Siis ekalla meni tosi lujaa, tuli 9 ja kymppejä. Kakkosella pari ekaa jaksoo meni kans lujaa mut sen jälkee alkanut huima alamäki. Ei nappaa/huvita mikää lukio. Siis läksyjä en oo tehnyt moneen kuukauteen kunnolla. Ja numerot sitten sitä luokkaa, ku aattelen et ei täl paskalla lukiolla oo mitää merkitystä mun tulevaisuuden kannalta.
Onko muita munlaisia, on varmasti mutta olemmeko erittäin pieni vähemmistö abeista.
Onko muita munlaisia, on varmasti mutta olemmeko erittäin pieni vähemmistö abeista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo ei kyllä innosta mikään. Kaikki numerot vitosia, pelkään niitä nelosia, muut oon saanu poistettua mut et matikan yhtä nelosta. En ymmärrä ihmisiä ketä se jaksaa innostaa. Olen vakavissani harkinnut puolen vuoden ajan lopetanko vai en.
Mulla oli ihan sama.. Sen takii mä tuolla koulussa vielä roikunkin :( Pitäs vaa yrittää jaksaa, ni sit pääsis nopeemmin poiskin.
Mulla vähän samanlainen lukiohistoria. Kun huomasin, että alkoi mennä innostus ja aloin sortua työtaakan alle ja numerot kärsiä siitä, päätin tehdä jotain asialle. Muutin suunnitelmani nelivuotiseksi, jolloin kursseja tuli siedettävä määrä kuhunkin jaksoon ja pystyin hajauttamaan kirjoitukset. Nyt pyristelen sitten neljättä vuotta lukiossa, mutta kirjoitukset on mennyt erinomaisesti (E on huonoin arvosanani tähän mennessä).
Suositten ratkaisuani lämpimästi niille, joilla ei ole hätäkiire pois lukiosta, ja jotka uskovat jaksavansa panostaa vielä yhden ylimääräisen vuoden. :)
Mihin kouluun meet lukion jälkeen? Pakko mennä johonkin kouluun, sillä pelkällä lukion todistuksella ei saa yhtään mitään - ehkä kaupan kassaksi/siivoojaksi voit päästä, mutta et sen parempaan.
Ja mitä tulee jatko-opintoihin, niin tarvitset todistusta hakiessasi. AMKiin tarvitaan hyviä numeroita, ammattikouluun ei niinkään (riippuu hakijamäärästä, linjasta ja koulusta kummassakin tapauksessa). Et ilmeisesti siis ainakaan yliopistoon mene (sinne tosi hyvät numerot on tosi tarpeellista).
Miten voit sanoa, että lukiolla ei ole elämässäs mitään merkitystä? Jatkokoulutuksen kannalta sillä on merkitystä, mahdollisesti jopa tulevassa työnhaussa ym. Onko se sitten vanhempana mukava huomata, että paremmat numerot ois sittenkin ollu avuksi? Kannattaisi parhaansa mukaan opiskella lukiossa ja se, mitä numeroita tulee, on toissijainen juttu. Jos ei saa kymppiä millään jostain aineesta, niin ei sille sitten mitään voi. Itse en kahden kuukauden filosofian lukemisellakaan saanut kokeesta kuin seiskan, joten se aine tuottaa mulle tuskaa, mutta ei se haittaa! Se on vain yks osa-alue ja parhaani aina yritän!
Merkitystä kannattaa miettiä koko elämän kannalta eikä vain esim. seuraavan viiden vuoden sisällä. Entä jos myöhemmin päätätkin haluta vaikka yliopistoon, muttet pääse huonojen numeroiden takia? Sitten menee hakuprosessi tosi pitkäks, kun käyt eka korottelees jossai aikuis- tai iltalukiossa numeroita ja sen jälkeen haet ja toivot, että riittää...
mihin yliopistoon hyviä numeroita tarvitaan????? EI MIHINKÄÄN! Pääsykokeet ratkaisee! Koitapa arvon kaikkitietävä vanhus ottaa asioista selvää, ennen kuin jakelet 30 v vanhoja mielipiteitäsi täällä!
Ei kylläkään kaikki pääse edes kokeisiin asti juuri huonojen numeroiden takia! Oletan, että tämä pätee myös yliopistoissa, minne on muutenkin vaikea päästä (siltä ainakin tuntuu).
Mulla oli hyvät numerot, mutta kämmäsin kokeessa niin, että en meinannnut päästä, mutta onneksi pääsin! Ilmeisesti siis muutkin kämmäsivät!