Ystävä ja vähän enemmän

niin että kun itse tuntee jotain se on ihan ok sanoa aina? Mitäs jos ap tietää ettei toinen ole kiinnostunut kuin ystävänä, ja ei halua että ystävyyttä vaarantaa kertomisella? Mitäs jos ystävällä on poikaystävä, ei haittaa, siitä vaan kertomaan omat tunteet?
Ystävyyteen kuuluu hyvin samankaltaiset tunteet kuin seurustelusuhteeseen. On rakkautta, mustasukkaisuutta jne. Joten moni lesbo varsinkin luulee ja olettaa heti että nyt kun natsaa niin tää on sitä itteään.
Sitten käydään kaverit ja ystävät läpi, ollaan että kyllä tunteet pitää kertoa ja yrittää ainakin. Ei pidä. On olemassa sekin tietoisuus missä ymmärtää suhteen laadun, näkee sen mihin siinä on kasvuvaraa ja mihin ei. Ap saattaa tietää ettei romanttiseen suuntaan ole tietä.
Mun mielestä mentaliteetti että puhu suusi puhtaaksi, on pikkuisen köyhä. On hyvä ajatella ensin, koska jos huonosti käy, saattaa menettää ystävyyden ja aika varmasti jotain suhteen laadussa muuttuu kun toinen tietää ihastuksesta.
Eteenpäin pääsee kun ymmärtää sen mikä se suhde on. Ihastuminen saa olla siellä pohjalla, kyllä se vaimenee. Ei ruoki ihastusta ajatuksilla millaista olisi, vaan pitää pikkaisen ajatuksiaan kurissa. Ei tällainen asia olekkaan vaikea, mutta kylmiltään kun tällaiseen tilanteeseen ajautuu niin varmasti saa hetken hakea sen oman tavan siirtyä eteenpäin.
Muistaa vain että niin kauan kuin ajatuksella vahvistaa tunnetta, sen varmemmin siitä ei eroon pääse.

Tälläkin palstalla on eräs Satumaa joka on kymmenisen vuotta haikaillut saman naisen perään, tietämättä edes missä se nykyään on jne. Se tunne säilyy vahvana ja tuoreena koska ajatuspolku on vuosin varrella kasvanut tieksi. Ajatuspolku on kuin lihas, mitä enemmän sitä treenaat, sen vahvempi siitä tulee. Siis yksinkertainen ratkaisu on, ajatukset kuriin ja elämässä eteenpäin.

f*ck kirjoitti:

niin että kun itse tuntee jotain se on ihan ok sanoa aina? Mitäs jos ap tietää ettei toinen ole kiinnostunut kuin ystävänä, ja ei halua että ystävyyttä vaarantaa kertomisella? Mitäs jos ystävällä on poikaystävä, ei haittaa, siitä vaan kertomaan omat tunteet?
Ystävyyteen kuuluu hyvin samankaltaiset tunteet kuin seurustelusuhteeseen. On rakkautta, mustasukkaisuutta jne. Joten moni lesbo varsinkin luulee ja olettaa heti että nyt kun natsaa niin tää on sitä itteään.
Sitten käydään kaverit ja ystävät läpi, ollaan että kyllä tunteet pitää kertoa ja yrittää ainakin. Ei pidä. On olemassa sekin tietoisuus missä ymmärtää suhteen laadun, näkee sen mihin siinä on kasvuvaraa ja mihin ei. Ap saattaa tietää ettei romanttiseen suuntaan ole tietä.
Mun mielestä mentaliteetti että puhu suusi puhtaaksi, on pikkuisen köyhä. On hyvä ajatella ensin, koska jos huonosti käy, saattaa menettää ystävyyden ja aika varmasti jotain suhteen laadussa muuttuu kun toinen tietää ihastuksesta.
Eteenpäin pääsee kun ymmärtää sen mikä se suhde on. Ihastuminen saa olla siellä pohjalla, kyllä se vaimenee. Ei ruoki ihastusta ajatuksilla millaista olisi, vaan pitää pikkaisen ajatuksiaan kurissa. Ei tällainen asia olekkaan vaikea, mutta kylmiltään kun tällaiseen tilanteeseen ajautuu niin varmasti saa hetken hakea sen oman tavan siirtyä eteenpäin.
Muistaa vain että niin kauan kuin ajatuksella vahvistaa tunnetta, sen varmemmin siitä ei eroon pääse.

Tälläkin palstalla on eräs Satumaa joka on kymmenisen vuotta haikaillut saman naisen perään, tietämättä edes missä se nykyään on jne. Se tunne säilyy vahvana ja tuoreena koska ajatuspolku on vuosin varrella kasvanut tieksi. Ajatuspolku on kuin lihas, mitä enemmän sitä treenaat, sen vahvempi siitä tulee. Siis yksinkertainen ratkaisu on, ajatukset kuriin ja elämässä eteenpäin.

Kiitos. Sun puheenvuorosi selkeentää varmasti monien tämänkaltaisia ongelmia. Kuten esimerkiksi mun ajatukset lopulta kunnolla kokoon.

f*ck kirjoitti:

niin että kun itse tuntee jotain se on ihan ok sanoa aina? Mitäs jos ap tietää ettei toinen ole kiinnostunut kuin ystävänä, ja ei halua että ystävyyttä vaarantaa kertomisella? Mitäs jos ystävällä on poikaystävä, ei haittaa, siitä vaan kertomaan omat tunteet?
Ystävyyteen kuuluu hyvin samankaltaiset tunteet kuin seurustelusuhteeseen. On rakkautta, mustasukkaisuutta jne. Joten moni lesbo varsinkin luulee ja olettaa heti että nyt kun natsaa niin tää on sitä itteään.
Sitten käydään kaverit ja ystävät läpi, ollaan että kyllä tunteet pitää kertoa ja yrittää ainakin. Ei pidä. On olemassa sekin tietoisuus missä ymmärtää suhteen laadun, näkee sen mihin siinä on kasvuvaraa ja mihin ei. Ap saattaa tietää ettei romanttiseen suuntaan ole tietä.
Mun mielestä mentaliteetti että puhu suusi puhtaaksi, on pikkuisen köyhä. On hyvä ajatella ensin, koska jos huonosti käy, saattaa menettää ystävyyden ja aika varmasti jotain suhteen laadussa muuttuu kun toinen tietää ihastuksesta.
Eteenpäin pääsee kun ymmärtää sen mikä se suhde on. Ihastuminen saa olla siellä pohjalla, kyllä se vaimenee. Ei ruoki ihastusta ajatuksilla millaista olisi, vaan pitää pikkaisen ajatuksiaan kurissa. Ei tällainen asia olekkaan vaikea, mutta kylmiltään kun tällaiseen tilanteeseen ajautuu niin varmasti saa hetken hakea sen oman tavan siirtyä eteenpäin.
Muistaa vain että niin kauan kuin ajatuksella vahvistaa tunnetta, sen varmemmin siitä ei eroon pääse.

Tälläkin palstalla on eräs Satumaa joka on kymmenisen vuotta haikaillut saman naisen perään, tietämättä edes missä se nykyään on jne. Se tunne säilyy vahvana ja tuoreena koska ajatuspolku on vuosin varrella kasvanut tieksi. Ajatuspolku on kuin lihas, mitä enemmän sitä treenaat, sen vahvempi siitä tulee. Siis yksinkertainen ratkaisu on, ajatukset kuriin ja elämässä eteenpäin.

Kolme vuotta on aika pitkä aika olla ihastunut kertomatta siitä sen kohteelle. Jos ap ja tämä ihastus ovat hyviä ystäviä niin varmasti saavat selvitettyä tilannetta keskustelemalla. Tuskin se toinen pakoon lähtee, jos sille sanoo tietävänsä ettei tunne ole molemminpuolinen eikä odota mitään suhdetta. Vois tehdä hyvää ihastuksesta ylipääsemiselle, että sen kohde kuulee asiasta ja tekee selväksi, ettei ole kiinnostunut. Asiasta puhuminen on hyvä ratkaisu. Itse haluaisin tietää, jos ystävällä olis tunteita minua kohtaan.

Mutta toisaalta en tunne ap:tä, enkä hänen ihastustaan, eikä minulla ole juurikaan tietoa heidän ihmissuhteestaan ja sen vuoksi on aika paha neuvoa. Ap:n kannattaa vaan itse selvittää asia. Ja jos se _oikeasti_ on iso ongelma, niin ammattiapuakin on saatavilla. Ei mulla muuta.