Onko teillä ollut jossain vaiheessa sellaista, että mikään ei ole erityisemmin tuntunut miltään; jonkinlainen merkityksettömyyden tunne siis.
Tuntuu, etten pääse IOK:n opiskelussa eteenpäin ja jotenkin tuntuu, ettei näistä jutuista tajua loppujen lopuksi sittenkään mitään, mutta entiseenkään ei ole oikein paluuta.
Olen opiskellut IOK:ta muutaman vuoden vähän vaihtelevasti ja viime kuukaudet ovat olleet muutenkin haastavia elämässäni.
Jotain egon kerroksia kai nämäkin ovat mutta miten tästä eteenpäin?
Turtuneisuus
umpikujako
7
179
Vastaukset
- Sarcisson
Onko kyseessä jokin tietty juttu mikä jumittaa vai kokonaisuudessaan kaikki?
Jos se on IOKn tapa puhua, niin mikään ei varmaan kiellä kokeilemasta jotain muuta lähestymistapaa? Voi aina palata takaisin, jos se tuntuu sittenkin paremmalta...
Kun en tunne sinua, niin en tiedä miten "pitkällä" olet etsinnöissäsi... Jos tämä seuraava ei natsaa niin unohda koko juttu...
Mutta on tiettyjä tilanteita missä nousee merkityksettömyys vahvasti pinnalle. Yleensä liittyy johonkin isompaan muutokseen itsessä. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla mitenkään erityinen juttu tai kokemus vaan yksinkertaisesti jokin rajapyykki on pikkuhiljaa ja huomaamatta mennyt rikki.
Kun puhuit egosta niin se liittyy tähän. Aiemmin elämässä kaikki suunnitelmat ja toiveet ovat perustuneet itsekeskeisille motiiveille ja haluille. Mutta ne ovat myös antaneet merkityksen elämälle. Ollaan ikäänkuin otettu suuntaa niiden mukaan, että missä on, miihin mennä ja mikä on tärkeää.
Jos se joutuu kyseenalaiseksi tai parhaassa tapauksessa jopa katoaa kerralla kokonaan alta, seurauksena on merkityksettömyys. Ei tiedä mihin mennä nyt tai ylipäätään mikä suunta on oikea enää. Mikä olikaan enää tärkeää?
Vanha elämä tuntuu olevan tyhjän päällä, ei motivoi enää lainkaan, eikä mitään halua elää niiden vanhojen juttujen mukaan enää ole. Mutta ei ole mitään millä sen korvaisi?
Nappaako jostain kiinni eli tuntuuko tutulta? Tai unohda jos ei nappaa...- ap.
Kuulostaa itseasiassa hyvinkin tutulta!
Aloin opiskelemaan iok:ta luettuani Maailmankaikkeus katoaa -kirjan. Ego vastusti aluksi hurjasti tuota sanomaa, mutta koska se antoi ensimmäisen kerran syyn maailman luonteelle ja kärsimykselle jonka pystyin hyväksymään niin lähdin sitten opiskelemaan Kurssia.
Se on juuri niin kuin kuvailit ettei vanhat rakenteet enää kannattele, mutten silti vielä koe löytäneeni asioita joita Kurssissa etsitään.
Ilmeisesti kaikki joutuvat käymään jonkin vastaavan vaiheen läpi... - Sarcisson
ap. kirjoitti:
Kuulostaa itseasiassa hyvinkin tutulta!
Aloin opiskelemaan iok:ta luettuani Maailmankaikkeus katoaa -kirjan. Ego vastusti aluksi hurjasti tuota sanomaa, mutta koska se antoi ensimmäisen kerran syyn maailman luonteelle ja kärsimykselle jonka pystyin hyväksymään niin lähdin sitten opiskelemaan Kurssia.
Se on juuri niin kuin kuvailit ettei vanhat rakenteet enää kannattele, mutten silti vielä koe löytäneeni asioita joita Kurssissa etsitään.
Ilmeisesti kaikki joutuvat käymään jonkin vastaavan vaiheen läpi..."Se on juuri niin kuin kuvailit ettei vanhat rakenteet enää kannattele, mutten silti vielä koe löytäneeni asioita joita Kurssissa etsitään."
Tiedän, että tämä kuulostaa hullulta, mutta ainoa mitä voi tehdä on lopettaa yrittämästä löytää niitä.
Miksi? Koska se on juuri se ego, joka on hajoamassa tai hiipumassa pois, ja se yrittää löytää tilalle uusia rakenteita. Jotain mihin tarrautua uudestaan tai rakentaa taas jokin perusta josta ponnistaa. Kuten ennen me koitamme löytää uuden illuusion, koska se on ainoa tapa minkä tiedämme. Ja useimmat löytävät sen jostain muusta, jostain ylevämmästä tai hienommasta illuusiosta. Mutta illluusiosta silti.
Me ajattelemme usein, että valaistuminen tai Jumalan löytäminen, on jokin mystinen kokemus, jossa yhtäkkiä kaikki loksahtaa kerralla kohdilleen ja leijutaan samantien upeissa fiiliksissä ilman kärsimystä ikuisesti. Tämä on myös egon illuusio: keskity huippukokemuksiin ja vältä epämiellyttäviä. Sama asia vain spiritualistinen illuusio.
Se todellinen löytäminen on usein enemmän irtipäästämistä kuin varsinaista löytämistä. Se jokin löytyy vasta kun mikään ei blokkaa enää näkemästä sitä. Tai IOK-termein, kun päästää kokonaan unesta irti.
Se on vähän paradoksaalista toisaalta. Ihminen ymmärtää, että ego on se mikä aiheuttaa erillisyyden muusta maailmasta ja sitä kautta kärsimyksen. Mutta samaan aikaan siitä on vaikea päästä irti, koska se on ainoa tapa elää mistä meillä on kokemusta. Jos ego katoaa, niin mistä sitten löytyy motivaatio tehdä jotain? Kaikki motivaatiot, halut ja toiveet ovat tähän asti olleet itsekeskeisiä, meidän on vaikea kuvitella mitään muuta. Tai sitten runnotaan sisään jokin hengellinen motivaatio ja halu.
Mutta tuo on lopulta hyppy tuntemattomaan, vähän kuin heitettäisiin lentokoneesta kesken matkan ilman laskuvarjoa.
Koko tuosta jutusta on vähän vaikea löytää mitään IOK:sta, mutta jos haluaa eikä toinen perinne häiritse: Adyashanti: The End of Your World. Englanniksi tosin, mutta siinä on paljon ihan käytännön ajateltavaa tuosta vaiheesta etsiskelyä. - ap.
Sarcisson kirjoitti:
"Se on juuri niin kuin kuvailit ettei vanhat rakenteet enää kannattele, mutten silti vielä koe löytäneeni asioita joita Kurssissa etsitään."
Tiedän, että tämä kuulostaa hullulta, mutta ainoa mitä voi tehdä on lopettaa yrittämästä löytää niitä.
Miksi? Koska se on juuri se ego, joka on hajoamassa tai hiipumassa pois, ja se yrittää löytää tilalle uusia rakenteita. Jotain mihin tarrautua uudestaan tai rakentaa taas jokin perusta josta ponnistaa. Kuten ennen me koitamme löytää uuden illuusion, koska se on ainoa tapa minkä tiedämme. Ja useimmat löytävät sen jostain muusta, jostain ylevämmästä tai hienommasta illuusiosta. Mutta illluusiosta silti.
Me ajattelemme usein, että valaistuminen tai Jumalan löytäminen, on jokin mystinen kokemus, jossa yhtäkkiä kaikki loksahtaa kerralla kohdilleen ja leijutaan samantien upeissa fiiliksissä ilman kärsimystä ikuisesti. Tämä on myös egon illuusio: keskity huippukokemuksiin ja vältä epämiellyttäviä. Sama asia vain spiritualistinen illuusio.
Se todellinen löytäminen on usein enemmän irtipäästämistä kuin varsinaista löytämistä. Se jokin löytyy vasta kun mikään ei blokkaa enää näkemästä sitä. Tai IOK-termein, kun päästää kokonaan unesta irti.
Se on vähän paradoksaalista toisaalta. Ihminen ymmärtää, että ego on se mikä aiheuttaa erillisyyden muusta maailmasta ja sitä kautta kärsimyksen. Mutta samaan aikaan siitä on vaikea päästä irti, koska se on ainoa tapa elää mistä meillä on kokemusta. Jos ego katoaa, niin mistä sitten löytyy motivaatio tehdä jotain? Kaikki motivaatiot, halut ja toiveet ovat tähän asti olleet itsekeskeisiä, meidän on vaikea kuvitella mitään muuta. Tai sitten runnotaan sisään jokin hengellinen motivaatio ja halu.
Mutta tuo on lopulta hyppy tuntemattomaan, vähän kuin heitettäisiin lentokoneesta kesken matkan ilman laskuvarjoa.
Koko tuosta jutusta on vähän vaikea löytää mitään IOK:sta, mutta jos haluaa eikä toinen perinne häiritse: Adyashanti: The End of Your World. Englanniksi tosin, mutta siinä on paljon ihan käytännön ajateltavaa tuosta vaiheesta etsiskelyä.Kiitos taas asioita selventävästä vastauksesta! :)
Ego tosiaan etsii muttei löydä, kuten Kurssissakin monesti mainitaan.
Pitääpä tutustua tuohon mainitsemaasi kirjaan.
Eikö kaikessa harrastuksessa ja työssä tule jossain vaiheessa tunne että pitäisi enemmän paremmin ja nopeammin?
Kurssin tärkeä opetus on oman "mielen" kuunteleminen. Kun oppilas odottaa jotakin siihen odotukseen sisältyy joitain "adjektiiveja" eihän se muutoin olisi odotusta eikö niin.
Teksti osan sivulta 300 Uusi alku on mielestäni vastaus juuri tuohon tilanteeseen. Oppilas odottaa jotain "todellista" jolloin todellisuus peittyy tuon tietyn odotuksen alle.
Nää on minun omia kokemuksia.
Toistaiseksi olen koettanut pitää mielessä että jokainen kohtaaminen on Jumalan/itseni kohtaaminen. Kun moikkaan kaupan kassaa tai muuta tuttuani tai tuntematonta koetan pitää mielessäni että hänessä minulle puhuu minun totuuteni. Hänen puheessaan kuulen minun totuuteni, vaikka kuinka puhuttaisiin helteestä tai lähi-idän sodasta tai leväkukinnoista, suhtautumiseni oman mieleni tekemiin päätelmiin asiasta tai puhujasta on minun totuuteni tästä hetkestä minulle.
Tähän sovellan ajattelua - olenko jo tehnyt päätöksen - miten suhtaudun vai onko mieleni vapaa hiljaisuuteen ja millaisen ajatuksen siihen keskusteluun lisään jos mitään.
Luotan että Elämä kyllä tuo tarvittavat opetukset ajallaan.- ap.
Kiitos vastauksestasi!
Näinhän se on, että luottamus Totuuteen on tärkeää.
Täytyypä lukaista tuo mainitsemasi kohta ihan kunnolla ajatuksen kanssa.
:) ap. kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi!
Näinhän se on, että luottamus Totuuteen on tärkeää.
Täytyypä lukaista tuo mainitsemasi kohta ihan kunnolla ajatuksen kanssa.
:)Tekstiosan sivulta 718 alkaen on luku 30 Uusi alku.
Ulkomuistista muistin väärin.
Lienee yleistä tuo pysähtyneisyyden harha koska on varta vasten kirjoitettu luku - Uusi alku.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell2154857- 1892673
- 671552
Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?971241Kysymys muille miehille
Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss501230- 1301216
Kohta katson sun kuvaasi
ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa91212Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi
jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?1091164- 731133
Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan
Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a1451123