Heippa!! Olisin ottamassa 3 vuotiasta dobermannia ja pelkään että koira ei sopeudu hyvin vaan alkaa piruileen, jos jolla kulla kokemusta kyseisestä asiasta niin vastatko pikaisesti!!!
Kahden dobberin omistajana aion ensin kehua rotua. Aivan upeita ja mahtavia koiria...
MUTTA,eivät mitään kaikista helpoimpia. Omat koirani olleet minulla pennusta lähtien (uros 7 vko ja narttu 8,5 vko).
Dobermanni on vaativa koira; se tarvitsee rajat ja rakkautta ehkäpä hieman toisella tavalla kuin esim. kultainen noutaja tai labbis. Se varastaa helposti itselleen paikan lauman johtajana, mikäli siihen vain antaa mahdollisuuden. Mitä vanhempi koira on, sen vahvempi sen luonto on.
Meillä johtajuus on selvä; minä määrään, mutta minullapa onkin ollut koirat ihan pennuista lähtien ja niille on täysin selvää, että mamma sanoo mitä tehdään.Vaikka olenkin tottunut rotuun, olen usein miettinyt näiden Rescue-dobbereiden ottamista. Mutta...
Uskaltaisinko/osaisinko minä ottaa ja kasvattaa jo täysikasvuisen (esim.3 -vuotiaan koiran)tottelevaiseksi, kuuliaiseksi perheenjäseneksi? Jaa-a.
Joitakin kysymyksiä: Onko sinulla ollut ennen koiraa? Minkä rotuinen? Ikäsi? Dobermanni ei ole lapsen koira,se tarvitsee vahvan isännän. Onko koira ollut millaisissa oloissa? Onko se peruskoulutettu?
Dobermanni on kova koira, mutta se ei tarkoita suinkaan sitä, että se tarvitsee kovaa kohtelua -päinvastoin. Dobermanni on myös herkkä koira, ja oikealla kohtelulla, kasvatuksella sekä koulutuksella siitä saa aivan valtavan upean, ihanan, mahtavan ja suloisen kumppanin vuosiksi eteenpäin.
Jos tunnet edelleen kiinnostusta ja olet varma, että pärjäät, OTA!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heips!
Kahden dobberin omistajana aion ensin kehua rotua. Aivan upeita ja mahtavia koiria...
MUTTA,eivät mitään kaikista helpoimpia. Omat koirani olleet minulla pennusta lähtien (uros 7 vko ja narttu 8,5 vko).
Dobermanni on vaativa koira; se tarvitsee rajat ja rakkautta ehkäpä hieman toisella tavalla kuin esim. kultainen noutaja tai labbis. Se varastaa helposti itselleen paikan lauman johtajana, mikäli siihen vain antaa mahdollisuuden. Mitä vanhempi koira on, sen vahvempi sen luonto on.
Meillä johtajuus on selvä; minä määrään, mutta minullapa onkin ollut koirat ihan pennuista lähtien ja niille on täysin selvää, että mamma sanoo mitä tehdään.Vaikka olenkin tottunut rotuun, olen usein miettinyt näiden Rescue-dobbereiden ottamista. Mutta...
Uskaltaisinko/osaisinko minä ottaa ja kasvattaa jo täysikasvuisen (esim.3 -vuotiaan koiran)tottelevaiseksi, kuuliaiseksi perheenjäseneksi? Jaa-a.
Joitakin kysymyksiä:
Onko sinulla ollut ennen koiraa? Minkä rotuinen? Ikäsi? Dobermanni ei ole lapsen koira,se tarvitsee vahvan isännän. Onko koira ollut millaisissa oloissa? Onko se peruskoulutettu?
Dobermanni on kova koira, mutta se ei tarkoita suinkaan sitä, että se tarvitsee kovaa kohtelua -päinvastoin. Dobermanni on myös herkkä koira, ja oikealla kohtelulla, kasvatuksella sekä koulutuksella siitä saa aivan valtavan upean, ihanan, mahtavan ja suloisen kumppanin vuosiksi eteenpäin.
Jos tunnet edelleen kiinnostusta ja olet varma, että pärjäät, OTA!