pystytä rahaa laittamaan sivuun????) mutta sehän ei tarkoita, etteikö osattaisi vaatia siltä asunnolta hyvää sijaintia ja kuntoa. Onhan nämä lellikit tottuneet saamaan hyvää... kiukuttelemalla, jos ei muuten!
Äärimmäisenä ilmiönä todellisuudesta irtautumisesta on palstaa häiriköinyt "tehtävä laki" itkupilli, joka vaati hintasäännöstelyä, jotta voisi ostaa asunnon: Kun hänellä on tietyt vaatimukset, joista ei voi tinkiä, ja tietty hintaraja, jota enempää ei kykene/halua maksaa. Joten on yhteiskunnan velvollisuus säätää laki, joka määrää myymään hänelle hänen vaatimuksiaan vastaavan asunnon hänelle sopivalla hinnalla. Onhan hän sentään maailman napa & äitinsä mussukka!
Hah kiitos vastauksesta pikku mussukat. Onhan tuossa paljon pointtejakin
Toisille taas on tärkeää, että asuinpaikkaa voidaan vaihdella miten itseään huvittaa. Omassa tuttavapiirissä on sellainenkin, joka on vaihtanut asuinpaikkakuntaa alle kymmenen vuoden sisällä 8 kertaa ja pari näistä paikkakunnista ei ole edes Suomessa. Ei ole kovin helppoa ostaa asuntoa, kun haluaa olla valmis muuttamaan parin kuukauden sisällä. Nykyäänhän "uskollisuus" asuinpaikkakunnalla on äärimmäistä idiotismia. Jos uusi parempi työpaikka tulee tai saa potkut nykyisestä paikasta, niin pitää olla valmis matkustamaan toisella paikkakunnalla satojen kilometrien päähän HETI. Yksi hailee siitä, vaikka olisi hankkinut asuntonsa kalliilla hinnalla vain viikko sitten. Vain ääliö luopuu paremmasta paikasta pelkän asunnon takia. Asuntoa pitää olla valmis luopumaan yhtä helposti kuin paidan vaihto aamulla on.
(yksinkertaistettua) Ymmärrän näkemyksesi vapaasta elämäntavasta. Siihen olisin kyllä eri mieltä että on idiotismia pysyä mukavalla paikkakunnalla ja asunnossa. Lisäksi asunnossa tulee vietettyä aika monta tuntia elämästä.
Mitä enemmän vaihdat asuntoa sitä suurempi mahdollisuus että naapurit/ muut tekijät ovat huonoa.
Lisäksi ei se työ aina paramalla vaihdu. Läheskään aina, mutta kukin tavallaan
Jos työpaikka on vaarassa, niin silloin paikkakunnalla ja asunnolla ei ole mitään merkitystä. Ainakaan ei ole järkeä laittaa talouttaan vaaraan pelkkien seinien takia. Asunto on pelkkä myytävä tai vuokrattava tavara ja siihen kannattaa suhtautua täysin tunteettomasti.
Muutenkin, jos joutuu työttömäksi niin silloin sitoutuminen asuntoon ja paikkakuntaan kannattaa unohtaa. Vain ääliö työttömänä ollessaan kieltäytyy muuttamasta työpaikan perässä pelkän typerän asunnon takia.
Ilman muuta jos työpaikka / talous on vaarassa kannattaa miettiä asioita.
Tosin jos olet sattumalta ollut työttömyyskassan jäsenenä en välttämättä paniikissa lähtisi sen takia paikkakuntaa edelleenkään vaihtamaan jos tykkäisin nykyisestä. Sillä talous olisi sillä turvattu uusien työpaikkojen hakemiseen
Minäkin kyllä muuttaisin jos saisin sellaisen unelmien kovapalkkaisen ja ennen kaikkea unelmien duunin jostain peräkylästä, mutta se on aika harvinaista nykypäivänä ja poikkeuksellista. Muuten en muuttaisi
Asunto ei todellakaan ole mielestäni täysin tunteeton asia.
haisevat paniikkikakkahoususi, sillä kaikki riippuu sinua vastaavien tyhmeliinien määrästä. Kai ymmärrät, että heitä on vain 0,00001 väestöstä.
Hyvä kun, sinulla "päätit jakaa vain" on niin hyvät perustelut näkemykseesi. Tosin taidat olla perus tyhmä trolli.
eli nyt sulla on 160 000 lainaa ja homeinen asunto..
...olen katelllinen...
Lainaa reilusti alle 100K ja asunto ei homeessa. Älä turhaan silti ole kateellinen. Lyhennän kyllä silti mielumin pankille kuin yksityisen lompakkoon.
Varsinkin näillä koroilla. Samanlailla vuokraakin pitäisi maksaa / sitäkään ei voi laiminlyödä. Ei siis vaikuta seksuaalisesti omaan arkeeni
Toisille on vaikea pistää rahaan säästöön.Viimeisetkin eurot menee savuna ilmaan tai kurkusta alas. Eikä kyse ole välttämättä nuorisosta. Moni myös asuu vuokralla 30v, jonka jälkeen he tuntevat että ei lainaa enään tässä vaiheessa ja asuvat loppuelämänsä vuokralla. Jäävät vuokrakierteeseen ns.
Monet kaverit silloin 20vuotiaina pelästyivät, kun ostimme asunnon. Sanoivat että otatte kauhean riskin, kun näin nuorina ostatte asunnon. No nyt ollaan muutettu isompaan omakotitaloon ja he vasta 34vuotiaina ostamassa ensiasuntoaan.
Tuossa katselin, että lainattomia ollaan 47vuotiaina, kun taas kaverit ovat viellä silloin pahassa pulassa.