En ehkä usko rakkauteen
kuten muut
ja yksinäisyys
on lämmin ja kotoisa
ja silti
joskus aamuisin
tuuli kutsuu niitylle
sivelee hiuksillani selkää
peittää ihon sormenpäillään
ja kaipaus painaa puiden latvoja
veit sydämeni
ota myös minut
valloita, kukista ja riepottele
oi sinä kaunis tuulinen kesäaamu
sada minulle lunta
kuten muut
ja yksinäisyys
on lämmin ja kotoisa
ja silti
joskus aamuisin
tuuli kutsuu niitylle
sivelee hiuksillani selkää
peittää ihon sormenpäillään
ja kaipaus painaa puiden latvoja
veit sydämeni
ota myös minut
valloita, kukista ja riepottele
oi sinä kaunis tuulinen kesäaamu
sada minulle lunta
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienosti runoiltu. Talvi-ihmiseltä silti aika kesäinen vaikka tuo viimeinen lause viittasikin
erittäin kauniilla tavalla talveen.
Kiitos Liona :) Kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa tekemään mieli lunta :))) Onpas kuuma kesä...
ihan meni kylmät kylmät väreet..oli niin ihana runo:)
Lady, kiitos! Tuli lämmin olo sisältä(kin) :))
Oikeasti piti tulla runo siitä miten joskus voi kaivata kosketusta niin paljon, että hiusten liike ihollakin saa laittamaan silmät kiinni. Ei siitä runosta (taaskaan) ihan sellainen tullut kun mä suunnittelin...
Mukava nähdä sua :)
Moi
Voiko sitä enää kauniimmin ja herkemmin sanoa tässä "kylmässä maailmassa".
Noh.. Voi sanoa :))) Tänks :)