Koira ei hyväksy

Piikille....

...tai sitten jossain vaiheessa kiroat että et käyttänyt tätä vaihtoehtoa.

Ei täältä taida kannattaa kysellä - saat vain kaikki provoilijat kimppuusi antamaan "neuvoja". Itse kysyisin ehkäpä toisen koirankouluttajan mielipidettä... Jotenkin en usko ettei koira ikinä hyväksyisi lasta.

Kouluttajia on moneen lähtöön. Asia on sen verran tärkeä, että hanki toinenkin mielipide.
Meillä koirat on kasvatettu siihen, että ihminen on niiden johtaja, eikä niillä ole oikeutta kyseenalaistaa ihmisen ratkaisuja. Jos ihminen ottaa kotiinsa uuden perheenjäsenen, ei ole koiran asia nyrpistellä nokkaa. Sen pitää hyväksyä ihmisen päätökset sellaisenaan. Tämä on toiminut hyvin kaikissa tilanteissa.
Mielestäni koira ei "inhoa" lasta, vaan muistuttaa sille korkeammasta asemastaan, siis dominoi.
Suosittelen, että otatte yhteyttä pevi-kouluttajaan. Varmasti voivat tehdä asialle paljonkin.

Tilanne on vaikea, mutta ei varmastikaan mahdoton. Hanki ihmeessä useamman kouluttajan mielipide ja apu. Jos ei muu auta, niin sinun on harkittava koirasta luopumista, valitettavasti. Etsit sille lapsettoman kodin. Vaikkapa niin, että voisitte sitä joskus käydä katsomassakin.

Mitä koira tuumaa jos lapsi antaa tälle ruuan, vaatien että koira ensin istuu maahan ja ottaa kontaktia? Saisiko tällä koiraa hokaamaan että on arvoasteikossa alempana ja on alistuttava asemaansa jos ruokaa haluaa? Valvotusti tuo ja heti kieltää koiraa jos meinaa murista.

Vie se lapsi piikille.

Todellakin olen ajatellut kysyä myös toisen kouluttajan mielipidettä.
Haluaisin todella korjata tämän ikävän tilanteen.
Aina kun koira murisee niin kiellän ja poistan sen tilasta, mutta tästä ei ole ollut apua kun jo hetken päästä murisee taas.
Meillä ei ole ennen tätä ollut koiran kanssa mitään ongelmaa, ollut ns helppo koira!


Kerran kokeiltiin sitä että lapsi pyytää koiran istumaan ja antaa ruoan, mutta koira ei ole syönyt.tällöin ruoka pois ja seuraavalla kerralla taas sama juttu.
Tätä jatkettiin 3 päivää ja koira ei syönyt kertaakaan, sitten lapsi lähti omaan kotiinsa ja "homma jäi kesken".

Niin ja koira on muuten todella ihmis ja etenkin pitää lapsista, paitsi tästä yhdestä.
Koira ei ole koskaan käyttäytynyt ketään kohtaan näin.

Teillä siis on jo lapsia itselläkin, mutta ovatko he jo vähän isompia kuin tuo 3 -vuotias ja minkä ikäisiä olivat kun koira tuli teille? Voisiko olla ettei se ole tottunut noin pieniin lapsiin? Jos se kuitenkin pitää muista vauva- ja taaperoikäisistä, niin onko tämän lapsen käytöksessä jotain erilaista verrattuna muihin? Jotkut lapset tuijottaa koiraa hyvin tiiviisti, jonka ne kokee uhkaavana. Jotkut koirat myös pelkäävät äänekkäitä ja vilkkaita lapsia. En vaan usko ettei koira hyväksy lasta koskaan, sillä ei ne kanna kaunaa ja vihaa ketään. Joku tuossa nyt hiertää, mutta hyvä ja kokenut ongelmakoirankouluttaja voisi huomata mistä on kyse. Jos kehtaat niin kerro mistä päin olet, niin jospa joku tietäisi siltä suunnalta hyvän kouluttajan.

Lapsi sijoituskotiin ja kiireesti. Mieluiten omatkin lapsesi että saat tulla onnelliseksi koirasi kanssa. Kakaroista on aina ja kaikille vaan haittaa.

Auttaisiko jos koira ja lapsi vietäisiin sellaiselle alueelle mitä koira ei tunnista omaksi reviirikseen, jonnekkin ihan vieraalle paikalle siis. Tällöin koiran ei olisi luontaista pakkomiellettä ehkä päästä eroon lapsesta. Siellä voisi tehdä erilaisia harjoituksia, mutta ei mielellään kyllä ruualla tai leikkimisen keinoin ennen kuin murina loppuu. Vaikka vieras lapsi ei tekisikään mitään outoa yhtäkkiä, niin koira ei todellakaan luota outoon ihmiseen niin paljon, että uskaltaisi olla hänen kanssaan kuten tuttujen ihmisten.

Antakaa koiran kuunnella ja katsella lasta, älkää kukaan välittäkö hetkeen koko koirasta. Näin kannattaakin koko perheen tehdä kotona vähän enemmän, missä negatiivista käyttäytymistä tapahtuu, kun lapsi on teillä.

En oikein tiedä auttaako tuo koiran vieminen tilanteesta kokonaan pois, koska se ei opeta mitään. Sama tilanne vain sitten jatkuu sitten kun koira näkee mahdollisuuden sille. Keskittäkää sen ajatukset ja etenkin katse pois lapsesta kun se alkaa murisemaan. Kävelkää yhdessä lapsen kanssa ja istukaa välillä penkkeihin tai muualle ja palkitse koira jos se käyttäytyy rauhallisesti ja rentoutuu. Kun se on aivan rento, niin pyydä lasta vähän lähemmäksi, että koira pääsee haistelemaan hänen tuoksujaan.

Yksi näkemys: Laumauttaminen, toimii niin ihmisiin kun eläimiinkin: yhdessä kävelyä eli totuttelu. Liika painostaminen voi aiheuttaa koiralle stressiä, niin kuin koirat laitetaan nenäkkäin niin tilanne on heti vastakkain asettelu. Yhteiseloon totuttelua voi tehdä muutoinkin kuin aktiivisesti hakemalla koko ajan kontaktia. Ensin neutraali totuttelu, sitten yhteistyön hakua.

Koira on ollut helppo koira, koira on ehkä kasvanut ja tottunut perheeseen, nyt aikuisena luonne ei enää olekaan niin taipuisa. Helppoja koiria ei aina erityisesti treenata ja sosiaalisteta, mutta sitä pitäisi tehdä kaiken ikää, varmuuden vuoksi kaikille koirille, että koira sietää ympäristön paineet, siis pidetään koira joustavana ja vastaanottavaisena senioriksi asti.

Koira on aivan mahdollista opettaa sietämään lapsia.

Osoitat sille, että lapsi on sinun omaisuuttasi ja pakotat antamaan tilaa.
Lisäksi koiran tulisi huomata, että lapsi on aina koiran yläpuolella, eli lapsi antaa esim. ruuan aikuisen kanssa (vahdit aina vieressä ja koira saa ruuan vasta luvalla!), ei tuupi lasta, aja pois jne.

Tsekkaa Koirakuiskaajaa ja kutsu toinen, hyvä kouluttaja paikalle. Ei tuo ole mikään ehdoton lopetustuomio koiralle, kunhan et vain itse ole laiska, vaan otat koulutuksesta selvää.

Mikä koira kyseessä?

Hei, en usko sitä, etteikö koira koskaan hyväksyisi lasta enkä oikein sitäkään ettäkö koira jotenkin inhoaisi lasta. Eiköhän se rauhallisena koirana ja rauhalliseen elämään tottuneena vain jännitä ja stressaa uudessa tilanteessa. Toisen koirakouluttajan mielipide on varmasti hyvä juttu ja tuossa edelläkin oli jo hyvät neuvot laumauttamisesta (suomutaa), olen samaa mieltä.

En ole tässä sen kummempi asiantuntija mutta ihan arkikokemuksella kirjoitan tähän sen verran, että itse olen oikeastaan kaikissa totuttamisissa (erilaisia eläimiä) mennyt kautta aikain sillä periaatteella, että jatkan elämää muuttuneessa tilanteessa mutta sen aktiivisemmin en hae yksilöiden välille kontaktia tai opeta miten tilanne otetaan vastaan. Järjestän yhdessä tekemisen ja olemisen arkisia hetkiä mutta ohjaamatta minkäänlaiseen kontaktiin ennen kuin tilanne on selvästi erilainen kuin alussa.

Sama periaate pätee minusta ihmisiinkin silloin, kun ihmiset ovat vähän arempia luonteiltaan. Kovin akltiiviset ja kontaktiset ryhmäyttämistehtävät vieraassa porukassa ovat todellisia painajaisia monelle ujolle ihmisellekin.

Luulisi, ettei tarvitsisi kysellä. Sisaresi lapsi on miljoona kertaa tärkeämpi kuin luonnevikainen koira. Normaalijärkinen ihminen ei edes miettisi, mitä tekisi.

Etsikää lapselle täysijärkiset sijaisvanhemmat!