Jenna, 15vuotias tyttö. Hän harrasti piirtämistä ja rakasti musiikkia. Hän oli suosittu koulussa. Aamulla hän heräsi ja meni vessaan harjaamaan hiuksiaan. Hän otti hiusharjan käteensä ja rupesi harjaamaan pitkiä vaaleanruskeita hiuksiaan.
Sen jälkeen hän otti meikkilaukustaan ripsivärin sekä huulipunan. Hän rupesi laittamaan ripsiväriä, kun ripsiväri oli saatu hyvin hän otti esille punaisen huulipunansa ja laittoi sitä huulillensa. Vihdoin kaikki oli melkein valmista. Hän nopeasti juoksi huoneeseensa laittamaan farkut sekä mustan valkoisen topin jonka päälle hän laittoi harmaan puseron. Nopeasti hän otti kånkeninsa ja lähti alakertaan. Hän huomasi että hänen vanhemmat olivat jo lähteneet töihin ja hän päätti itsekkin lähteä. Hän laittoi converset jalkaan ja lähti kävelemään koulua kohti. Kun hän oli koululla hän meni ystäviensä luokse juttelemaan. Kaverit kertoivat että Jennan ihastus Joonatan oli tullut kysymään häntä. Jenna oli häkeltynyt, mutta iloinen. Hänen kasvoilleen tuli leveä hymy. Yhtäkkiä Jennan kaverit huomasivat että Joonatan oli tulossa heitä kohti. Jennan ystävät Emma,Inka ja Sonja sanoivat: Meidän pitää nyt mennä. Joonatan hipaisi Jennan olkapäätä ja tämä hieman säikähti, mutta sitten käänsi katseensa taakse .Takana odotti Joonatan, 15vuotias jolla oli ruskeat hiukset, musta snapback sekä huppari ja farkut. Hän omisti myös upeat hymykuopat jotka näkyi kun hän hymyili kun katsoi Jennaa. Joonatan sai sanottua: Moi, mä vaan aattelin että haluisitko sä tulla meille vaik koulun jälkeen.. tai jotain. Jenna vastasi hymyillen:Joo, se olis kivaa. Yhtäkkiä koulun kellot soi ja Jenna ja Joonatan menivät samaa matkaa sisälle. He juttelivat kaikkea maan ja taivaan väliltä kunnes oli aika mennä omiin luokkiin. Jenna sanoi joonatanille: Moikka! Nähään viimestää koulun loputtua. Pieni hymykin mahtui mukaan. Heti kun Jenna astui luokkaan niin tytöt juoksivat hänen luokseen ja sanoivat: Kerro kaikki.. mitä Joonatan sanoi!? Jenna selitti: No .. se pyys mua niille koulun jälkeen ja sitten me juteltiin vähän kaikkea. Kaikki kadehtivat sillä se oli kuulema niin suloista tyttöjen mielestä. Luokan pojat vain nauroivat että: Joonatan on naisis. Jenna ei niistä kommenteista sen enempää välittänyt vaan odotti että tunti loppuu.. oikeastaan että koulupäivä loppuisi.. jenna oli niin onnellinen kun vaan voi. Tunti loppui ja Jenna etsi Joonatania mutta ei löytänyt mistään. No hän päätti mennä Inkan, Riinan, Sofian ja Ellan kanssa välitunnille. Kun välitunti loppui niin Joonatan tuli käytävällä Jennaa vastaan. Molemmat hymyilivät ja moikkasivat toisilleen. Jennan ajatuksissa liikkui vain: Vihdoin, viimeinen tunti! Jes.
Viimeisen tunnin jälkeen oli aika mennä. Joonatanin tunti loppui aikaisemmin kuin Jennan, joten hän päätti mennä Jennaa vastaan luokan eteen. Kun Jennan tunti loppui Joonatan odottelikin jo käytävällä lähtövalmiina. Jenna nopeasti laittoi kengät jalkaan ja otti repun selkään, hän unohti kännykkänsä naulakolle eikä hän muistanut sitä. Kun he astelivat viimeisiä portaita niin Jenna kaiveli taskuistaan kännykkää, jota sitten ei löytynytkään. Hän sanoi: unohin mun kännyn varmaankin naulakoille.. käyn nopeesti hakemassa sen! Joonatan sanoi: Mä voin käydä sen. Sitten hän juosten lähtikin hakemaan kännykkää. Kun hän tuli takaisin niin hän ojensi kännykän Jennalle, kädet koskettivat toisiaan hetken ja molemmat punastuivat. Jenna sanoi: kiitti. Sitten he lähtivätkin. Kun he olivat Joonatanin luona niin he menivät olohuoneeseen, Joonatanin perhe ei ollut kotona. Joonatan pyysi Jennaa luokseen sillä hän halusi kertoa Jennalle jotain. Jenna istui sohvalle ja Joonatan hänen viereensä. Sitten joonatan sanoi: Jenna.. mä en oo voinu kertoo sulle tätä aikasemmin, sillä mua on pelottanu jos sä et tunnekkaa samoin.. mut haluun nyt sanoo tän sulle että mä oon ihastunu suhun.. sä aina hymyilet, sä jaksat mua, ja sä vaan oot sä.. naurat kun hölmöilen.. ja kaikkee.. Jenna vastasi Joonatanille: voi kiitti.. mäkin tykkään susta ku oot tommonen hönö, hehe. Joonatan hymyili niinkuin Jennakin. Joonatan keksi mitä tehtäisiin sitten hän sanoi: Mennääks pihal? Voitas pelata jotai sulkkista tai jalkapalloo.. jos haluut. Jenna sanoi: Joo.. se ois kivaa, mut mä en oikee sit osaa.. Joonatan sano: Mä voin opettaa sua! Molemmat nauroivat ja menivät pihalle. Pihalla he istuutuivat nurmikolle ja sitten Joonatan otti jennaa käsistä ja sanoi: Jos sua ei ois, entiiä kehen oisin rakastunu, jos sua ei ois, nii muakaa ei ois.. me täydennetää toisiimme, meidät luotii toisillemme, ei erikseen, vaan yhdessä. Jenna hymyili ja melkein itki onnesta. Hän otti tiukasti kiinni Joonatanista ja halasi. Sen jälkeen he pelasivat sulkapalloa. Joonatan antoi Jennalle mailan ja sulkapallon, jenna sai alottaa. Jenna oli ihan hyvä siinä mutta Joonatan oli tosi hyvä! Pelin loputtua Jennaa tultiin hakemaan
JATKAN JOS HALUATTE, KIITOS JA KUMARRUS :3
Sen jälkeen hän otti meikkilaukustaan ripsivärin sekä huulipunan. Hän rupesi laittamaan ripsiväriä, kun ripsiväri oli saatu hyvin hän otti esille punaisen huulipunansa ja laittoi sitä huulillensa. Vihdoin kaikki oli melkein valmista. Hän nopeasti juoksi huoneeseensa laittamaan farkut sekä mustan valkoisen topin jonka päälle hän laittoi harmaan puseron. Nopeasti hän otti kånkeninsa ja lähti alakertaan. Hän huomasi että hänen vanhemmat olivat jo lähteneet töihin ja hän päätti itsekkin lähteä. Hän laittoi converset jalkaan ja lähti kävelemään koulua kohti. Kun hän oli koululla hän meni ystäviensä luokse juttelemaan. Kaverit kertoivat että Jennan ihastus Joonatan oli tullut kysymään häntä. Jenna oli häkeltynyt, mutta iloinen. Hänen kasvoilleen tuli leveä hymy. Yhtäkkiä Jennan kaverit huomasivat että Joonatan oli tulossa heitä kohti. Jennan ystävät Emma,Inka ja Sonja sanoivat: Meidän pitää nyt mennä. Joonatan hipaisi Jennan olkapäätä ja tämä hieman säikähti, mutta sitten käänsi katseensa taakse .Takana odotti Joonatan, 15vuotias jolla oli ruskeat hiukset, musta snapback sekä huppari ja farkut. Hän omisti myös upeat hymykuopat jotka näkyi kun hän hymyili kun katsoi Jennaa. Joonatan sai sanottua: Moi, mä vaan aattelin että haluisitko sä tulla meille vaik koulun jälkeen.. tai jotain. Jenna vastasi hymyillen:Joo, se olis kivaa. Yhtäkkiä koulun kellot soi ja Jenna ja Joonatan menivät samaa matkaa sisälle. He juttelivat kaikkea maan ja taivaan väliltä kunnes oli aika mennä omiin luokkiin. Jenna sanoi joonatanille: Moikka! Nähään viimestää koulun loputtua. Pieni hymykin mahtui mukaan. Heti kun Jenna astui luokkaan niin tytöt juoksivat hänen luokseen ja sanoivat: Kerro kaikki.. mitä Joonatan sanoi!? Jenna selitti: No .. se pyys mua niille koulun jälkeen ja sitten me juteltiin vähän kaikkea. Kaikki kadehtivat sillä se oli kuulema niin suloista tyttöjen mielestä. Luokan pojat vain nauroivat että: Joonatan on naisis. Jenna ei niistä kommenteista sen enempää välittänyt vaan odotti että tunti loppuu.. oikeastaan että koulupäivä loppuisi.. jenna oli niin onnellinen kun vaan voi. Tunti loppui ja Jenna etsi Joonatania mutta ei löytänyt mistään. No hän päätti mennä Inkan, Riinan, Sofian ja Ellan kanssa välitunnille. Kun välitunti loppui niin Joonatan tuli käytävällä Jennaa vastaan. Molemmat hymyilivät ja moikkasivat toisilleen. Jennan ajatuksissa liikkui vain: Vihdoin, viimeinen tunti! Jes.
Viimeisen tunnin jälkeen oli aika mennä. Joonatanin tunti loppui aikaisemmin kuin Jennan, joten hän päätti mennä Jennaa vastaan luokan eteen. Kun Jennan tunti loppui Joonatan odottelikin jo käytävällä lähtövalmiina. Jenna nopeasti laittoi kengät jalkaan ja otti repun selkään, hän unohti kännykkänsä naulakolle eikä hän muistanut sitä. Kun he astelivat viimeisiä portaita niin Jenna kaiveli taskuistaan kännykkää, jota sitten ei löytynytkään. Hän sanoi: unohin mun kännyn varmaankin naulakoille.. käyn nopeesti hakemassa sen! Joonatan sanoi: Mä voin käydä sen. Sitten hän juosten lähtikin hakemaan kännykkää. Kun hän tuli takaisin niin hän ojensi kännykän Jennalle, kädet koskettivat toisiaan hetken ja molemmat punastuivat. Jenna sanoi: kiitti. Sitten he lähtivätkin. Kun he olivat Joonatanin luona niin he menivät olohuoneeseen, Joonatanin perhe ei ollut kotona. Joonatan pyysi Jennaa luokseen sillä hän halusi kertoa Jennalle jotain. Jenna istui sohvalle ja Joonatan hänen viereensä. Sitten joonatan sanoi: Jenna.. mä en oo voinu kertoo sulle tätä aikasemmin, sillä mua on pelottanu jos sä et tunnekkaa samoin.. mut haluun nyt sanoo tän sulle että mä oon ihastunu suhun.. sä aina hymyilet, sä jaksat mua, ja sä vaan oot sä.. naurat kun hölmöilen.. ja kaikkee.. Jenna vastasi Joonatanille: voi kiitti.. mäkin tykkään susta ku oot tommonen hönö, hehe. Joonatan hymyili niinkuin Jennakin. Joonatan keksi mitä tehtäisiin sitten hän sanoi: Mennääks pihal? Voitas pelata jotai sulkkista tai jalkapalloo.. jos haluut. Jenna sanoi: Joo.. se ois kivaa, mut mä en oikee sit osaa.. Joonatan sano: Mä voin opettaa sua! Molemmat nauroivat ja menivät pihalle. Pihalla he istuutuivat nurmikolle ja sitten Joonatan otti jennaa käsistä ja sanoi: Jos sua ei ois, entiiä kehen oisin rakastunu, jos sua ei ois, nii muakaa ei ois.. me täydennetää toisiimme, meidät luotii toisillemme, ei erikseen, vaan yhdessä. Jenna hymyili ja melkein itki onnesta. Hän otti tiukasti kiinni Joonatanista ja halasi. Sen jälkeen he pelasivat sulkapalloa. Joonatan antoi Jennalle mailan ja sulkapallon, jenna sai alottaa. Jenna oli ihan hyvä siinä mutta Joonatan oli tosi hyvä! Pelin loputtua Jennaa tultiin hakemaan
JATKAN JOS HALUATTE, KIITOS JA KUMARRUS :3
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika nopeasti etenevä ja tosi erikoinen tarina. Jos haluat et tarinasta tulee mitenkään järkeenkäypä ni hidasta vähän. Ihastuminen ja rakastuminen on helvetin kaukana toisistaan.
Joo! Jatka......
JATKA!! :)