Ystäväni osti luumuja ja avomaakurkkuja ja valmistaa niistä herkkuja.
Itse ostan punaisia paprikoita ja sipulia ja teen niistä kaunista pikkelsiä. Marjoja pakastan, mutta nyt haluaisin ehjiä, kauniita karviaismarjoja ja umpioida niitä erityisherkuksi.
Mitä muuta erityishyvää keksisin.
Itse ostan punaisia paprikoita ja sipulia ja teen niistä kaunista pikkelsiä. Marjoja pakastan, mutta nyt haluaisin ehjiä, kauniita karviaismarjoja ja umpioida niitä erityisherkuksi.
Mitä muuta erityishyvää keksisin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miks fb:ssä ei keskustella uusista arkku-malleista ja niiden säilyttävistä
ominaisuuksista?
Kun kerran pakastimista ja lähi-ruoastakin.
Kaupan Ebolaisine raatoineen.
H.
Millaisia säilyttäviä ominaisuuksia niissä uusissa arkkumalleissa on?
Itse toivoisin, että aaltopahvi- tai kartonkilaatikot tulisivat yleiseen käyttöön ja ne peitettäisi kauniilla kuorella tai kankaalla siunausajaksi. Arkut ovat ihan turhaa tuhlausta, varsinkin vähävaraisille vainajille.
"tahtoo pahviarkkuun"
Paha on mennä sanoon.
Ehkä ne haisevat kuin sanoma-lehdet?
H.
Mä haluan läpinäkyvän arkun.
Tänä vuonna aion keskittyä valkosipulin erilaisiin säilömismuotoihin öljyissä, viineissä etikoissa, kokonaisena, rouheena kenties tahnanakin. Näin koska Martta S. on antanut joskus, ja nyt sen sain käsiini vahingossa, todella helpon ja nopean tavan kuoria valkosipuli koristaan ja kannoistaan.
Marjahilloa aion sitten seuraavana kesänä harrastaa, koska marjahillot ovat täynnä terveyttä ja huomattavasti herkullisempia kuin pakastemarjat. Samaten vuodenpäästä valuttelen höyrymehuja. Pitää aloittaa koostaa ohjekirjasta tulevan varalle. Tänä kesänä ei kerkeä ja ei ole erillistä isoa viileäkaappia saati kellaria.
Turhaa prameilua liian komeat arkut. Itse en tahtoisi edes siunausta, puhumattakaan muistotilaisuudesta.
Siunaushan ei ole pakollinen. Tuhkat vain rakastaamaani paikkaan, ei yleiselle hautausmaalle.
Mitä säilömiseen tulee, niin pakastin on ainoa paikka, mihin makeat marjat laitan.
Suppilovahverot kuivaan, on kaikkein helpoin tapa säilöä. Jos onnistun saamaan rouskuja tai muita keitettäviä sieniä, niin vanhanajan suolaus on paras tapa säilöntään. Tosin niitäkin voi pakastaa keitettynä.
Yrttejä, kuten esim. nokkosia, kuivaan kuivurissa. Mutta jos joltain löytyy hyviä ohjeita pihlajanmaarjan säilömiseen, niin otan kiitollisena vastaan.
Teen upeaa, herkullista pihlajanmarjahyytelöä. Nam. Kelpaa kavereillekin.
Miten olisi konjakissa hillotut pihlajanmarjat
1 kg tai 2 litraa marjoja
5 dl vettä
750-1000g sokeria
1 desi konjakkia
(säilöntäainetta)
Keitä marjat ja kaada toiseen astiaan. Kiehauta sokeri ja vesi ja annan kiehua hetken ilman kantta. Anna jäähtyä hieman. Pane marjat liemeen ja kuumenna hitaasti kiehumispisteeseen. Anna hillon kiehua hiljaa kunnes marjat ovat täynnä lientä ja liemi kirkasta. Vie n. 10-20 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja laita joukkoon konjakki. Ja purkkiin.
Tai hyytelö pihlajanmarjoista ja happamista omenista?
1 kg pihlajanmarjoja
n. 1/2 kg happamia omenoita
1 litra vettä
jokaista mehulitraa kohden 1 kg sokeria.
Sitä ei tarvi kuin mitata ja keittää, siivilöidä ja keittää mehu sokerin kanssa.
Viikon säilöntävinkki.
Hanki rutkasti chiliä kaupasta, jos et itse ole kasvattanut. Sitten kiehautat ne väkevss ettikkavedessä valkovipulin, suolan ja soketin kanssa. Ja eikun tölkkiin.
Voin taata, tuo säilyke tulee säilymään useamman sukupolven.
=DW=
Olen maittanut chiliä ettikavedettä, valkotipulin ja tokelin kantta kiehautettuna. Tuu jäi auki. Täilyke oli valmittettu Blatiliatta.
Minä taaten teen täilykkeet ittelle enkä tuleville tukupolville.
;)
Kunhan habaneroni joskus kypsyvät, aion kokeilla paholaisen hillon muunnelmalla. Enpä kerro, miten muuntelen... Kokeilen ensin ja jollekin pahaa-aavistamattomalle teen yllätyksen...
En suosittele yllätyksiä, kuin tarkalla harkinnalla.
Voipi olla äkkinäiselle vaarallistakin. Tein joskus keittoa appivanhemmille, pikkasen chiliä. Seuraus, toinen toalettiin ja toinen popsimaan nitroja. Eikä se keitto tosiaan ollut ollenkaan vahvaa, mausteet vaan ei sovi kaikille.
Mutta edelleen sitä mieltä. Kyllä chilistä saa hyvän pikkelssityyppisen säilykkeen, vaatii kaiketi, että suurin osa tavallista paprikaa ja sen verran potkua, että ccoipi kuitenkin chilipikkelsiksi sanoa. Mun omien kokemusten mukaan pelkästä chilistä tehty säilyke, sille hankala keksiä käyttöä suuremmassa määrin, ehkä pikkulusikallinen isoon pataan. Mutta riittoisaahan se toki on.
=DW=
Tosi, ku vesi.
Työkaveri, ulkomaalainen, tarjosi meille muutamalle illallisen.
Mahdottoman mausteinen ruoka, varmasti myös chiliä, aiheutti meille eräälle kuulon menetyksen, korvakäytävät menivät umpeen, hengitys oli salpautua.
Ambulanssi paikalle. Onneksi tointui.
Peittelit chilillä sitä karvasmantelin makua? ;)
Arsenikkiä appivanhemmille? ;)
Varma keino sille että säilyke tulee myös nautituksi eikä jää kellarin hyllylle tai pakastimeen vuosiksi, on että tekee sen sellaiseksi juomaksi jossa on alkomahoolia. Punajuuriviini tai avomaankurkkusiideri voivat osoittautua menestystarinoiksi joita muistellaan lämmöllä.
Tein joskus vichykurkkuja, helppoa ja nopeata, säilyivät hyvin ja maistuivat melkein kuin tavalliset säilykekurkut. Löytyy varmaan netistä.
Viinimarjoja (meinasi tulla viinamarjoja) pakastin juuri, osan keitin mehuksi ja osan hyytelöksi. Karviaisia laitoin viinan kanssa purkkiin, ajattelin kokeilla tehdä itse karviaislikööriä. Kerron sitten jouluna oliko hyvää :) Osan karviaisista keitän huomenna, karviais-persikka marmelaadia tulossa. Harmi vaan että on niin kuuma hikoilla keittiössä hellan ja tiskikoneen välissä.. Totesin juuri tänään että olen tulossa vanhaksi kun putsaaminen on paljon levollisempaa ja itse asiassa jopa hauskaa :) ikinä ennen tykännyt :/
Mikä se sun erityisherkkusi on?