Kehari aviopuolisona

Mitenköhän normaaliälyinen rakentaa "puolisoiden keskusteluyhteyden" kehitysvammaisen, älyllisesti heikkolahjaisen kanssa? Kehitysvammainen on kuitenkin lapsentasoinen ihminen eikä kykene ajattelemaan samantasoisesti kuin normaaliälyinen aikuinen.

Kyseessä on selvästi hoivasuhde, ei parisuhde. mielenterveysongelma ei tee ihmisestä heikkolahjaista, mutta kehitysvamma tekee. Siksi "parisuhteilun opettelu" on aivan erilaista kehitysvammaisen kuin aikuisen tasoisen ihmisen kanssa.

Lisäksi, jos toinen ei edes omassa kodissa pysty asumaan, vaan on toisten kontolla hoidokkina, kannattaa avioliittoa harkita tarkkaan.

miettiminen kannatt kirjoitti:

Mitenköhän normaaliälyinen rakentaa "puolisoiden keskusteluyhteyden" kehitysvammaisen, älyllisesti heikkolahjaisen kanssa? Kehitysvammainen on kuitenkin lapsentasoinen ihminen eikä kykene ajattelemaan samantasoisesti kuin normaaliälyinen aikuinen.

Kyseessä on selvästi hoivasuhde, ei parisuhde. mielenterveysongelma ei tee ihmisestä heikkolahjaista, mutta kehitysvamma tekee. Siksi "parisuhteilun opettelu" on aivan erilaista kehitysvammaisen kuin aikuisen tasoisen ihmisen kanssa.

Lisäksi, jos toinen ei edes omassa kodissa pysty asumaan, vaan on toisten kontolla hoidokkina, kannattaa avioliittoa harkita tarkkaan.

Lue lisää

Miettiminen kannattaa, kaikkien. Empä menisi vannomaan, että meistä puolisoista sekä miehistä että vaimoista olisi valmiita ja omaisi valmiudet puolsioiden keskusteluyhteyteen. AIka moni täälläkin on valittanut, miten puoliso on "yksi lapsi lisää"

Parisuhteilun opettelu ja oppiminen lähtee aina kunkin parin ja puolison tasolta ja oppiminenkin on yksilöllistä.

Mikä sinun mielestäsi on aikuisen ihmisen taso? Ja riittääkö että on ei-kehitysvammainen yltääkseen tuolle tasolle. Tuskin!

Minä menisin myös... kirjoitti:

Miettiminen kannattaa, kaikkien. Empä menisi vannomaan, että meistä puolisoista sekä miehistä että vaimoista olisi valmiita ja omaisi valmiudet puolsioiden keskusteluyhteyteen. AIka moni täälläkin on valittanut, miten puoliso on "yksi lapsi lisää"

Parisuhteilun opettelu ja oppiminen lähtee aina kunkin parin ja puolison tasolta ja oppiminenkin on yksilöllistä.

Mikä sinun mielestäsi on aikuisen ihmisen taso? Ja riittääkö että on ei-kehitysvammainen yltääkseen tuolle tasolle. Tuskin!

Lue lisää

On hienoa, jos toisiaan rakastava pari löytää toinen toisensa, ja kehitysvammaiset voivat olla tunnetaidoiltaan vaikka kuinka hyviä, varsinkin, jos vamma on lievä. Se ei silloin minusta muodosta estettä parisuhteelle normaalin älykkyyden omaavan kanssa.

Mutta kyllähän liitossa on niitä käytännön asioitakin. Esimerkiksi se, ettei raha-asioista voi samalla tavalla keskustella kuin normaaliälyisen kanssa. Tai monesta muustakaan asiasta, joista normaaliälykkyyden omaavat voivat keskenään neuvotella ja saada tukea toinen toisiltaan. Jokainen, joka on ollut kehitysvammaisten kanssa enemmän tekemisissä (vaikka lievästikin kehitysvammaisen kanssa) tietää, että kanssakäyminen voi olla turhauttavaa välillä vamman takia.

Ehkäpä ap:n viestikin on enemmän ajatusleikkiä?

4+4 kirjoitti:

On hienoa, jos toisiaan rakastava pari löytää toinen toisensa, ja kehitysvammaiset voivat olla tunnetaidoiltaan vaikka kuinka hyviä, varsinkin, jos vamma on lievä. Se ei silloin minusta muodosta estettä parisuhteelle normaalin älykkyyden omaavan kanssa.

Mutta kyllähän liitossa on niitä käytännön asioitakin. Esimerkiksi se, ettei raha-asioista voi samalla tavalla keskustella kuin normaaliälyisen kanssa. Tai monesta muustakaan asiasta, joista normaaliälykkyyden omaavat voivat keskenään neuvotella ja saada tukea toinen toisiltaan. Jokainen, joka on ollut kehitysvammaisten kanssa enemmän tekemisissä (vaikka lievästikin kehitysvammaisen kanssa) tietää, että kanssakäyminen voi olla turhauttavaa välillä vamman takia.

Ehkäpä ap:n viestikin on enemmän ajatusleikkiä?

Lue lisää

Mutta tässähän ei ole lievä vamma kyseessä kun kehari asuu kotona ja on edunvalvonnan piirissä...

Olisin vähän suoraviivainen.
1) Et rakasta tätä kehitysvammaista miestä. Sinulla ei ole mikään kiire hänen kanssaan naimisiin. Seurustele nyt edes ensin hänen kanssaan ja kulje hänen kanssaan tapahtumissa yms. Katso kuinka käy.
2) Kerrot, että et ole kaunis. Se ei ole mikään kohtalon isku, vaan sille voi tehdä jotain. Laihduta itsesi normaalipainoon, jos et ole ja kasvata pitkähkö tukka, laita meikkiä ja iloinen ilme. Kysele toisen asioista, älä kerro omistasi, älä kerro sairauksistasi, anna toiselle tilaa olla kanssasi vapaasti. Kysele toisen asioita ja kuuntele sitten pitkät jorinat ties mistä hirvenmetsästyksestä. Kysy lisää hirvenmetsästyksestä. Kehu, ihaile. Koeta näillä konsteilla lähestyä varovaisesti mielenterveysporukan alueella olevia. Jospa heistä joku tulisi ensin ystäväksi ja ehkä myöh muutakin. Tsempillä.

boxi kirjoitti:

Olisin vähän suoraviivainen.
1) Et rakasta tätä kehitysvammaista miestä. Sinulla ei ole mikään kiire hänen kanssaan naimisiin. Seurustele nyt edes ensin hänen kanssaan ja kulje hänen kanssaan tapahtumissa yms. Katso kuinka käy.
2) Kerrot, että et ole kaunis. Se ei ole mikään kohtalon isku, vaan sille voi tehdä jotain. Laihduta itsesi normaalipainoon, jos et ole ja kasvata pitkähkö tukka, laita meikkiä ja iloinen ilme. Kysele toisen asioista, älä kerro omistasi, älä kerro sairauksistasi, anna toiselle tilaa olla kanssasi vapaasti. Kysele toisen asioita ja kuuntele sitten pitkät jorinat ties mistä hirvenmetsästyksestä. Kysy lisää hirvenmetsästyksestä. Kehu, ihaile. Koeta näillä konsteilla lähestyä varovaisesti mielenterveysporukan alueella olevia. Jospa heistä joku tulisi ensin ystäväksi ja ehkä myöh muutakin. Tsempillä.

Lue lisää

Olen normaalipainoinen, ja mulla on pitkät hiukset. Silti monet eivät ulkonäöstäni pidä. Mulle on sanottu, ettei kukaan ainakaan ulkonäön takia kanssani tule olemaan. Sosiaalisissa tilanteissa toimin yleensä tilanteen edellyttämällä tavalla. En ole onnistunut saamaan kavereita mielenterveyskuntoutujien porukoista, jos taas muualla olen tavannut jonkun miehen, olen aina tullut torjutuksi. Toiset ovat torjuneet ystävällisemmin, toiset tahdikkaammin.

Naimisiinko kirjoitti:

Olen normaalipainoinen, ja mulla on pitkät hiukset. Silti monet eivät ulkonäöstäni pidä. Mulle on sanottu, ettei kukaan ainakaan ulkonäön takia kanssani tule olemaan. Sosiaalisissa tilanteissa toimin yleensä tilanteen edellyttämällä tavalla. En ole onnistunut saamaan kavereita mielenterveyskuntoutujien porukoista, jos taas muualla olen tavannut jonkun miehen, olen aina tullut torjutuksi. Toiset ovat torjuneet ystävällisemmin, toiset tahdikkaammin.

Lue lisää

Loistavaa, että olet normaalipainoinen ja tukkaakin on! Siitä lähtee: meikkiä, iloinen ilme ja älä toimi tilanteen edellyttämällä tavalla, vaan ala kuunnella ja kysellä äläkä missään tapauksessa ala puhua sairauksistasi! Et ole ruma: ilmettä vain kehiin. Älä kuuntele muiden mielipidettä tässä asiassa.

boxi kirjoitti:

Loistavaa, että olet normaalipainoinen ja tukkaakin on! Siitä lähtee: meikkiä, iloinen ilme ja älä toimi tilanteen edellyttämällä tavalla, vaan ala kuunnella ja kysellä äläkä missään tapauksessa ala puhua sairauksistasi! Et ole ruma: ilmettä vain kehiin. Älä kuuntele muiden mielipidettä tässä asiassa.

Lue lisää

Siis. Toimin tilanteen edellyttämällä tavalla. Se voi vaikka tarkoittaa sitä, että kuuntelen tai kyselen. Aika herkästi huomaan tosin senkin, jos toinen ei halua, että kyselen niin paljon. En toimi kaavojen mukaan, vaan tilannetajuni mukaan. Sairauksistani puhun useimmiten hoitavien henkilöiden kanssa.

Olen huomannut, ettei normaalipainoisuus ole parisuhdemarkkinoilla mikään etu. Usein pullerotytöt eivät ole sinkkuja, kun taas itse joudun olemaan yksin, vaikka todella tarkkaan katson, mitä syön ja harrastan paljon liikuntaa. Joskus on käynyt niinkin, että sivusta olen saanut katsoa kun pyöreä tyttö saa kaiken huomion mieheltä, josta mäkin niin pitäisin. Sitä paitsi mielenterveyskuntoutujille ylipaino ja tupakointi ovat etuja, koska kuntoutujien elintavoissa on useinkin paljon parannettavaa. Omat elintapani pyrin pitämään terveellisinä.

Olen jo yli kymmenen vuotta etsinyt puolisoa. Kaikenlaiset "pikku vinkit" ovat siis hyvinkin tuttuja.

Naimisiinko kirjoitti:

Siis. Toimin tilanteen edellyttämällä tavalla. Se voi vaikka tarkoittaa sitä, että kuuntelen tai kyselen. Aika herkästi huomaan tosin senkin, jos toinen ei halua, että kyselen niin paljon. En toimi kaavojen mukaan, vaan tilannetajuni mukaan. Sairauksistani puhun useimmiten hoitavien henkilöiden kanssa.

Olen huomannut, ettei normaalipainoisuus ole parisuhdemarkkinoilla mikään etu. Usein pullerotytöt eivät ole sinkkuja, kun taas itse joudun olemaan yksin, vaikka todella tarkkaan katson, mitä syön ja harrastan paljon liikuntaa. Joskus on käynyt niinkin, että sivusta olen saanut katsoa kun pyöreä tyttö saa kaiken huomion mieheltä, josta mäkin niin pitäisin. Sitä paitsi mielenterveyskuntoutujille ylipaino ja tupakointi ovat etuja, koska kuntoutujien elintavoissa on useinkin paljon parannettavaa. Omat elintapani pyrin pitämään terveellisinä.

Olen jo yli kymmenen vuotta etsinyt puolisoa. Kaikenlaiset "pikku vinkit" ovat siis hyvinkin tuttuja.

Lue lisää

Sittenhän perusasiat ovat kunnossa: vinkit tuttuja ja paino kurissa. Se on suuri etu. Ne pullerot saavat niitä miehiä sitten siitä syystä, että ovat viehättäviä jollain muulla tavalla.
Ja sairauksistasi puhut siis vain hoitavien henkilöiden kanssa: ainoastaan.
Sitten siirrytään seuraavaan tasoon:
1) Meikkiä ja kunnolla!
2) Iloinen ilme päälle. Kukaan ei hae mitään yksinäisyyshelvettiä, kuten kuvasit. Hommaa jostain jotain iloa. Ihan mistä vaan! Ala hymyillä itsellesi ja nosta ryhtisi ylös. Et todellakaan ole ruma, jos olet normaalipainoinen kolmekymppinen suomalainen nainen!!!!
Eli nyt sitten meikit ja iloinen ilme päälle! Olen niin tosissani kuin voin. Näin se vain elämässä menee. Miehet ovat aina kuolanneet geishojen perään ja he ovat iloisia ja leikkisiä, joten heidän kanssaan on mukavaa.

boxi kirjoitti:

Sittenhän perusasiat ovat kunnossa: vinkit tuttuja ja paino kurissa. Se on suuri etu. Ne pullerot saavat niitä miehiä sitten siitä syystä, että ovat viehättäviä jollain muulla tavalla.
Ja sairauksistasi puhut siis vain hoitavien henkilöiden kanssa: ainoastaan.
Sitten siirrytään seuraavaan tasoon:
1) Meikkiä ja kunnolla!
2) Iloinen ilme päälle. Kukaan ei hae mitään yksinäisyyshelvettiä, kuten kuvasit. Hommaa jostain jotain iloa. Ihan mistä vaan! Ala hymyillä itsellesi ja nosta ryhtisi ylös. Et todellakaan ole ruma, jos olet normaalipainoinen kolmekymppinen suomalainen nainen!!!!
Eli nyt sitten meikit ja iloinen ilme päälle! Olen niin tosissani kuin voin. Näin se vain elämässä menee. Miehet ovat aina kuolanneet geishojen perään ja he ovat iloisia ja leikkisiä, joten heidän kanssaan on mukavaa.

Lue lisää

Enkä anna yhtään mitään pikku vinkkejä: tämä on syvärouhintaa. Sinun on ihan suoraviivaisesti mentävä jollain lailla kuvaamaani suuntaan, jos todella haluat miehen. Ei ole helppoa muuttaa tyyliään, mutta anna mennä. Olet älykäs ja pystyt kyllä.

boxi kirjoitti:

Enkä anna yhtään mitään pikku vinkkejä: tämä on syvärouhintaa. Sinun on ihan suoraviivaisesti mentävä jollain lailla kuvaamaani suuntaan, jos todella haluat miehen. Ei ole helppoa muuttaa tyyliään, mutta anna mennä. Olet älykäs ja pystyt kyllä.

Lue lisää

Tahdon kyllä olla ihan tavallinen nainen, en mikään "geisha". Olen myös kuullut, että miehet eivät pidä mistään yltiömeikatuista, eikä se edes sopisi tyyliini, koska olen melko hillitty. Ryhti mulla on aina ollut kunnossa - vähän ärsyttää kun tämä keharipoika on sellainen löllö eikä hänellä ole kunnollista ryhtiä, varmaankin juuri Downin takia. Lisäksi hänen kehonkielensä on jotenkin erilaista kuin ei-kehareilla. Olen itse ollut aina hyvin liikunnallinen ja kehollisesti taitava.

Välillä on vaikeaa olla kovin iloinen juuri vaikea-asteisten masennuskausien takia. Yritän kuitenkin olla positiivisella mielellä! :) Taloudelliset huolenikin ovat joskus melkoisia, ja tekemistä ja osallistumistani rajoittaa paljolti se, ettei ole mihinkään ylimääräiseen rahaa. Vuokra ja ruoka ovat suurimmat menoerät, lisäksi puhelin- ja sähkölaskut, lääkkeet ja opintolainan lyhennys. Tästä yli jäävät rahat käytän liikuntaharrastuksiini. Vaatteet ostan kirppareilta - jos sellaisiin joskus on varaa. Ruoka on viime vuosina kallistunut mekoisesti, joten olen ruokakaupassa tarkka siitä, mitä ostan. Vihanneksia totta kai tarvitsen, mutta vaikkapa herkkuja en osta kaupasta koskaan. Välillä on todella hankalaa saada rahat riittämään kaikkeen välttämättömään.

Naimisiinko kirjoitti:

Tahdon kyllä olla ihan tavallinen nainen, en mikään "geisha". Olen myös kuullut, että miehet eivät pidä mistään yltiömeikatuista, eikä se edes sopisi tyyliini, koska olen melko hillitty. Ryhti mulla on aina ollut kunnossa - vähän ärsyttää kun tämä keharipoika on sellainen löllö eikä hänellä ole kunnollista ryhtiä, varmaankin juuri Downin takia. Lisäksi hänen kehonkielensä on jotenkin erilaista kuin ei-kehareilla. Olen itse ollut aina hyvin liikunnallinen ja kehollisesti taitava.

Välillä on vaikeaa olla kovin iloinen juuri vaikea-asteisten masennuskausien takia. Yritän kuitenkin olla positiivisella mielellä! :) Taloudelliset huolenikin ovat joskus melkoisia, ja tekemistä ja osallistumistani rajoittaa paljolti se, ettei ole mihinkään ylimääräiseen rahaa. Vuokra ja ruoka ovat suurimmat menoerät, lisäksi puhelin- ja sähkölaskut, lääkkeet ja opintolainan lyhennys. Tästä yli jäävät rahat käytän liikuntaharrastuksiini. Vaatteet ostan kirppareilta - jos sellaisiin joskus on varaa. Ruoka on viime vuosina kallistunut mekoisesti, joten olen ruokakaupassa tarkka siitä, mitä ostan. Vihanneksia totta kai tarvitsen, mutta vaikkapa herkkuja en osta kaupasta koskaan. Välillä on todella hankalaa saada rahat riittämään kaikkeen välttämättömään.

Lue lisää

No rikas keharipoika on sitten vastaus sun ongelmiin. Pidä huoli, että saat hyvän korvauksen myös, jos tuleekin ero. Rakkaudesta viis, vaikka olenkin muutamassa viestissä siitä veisannut.

Naimisiinko kirjoitti:

Tahdon kyllä olla ihan tavallinen nainen, en mikään "geisha". Olen myös kuullut, että miehet eivät pidä mistään yltiömeikatuista, eikä se edes sopisi tyyliini, koska olen melko hillitty. Ryhti mulla on aina ollut kunnossa - vähän ärsyttää kun tämä keharipoika on sellainen löllö eikä hänellä ole kunnollista ryhtiä, varmaankin juuri Downin takia. Lisäksi hänen kehonkielensä on jotenkin erilaista kuin ei-kehareilla. Olen itse ollut aina hyvin liikunnallinen ja kehollisesti taitava.

Välillä on vaikeaa olla kovin iloinen juuri vaikea-asteisten masennuskausien takia. Yritän kuitenkin olla positiivisella mielellä! :) Taloudelliset huolenikin ovat joskus melkoisia, ja tekemistä ja osallistumistani rajoittaa paljolti se, ettei ole mihinkään ylimääräiseen rahaa. Vuokra ja ruoka ovat suurimmat menoerät, lisäksi puhelin- ja sähkölaskut, lääkkeet ja opintolainan lyhennys. Tästä yli jäävät rahat käytän liikuntaharrastuksiini. Vaatteet ostan kirppareilta - jos sellaisiin joskus on varaa. Ruoka on viime vuosina kallistunut mekoisesti, joten olen ruokakaupassa tarkka siitä, mitä ostan. Vihanneksia totta kai tarvitsen, mutta vaikkapa herkkuja en osta kaupasta koskaan. Välillä on todella hankalaa saada rahat riittämään kaikkeen välttämättömään.

Lue lisää

Jos haluat, haluat sen miehen, on pakko jo olla kuin geisha käytökseltään ja meikata ja olla iloinen. Aika vähän vaihtoehtoja on. Hyvä että olet positiivisella mielellä! Pistä nyt sitä meikkiä vähän, niin ilahduttaa itseäsikin!
Jos haluat muutosta, tee sitä muutosta. Eli iloa ja meikkiä! Miehet pitävät meikatuista iloisista naisista, vaikka mitä sanoisivat!
Masennus on myrkkyä ihmissuhteille: muut karttavat masentunutta , koska eivät halua itse sitä itselleen. Eikä kukaan oikein jaksa masentunutta vierellään. Surku, mutta näin on, eli jos vaan millään saat itseäsi iloisemmaksi, uskoisin, että tilanne muuttuu. Kysy meikkausneuvoa vaikka joltain tutulta.

boxi kirjoitti:

Jos haluat, haluat sen miehen, on pakko jo olla kuin geisha käytökseltään ja meikata ja olla iloinen. Aika vähän vaihtoehtoja on. Hyvä että olet positiivisella mielellä! Pistä nyt sitä meikkiä vähän, niin ilahduttaa itseäsikin!
Jos haluat muutosta, tee sitä muutosta. Eli iloa ja meikkiä! Miehet pitävät meikatuista iloisista naisista, vaikka mitä sanoisivat!
Masennus on myrkkyä ihmissuhteille: muut karttavat masentunutta , koska eivät halua itse sitä itselleen. Eikä kukaan oikein jaksa masentunutta vierellään. Surku, mutta näin on, eli jos vaan millään saat itseäsi iloisemmaksi, uskoisin, että tilanne muuttuu. Kysy meikkausneuvoa vaikka joltain tutulta.

Lue lisää

Saisitko koetettua jotain pientä ja vaatimatonta työtä? Jolla on, sille annetaan, eli hommaa se ensimmäinen mikä tahansa, niin se poikii.

boxi kirjoitti:

Saisitko koetettua jotain pientä ja vaatimatonta työtä? Jolla on, sille annetaan, eli hommaa se ensimmäinen mikä tahansa, niin se poikii.

Masennus on paraneva sairaus. Tee se itsellesi selväksi ja ala tehdä kaikkia mahdollisia luomutemppuja heti eli piristä aivojasi hakemalla uusia ratoja. Osaat jo ne vanhat radat. Hae niitä geisha-ratoja. Valoa, iloa, erilaista otetta. Masennus ei ole syvällistä! Ilo on. Ilmoita terapeutillesi, että haluat parantua ja tulla normaaliksi naiseksi, kuten sanoitkin haluavasi. Halua! Aloita surkean pienestä ilosta ja jatka siitä. Koeta saada itsesi työkykyiseksi todella vaatimattomaan työhön. vaikka tuettuun.

boxi kirjoitti:

Masennus on paraneva sairaus. Tee se itsellesi selväksi ja ala tehdä kaikkia mahdollisia luomutemppuja heti eli piristä aivojasi hakemalla uusia ratoja. Osaat jo ne vanhat radat. Hae niitä geisha-ratoja. Valoa, iloa, erilaista otetta. Masennus ei ole syvällistä! Ilo on. Ilmoita terapeutillesi, että haluat parantua ja tulla normaaliksi naiseksi, kuten sanoitkin haluavasi. Halua! Aloita surkean pienestä ilosta ja jatka siitä. Koeta saada itsesi työkykyiseksi todella vaatimattomaan työhön. vaikka tuettuun.

Lue lisää

Etkä sinä mitään kehitysvammaista halua puolisoksi. Ero siitä tulee, eikä se ole kehitysvammaiselle mikään ilo lopulta. Kaksi kehitysvammaista tulisi varmaan toimeen, mutta olet opiskellut yliopistossa...
Hommaa rahaa pienellä työllä. Ilmoita terapeutillesi, että olet nyt kyllästynyt tähän tautikierteeseen ja haluat työkuntoiseksi ja konkreettista apua siihen. Joku harjoittelu tms.

boxi kirjoitti:

Etkä sinä mitään kehitysvammaista halua puolisoksi. Ero siitä tulee, eikä se ole kehitysvammaiselle mikään ilo lopulta. Kaksi kehitysvammaista tulisi varmaan toimeen, mutta olet opiskellut yliopistossa...
Hommaa rahaa pienellä työllä. Ilmoita terapeutillesi, että olet nyt kyllästynyt tähän tautikierteeseen ja haluat työkuntoiseksi ja konkreettista apua siihen. Joku harjoittelu tms.

Lue lisää

boxi, mun masennus on ns. dystymia ja se kuuluu persoonallisuushäiriön oireisiin. En ole terapiakuntoinen, vaan mua hoidetaan ryhmätoiminnalla ja lääkkeillä. Olen tehnyt siivoustyötä, jossa paloin loppuun. Palkkoja jouduin käyttämään mm. sairaalan hoitomaksuihin - ja terapiaan, johon olin liian huonokuntoinen dissosiaatio-oireideni takia. Olen kuitenkin edistynyt hoidossa paljon ja aina, aina yrittänyt parhaani!

En ole työkykyinen aviomille työmarkkinoille. On mahdollista, että menisin taas joskus avotyöhön, josta saisi 9e päivä. Tosin silloin en saa toimeentulotukea (esim. joskus sähkölaskuun, lääkkeisiin ymv.), mutta sellaisessa kuntouttavassa työtoiminnassa olen välillä ollut.

Naimisiinko kirjoitti:

boxi, mun masennus on ns. dystymia ja se kuuluu persoonallisuushäiriön oireisiin. En ole terapiakuntoinen, vaan mua hoidetaan ryhmätoiminnalla ja lääkkeillä. Olen tehnyt siivoustyötä, jossa paloin loppuun. Palkkoja jouduin käyttämään mm. sairaalan hoitomaksuihin - ja terapiaan, johon olin liian huonokuntoinen dissosiaatio-oireideni takia. Olen kuitenkin edistynyt hoidossa paljon ja aina, aina yrittänyt parhaani!

En ole työkykyinen aviomille työmarkkinoille. On mahdollista, että menisin taas joskus avotyöhön, josta saisi 9e päivä. Tosin silloin en saa toimeentulotukea (esim. joskus sähkölaskuun, lääkkeisiin ymv.), mutta sellaisessa kuntouttavassa työtoiminnassa olen välillä ollut.

Lue lisää

Naimisiinko:
Olet selvästi älykäs, pystyt perustelemaan ajatuksiasi. Jos palat loppuun jossain työssä, koeta tehdä sitä vähemmän. 9 E päivä on vähän, mutta siitä voi kehkeytyä jotain lisää.
Uskon ihan varmaan, että olet edistynyt. Epäilen sitä, tajuatko itse ollenkaan, miten pitkällä jo olet. Älä jää kiinni siihen,, mitä joskus oli, vaan ole se, jota itsekin sanot eli mielenterveysKUNTOUTUJA. Olet ihan älykäs ja nimenomaan kuntoutuva. Älä rakastu niihin diagnooseihisi:ne voivat helpottaa ja parantua. Ja vaikka olisikin persoonallisuushäiriö, niin sitten on. Sillä sitten vaan johonkin puuhaan.
Miten olisivat erityisen lihavat miehet. He eivät millään saa tyttöystävää ja ovat ihan kivoja ja älykkäitä? Laita palstalle ilmoitus.

boxi kirjoitti:

Naimisiinko:
Olet selvästi älykäs, pystyt perustelemaan ajatuksiasi. Jos palat loppuun jossain työssä, koeta tehdä sitä vähemmän. 9 E päivä on vähän, mutta siitä voi kehkeytyä jotain lisää.
Uskon ihan varmaan, että olet edistynyt. Epäilen sitä, tajuatko itse ollenkaan, miten pitkällä jo olet. Älä jää kiinni siihen,, mitä joskus oli, vaan ole se, jota itsekin sanot eli mielenterveysKUNTOUTUJA. Olet ihan älykäs ja nimenomaan kuntoutuva. Älä rakastu niihin diagnooseihisi:ne voivat helpottaa ja parantua. Ja vaikka olisikin persoonallisuushäiriö, niin sitten on. Sillä sitten vaan johonkin puuhaan.
Miten olisivat erityisen lihavat miehet. He eivät millään saa tyttöystävää ja ovat ihan kivoja ja älykkäitä? Laita palstalle ilmoitus.

Lue lisää

Olen ollut treffeillä myös erityisen lihavien miesten kanssa. He eivät ole olleet kiinnostuneita. Mua on yritetty saada työkuntoiseksi kaikin keinoin, muttei se ole onnistunut.

Naimisiinko kirjoitti:

Olen ollut treffeillä myös erityisen lihavien miesten kanssa. He eivät ole olleet kiinnostuneita. Mua on yritetty saada työkuntoiseksi kaikin keinoin, muttei se ole onnistunut.

Lue lisää

Okei.
Ei työkuntoiseksi.
Sitten se meikki vaan päälle ja iloinen ilme rahaa säästäen. Itse meikkaan joka aamu 15 min ennen töihin lähtöä. Se vaan on pukevampaa niin. Koeta, olet heti iloisemman näköinen. Peitevoide (paras hinta Punanaamiosta, jos asut isossa kaupungissa) ja ripsiväriä halvinta sorttia marketista. Se riittää ihan hyvin. Peiteväri hieman ihoasi vaaleampi väri.
Olet mielestäni kyllä varsin onnistunut kuntoutuja:
1) Olet selvästi looginen ja älykäs.
2) Osaat keskustella ilkeilemättä.
3) Osaat kuljettaa keskustelua loogisesti.
4) Olet normaalipainoinen
5)Sinulla on pitkä tukka!
Jos menet naimisiin kuvaamasi henkilön kanssa, toivon onnea ja iloa. Teet itse päätöksesi.
Kaikkea hyvää!!

Naimisiinko kirjoitti:

Olen normaalipainoinen, ja mulla on pitkät hiukset. Silti monet eivät ulkonäöstäni pidä. Mulle on sanottu, ettei kukaan ainakaan ulkonäön takia kanssani tule olemaan. Sosiaalisissa tilanteissa toimin yleensä tilanteen edellyttämällä tavalla. En ole onnistunut saamaan kavereita mielenterveyskuntoutujien porukoista, jos taas muualla olen tavannut jonkun miehen, olen aina tullut torjutuksi. Toiset ovat torjuneet ystävällisemmin, toiset tahdikkaammin.

Lue lisää

Ei ulkonäkö ole esteenä ihmisuhteeseen, vaan este on sisäinen.

Parisuhde ei ratkaise ongelmiasi, usko tämä, niin säästät itseäsi ja mahdollista kumppaniasi kärsimykseltä. Opettele olemaan itsesi kanssa, nauttimaan arjestasi. Tee arjestasi sellainen, että viihdyt. Etsi kirjallisuutta itsensä kehittämisestä, elämän hallinta jne.

Kun sinä viihdyt itsesi kanssa, alkavat toisetkin viihtyä kanssasi. Vaikka olisit kuinka kaunis, Miss Universum jopa, miehet ja naiset juoksevat karkuun epätoivoisesti seuraa hakevia. - Ulkonäöstä ei ole kyse, vaan sisäisestä säteilystä, joka tulee onnellisuudesta.

Älä pilaa toisen elämää avioitumalla paetaksesi yksinäisyyttäsi. Sellainen liitto on ennemmin tai myöhemmin kahta yksinäisempi. Hoida yksinäisyytesi kuntoon.

boxi kirjoitti:

Naimisiinko:
Olet selvästi älykäs, pystyt perustelemaan ajatuksiasi. Jos palat loppuun jossain työssä, koeta tehdä sitä vähemmän. 9 E päivä on vähän, mutta siitä voi kehkeytyä jotain lisää.
Uskon ihan varmaan, että olet edistynyt. Epäilen sitä, tajuatko itse ollenkaan, miten pitkällä jo olet. Älä jää kiinni siihen,, mitä joskus oli, vaan ole se, jota itsekin sanot eli mielenterveysKUNTOUTUJA. Olet ihan älykäs ja nimenomaan kuntoutuva. Älä rakastu niihin diagnooseihisi:ne voivat helpottaa ja parantua. Ja vaikka olisikin persoonallisuushäiriö, niin sitten on. Sillä sitten vaan johonkin puuhaan.
Miten olisivat erityisen lihavat miehet. He eivät millään saa tyttöystävää ja ovat ihan kivoja ja älykkäitä? Laita palstalle ilmoitus.

Lue lisää

Tämä boxi-nimimerkillä kirjoittava on huipputyyppi! Ihan tulee iloiseksi, kun ihmisellä on tarjota innostusta ja myönteistä ajattelua. Oikeassa on, tämä boxi, tulevaisuus luodaan ajatuksilla.

Ap:n on haluttava luopua vanhoista käsityksistään itsestään.

Stop telling your story! Muuta tarinasi, kuuntele mitä boxi sanoo!

Ilo1 kirjoitti:

Tämä boxi-nimimerkillä kirjoittava on huipputyyppi! Ihan tulee iloiseksi, kun ihmisellä on tarjota innostusta ja myönteistä ajattelua. Oikeassa on, tämä boxi, tulevaisuus luodaan ajatuksilla.

Ap:n on haluttava luopua vanhoista käsityksistään itsestään.

Stop telling your story! Muuta tarinasi, kuuntele mitä boxi sanoo!

Lue lisää

Kyllä, olen viimeiset reilu kymmenen vuotta aktiivisesti yrittänyt muuttaa elämääni parempaan. Se vain ei ole onnistunut. Sisäisen ajatteluni ovat olosuhteet muuttaneet vääriksi: vaikka tiedän olevani yhtä arvokas kuin muutkin, se ei näy elämässäni, eivätkä "positiiviset ajatukseni" ole vastanneet reaalielämää. Sairauden hyväksyminen, tai oikeastaan sen tuomien rajoitteiden hyväksyminen, on ollut pitkäaikainen, kipeä prosessi. Olen kuntoutusryhmissä tavannut potilaita, joiden elämä on pelkkää sairaalakierrettä ja lääketokkuraa. Mä tahdon elämältä enemmän!

Joskus oikeuksieni ja ihmisarvoni puolustaminen on ollut vaikeaa, kun vaikkapa hoitajat ovat mua aliarvioineet ja mitätöineet. Siitä, etten halunnut pussittaa ruuveja 9 euron päiväpalkalla, koska paloin siinä loppuun, nousi karsea haloo: miten olinkin niin vaativa ja itsekäs potilas! Olen kuitenkin aina pitänyt kiinni oikeuksistani, ja olen jo lapsesta saakka tottunut hoitamaan asiani hyvin oma-aloitteisesti.

Muut ihmiset vaikkapa opiskelupaikoissa sekä muissa paikoissa, joissa käyn, ovat kiivaasti osoittaneet mulle, etten ole saman arvoinen kuin muut. Joskus se on ollut sanallista. Joskus ryhmästä sulkemista. Joskus käytännön asioissa aliarvioimista. Vuodesta toiseen sitä on ollut vaikeaa jaksaa.

Olen kuitenkin säilyttänyt elämäntoivoni. En ole tehnyt itsemurhaa tai sortunut päihteisiin, kuten monet. Aamulla saan vaatteet niskaan ja pääsen ovesta ulos, toisin kuin moni muu. Olen kuitenkin sanoin kuvaamattoman yksinäinen. Jos joku kysyisi, mikä elämässäni on tärkeintä, tiedän heti, mitä vastaisin. Elämässäni tärkeintä ovat ihmissuhteet. Niitä vain ei ole ollut.

Kerjäät verta nenäst kirjoitti:

Ei ulkonäkö ole esteenä ihmisuhteeseen, vaan este on sisäinen.

Parisuhde ei ratkaise ongelmiasi, usko tämä, niin säästät itseäsi ja mahdollista kumppaniasi kärsimykseltä. Opettele olemaan itsesi kanssa, nauttimaan arjestasi. Tee arjestasi sellainen, että viihdyt. Etsi kirjallisuutta itsensä kehittämisestä, elämän hallinta jne.

Kun sinä viihdyt itsesi kanssa, alkavat toisetkin viihtyä kanssasi. Vaikka olisit kuinka kaunis, Miss Universum jopa, miehet ja naiset juoksevat karkuun epätoivoisesti seuraa hakevia. - Ulkonäöstä ei ole kyse, vaan sisäisestä säteilystä, joka tulee onnellisuudesta.

Älä pilaa toisen elämää avioitumalla paetaksesi yksinäisyyttäsi. Sellainen liitto on ennemmin tai myöhemmin kahta yksinäisempi. Hoida yksinäisyytesi kuntoon.

Lue lisää

No kun koko elämäni olen yrittänyt "hoitaa yksinäisyyttäni kuntoon".

Ilo1 kirjoitti:

Tämä boxi-nimimerkillä kirjoittava on huipputyyppi! Ihan tulee iloiseksi, kun ihmisellä on tarjota innostusta ja myönteistä ajattelua. Oikeassa on, tämä boxi, tulevaisuus luodaan ajatuksilla.

Ap:n on haluttava luopua vanhoista käsityksistään itsestään.

Stop telling your story! Muuta tarinasi, kuuntele mitä boxi sanoo!

Lue lisää

Kiitos, Ilo1! Ystävällistä!

Naimisiinko kirjoitti:

Kyllä, olen viimeiset reilu kymmenen vuotta aktiivisesti yrittänyt muuttaa elämääni parempaan. Se vain ei ole onnistunut. Sisäisen ajatteluni ovat olosuhteet muuttaneet vääriksi: vaikka tiedän olevani yhtä arvokas kuin muutkin, se ei näy elämässäni, eivätkä "positiiviset ajatukseni" ole vastanneet reaalielämää. Sairauden hyväksyminen, tai oikeastaan sen tuomien rajoitteiden hyväksyminen, on ollut pitkäaikainen, kipeä prosessi. Olen kuntoutusryhmissä tavannut potilaita, joiden elämä on pelkkää sairaalakierrettä ja lääketokkuraa. Mä tahdon elämältä enemmän!

Joskus oikeuksieni ja ihmisarvoni puolustaminen on ollut vaikeaa, kun vaikkapa hoitajat ovat mua aliarvioineet ja mitätöineet. Siitä, etten halunnut pussittaa ruuveja 9 euron päiväpalkalla, koska paloin siinä loppuun, nousi karsea haloo: miten olinkin niin vaativa ja itsekäs potilas! Olen kuitenkin aina pitänyt kiinni oikeuksistani, ja olen jo lapsesta saakka tottunut hoitamaan asiani hyvin oma-aloitteisesti.

Muut ihmiset vaikkapa opiskelupaikoissa sekä muissa paikoissa, joissa käyn, ovat kiivaasti osoittaneet mulle, etten ole saman arvoinen kuin muut. Joskus se on ollut sanallista. Joskus ryhmästä sulkemista. Joskus käytännön asioissa aliarvioimista. Vuodesta toiseen sitä on ollut vaikeaa jaksaa.

Olen kuitenkin säilyttänyt elämäntoivoni. En ole tehnyt itsemurhaa tai sortunut päihteisiin, kuten monet. Aamulla saan vaatteet niskaan ja pääsen ovesta ulos, toisin kuin moni muu. Olen kuitenkin sanoin kuvaamattoman yksinäinen. Jos joku kysyisi, mikä elämässäni on tärkeintä, tiedän heti, mitä vastaisin. Elämässäni tärkeintä ovat ihmissuhteet. Niitä vain ei ole ollut.

Lue lisää

Naimisiinko:
Pussita niitä ruuveja yhdeksän euron päiväpalkalla. Toistan, pussita niitä ruuveja yhdeksän euron päiväpalkalla. Jo haluat ulos nykyisestä elämästäsi, tämä on se reitti. Ei mitään filosofointeja: tämä on se reitti ulos!!!!
Jos palat loppuun , sano, että nyt olen burn out, mutta jatkan heti kun vain mahdollista. Koeta ottaa sen verran rauhallisesti, että et pala.
Älä välitä kenenkään sanomisista tai mistään asenteesta yhtään mitään: tartu kaksin käsin reittiin ulos: pussita niitä ruuveja!!! Oikeuksista viis, muiden haloosta viis: tämä on reitti ulos!

Naimisiinko kirjoitti:

Olen ollut treffeillä myös erityisen lihavien miesten kanssa. He eivät ole olleet kiinnostuneita. Mua on yritetty saada työkuntoiseksi kaikin keinoin, muttei se ole onnistunut.

Lue lisää

Itsekin olen eläkkeellä oleva mielenterveyskuntoutuja. Olen sairastanut masennusta nyt 28 vuotta ja sairastuin 8 vuotiaana. Minulla on kaksi persoonallisuushäiriötä ja krooninen psykoottinen masennus. Tällä hetkellä masennus on poissa. En tiedä kuinka kauan. En ymmärrä miksi sinä et kelpaa kellekään. Toisaaltaan en tiedä kelpaisinko minäkään jos nyt eroaisin. Toisaaltaan on noita ehdokkaita vaikka naimisissa olenkin ja tietävät sairauteni ja että olen eläkkeellä. Olisiko niistä tai edes minusta enää parisuhteeseen oikeasti jos liittoni kariutuisi. Olen 16 vuotta ollut suhteessa välissä vain 5kk tauko. Uuden miehen löysin 4vk sisällä kun jätin edellisen. On monta lasta ja kaikki on sujunut niin helposti, että en ole tajunnut olla kiitollinen. Et varmastikaan ole ruma. Tunnen naisia jotka on oikeasti niin rumia että mikään meikki ei tässä maailmassa auta vaan puukko olisi ainoa keino saada edes jotenkin siedettävän suuntainen lopputulos. Heilläkin on komeat miehet ja masennusta. Että älä menetä toivoa äläkä tyydy mihinkään vähään. Sulle on joku. Et oo vaan tavannut sitä.

boxi kirjoitti:

Naimisiinko:
Pussita niitä ruuveja yhdeksän euron päiväpalkalla. Toistan, pussita niitä ruuveja yhdeksän euron päiväpalkalla. Jo haluat ulos nykyisestä elämästäsi, tämä on se reitti. Ei mitään filosofointeja: tämä on se reitti ulos!!!!
Jos palat loppuun , sano, että nyt olen burn out, mutta jatkan heti kun vain mahdollista. Koeta ottaa sen verran rauhallisesti, että et pala.
Älä välitä kenenkään sanomisista tai mistään asenteesta yhtään mitään: tartu kaksin käsin reittiin ulos: pussita niitä ruuveja!!! Oikeuksista viis, muiden haloosta viis: tämä on reitti ulos!

Lue lisää

Siltä musta kyllä tuntuu, että työkeskustyöt, kuten ruuvien pussittaminen, ovat mulle täysin väärää hommaa. Palan loppuun teollisuusterpiassa, jossa en saa ajatella, ja joka on henkisesti täyain lamaannuttavaa. Yleensä masennukseni pahenee taannuttavassa teollisuusterapiassa. Semn sijaan esimerkiksi yliopisto-opinnoista esseekirjoituksineen pidin enemmän.

Naimisiinko kirjoitti:

Siltä musta kyllä tuntuu, että työkeskustyöt, kuten ruuvien pussittaminen, ovat mulle täysin väärää hommaa. Palan loppuun teollisuusterpiassa, jossa en saa ajatella, ja joka on henkisesti täyain lamaannuttavaa. Yleensä masennukseni pahenee taannuttavassa teollisuusterapiassa. Semn sijaan esimerkiksi yliopisto-opinnoista esseekirjoituksineen pidin enemmän.

Lue lisää

Jos olisin sinun tilanteessasi pitäisin huolen, että niin hyvää ruuvien pussittajaa kuin minä ei ole vielä nähty!
Alan hahmottaa,miksi et löydä miestä. Ihan tarpeettomasti nirsoilet, moitit hoitajiasi, olet laiska, vaaadit oikeuksiasi, vaikka jo nyt valtio maksaa kaiken, etkä viitsi tehdä mitään.
Kaikki tämä tekee ympärillesi tympeän ilmapiirin, josta pääsee eroon. Käytä hyvää älyäsi siihen. Ja eikun hommiin. Veke se tympeä ilmapiiri: tilalle raikas ja puuhakas meno!
1) Lopeta nirsoilu. Homma hoidettu
2) Tee työtä. Homma hoidettu kun menet pussittamaan.
3) Kiitä hoitajiasi, he ovat taatusti puolellasi. Heitä harmitti, kun näkivät reitin ulos, etkä siihen tarttunut. Kiitosten jälkeen homma hoidettu.
4) Kiitä itseäsi että asut hyvässä maassa, joka auttaa sinua eteenpäin rahallisestikin. Homma hoidettu, kun muutut kiitolliseksi.
Siinä kaikki! Ja miestä alkaa näkyä, kun meikkaat ja olet vielä iloinen!
Älä nirsoile. Itse olen siivonnut sairalaa, vaikka olin yliopisto-opiskelija. Työ auttaa sinua. Jolla on, sille annetaan eli pienikin poikii. Jos et viitsi tehdä noin pientäkään työtä et saa koskaan muutakaan. Ja jatkossakin olet köyhä. Matalalta on aloitettava. Ylös pääset kyllä!
Työ on työtä. Ei siitä aina tarvitse pitää. Yrittää vähitellen saada parempaa työtä sitten. Olen siivonnut vessoja. Mielummin olisin pussittanut.
Koko ongelmasi saat korjattua, jos todella tahdot.

boxi kirjoitti:

Jos olisin sinun tilanteessasi pitäisin huolen, että niin hyvää ruuvien pussittajaa kuin minä ei ole vielä nähty!
Alan hahmottaa,miksi et löydä miestä. Ihan tarpeettomasti nirsoilet, moitit hoitajiasi, olet laiska, vaaadit oikeuksiasi, vaikka jo nyt valtio maksaa kaiken, etkä viitsi tehdä mitään.
Kaikki tämä tekee ympärillesi tympeän ilmapiirin, josta pääsee eroon. Käytä hyvää älyäsi siihen. Ja eikun hommiin. Veke se tympeä ilmapiiri: tilalle raikas ja puuhakas meno!
1) Lopeta nirsoilu. Homma hoidettu
2) Tee työtä. Homma hoidettu kun menet pussittamaan.
3) Kiitä hoitajiasi, he ovat taatusti puolellasi. Heitä harmitti, kun näkivät reitin ulos, etkä siihen tarttunut. Kiitosten jälkeen homma hoidettu.
4) Kiitä itseäsi että asut hyvässä maassa, joka auttaa sinua eteenpäin rahallisestikin. Homma hoidettu, kun muutut kiitolliseksi.
Siinä kaikki! Ja miestä alkaa näkyä, kun meikkaat ja olet vielä iloinen!
Älä nirsoile. Itse olen siivonnut sairalaa, vaikka olin yliopisto-opiskelija. Työ auttaa sinua. Jolla on, sille annetaan eli pienikin poikii. Jos et viitsi tehdä noin pientäkään työtä et saa koskaan muutakaan. Ja jatkossakin olet köyhä. Matalalta on aloitettava. Ylös pääset kyllä!
Työ on työtä. Ei siitä aina tarvitse pitää. Yrittää vähitellen saada parempaa työtä sitten. Olen siivonnut vessoja. Mielummin olisin pussittanut.
Koko ongelmasi saat korjattua, jos todella tahdot.

Lue lisää

Tahdot elämältä enemmän! Lostava asenne!!! Juuri niin.
Tuossa luettelin reitin enempään elämään! Eikun puuhastamaan!

boxi kirjoitti:

Tahdot elämältä enemmän! Lostava asenne!!! Juuri niin.
Tuossa luettelin reitin enempään elämään! Eikun puuhastamaan!

Tahdon älykkäänä ihmisenä elämältäni enemmän kuin palkattoman työn ruuvien pussittajana työkeskuksessa, jatkuvan köyhyyden sekä kehitysvammaisen puolison. Sairauden hyväksyminen vain on ollut vaikeaa. Sen kuitenkin olen oppinut, etten kykene teollisuusterapiaan eli ruuvien pussittaminen työpajassa on mulle henkisesti liian vaativaa, palanhan siinä täysin loppuun.

Naimisiinko kirjoitti:

Tahdon älykkäänä ihmisenä elämältäni enemmän kuin palkattoman työn ruuvien pussittajana työkeskuksessa, jatkuvan köyhyyden sekä kehitysvammaisen puolison. Sairauden hyväksyminen vain on ollut vaikeaa. Sen kuitenkin olen oppinut, etten kykene teollisuusterapiaan eli ruuvien pussittaminen työpajassa on mulle henkisesti liian vaativaa, palanhan siinä täysin loppuun.

Lue lisää

Persoonallisuushäiriö ei ole sairaus eikä sitä tarvitse todellakaan hyväksyä. Se on handikappi: hankala itsekeskeinen luonne erilaisilla painotuksilla. Kaksi persoonallisuushäiriöistä olen nähnyt onnistuvan töissä ja avioliitossa kun he muuttiva älykkäinä ihmisinä kokonaan ajattelutapansa. Hyvä uutinen on tietty se, että se ei ole mielisairaus.
Jos et kykene pussittamaan niitä ruuveja, et pääse koskaan mihinkään muuhunkaan työhön. Tämä nyt vain on fakta eli ala pussittaa niitä ruuveja. Itse olen ilmaiseksi tyhjentänyt bajamajaa leirikeskuksessa aikoinaan. Nyt on parempi duuni.
Et sinä todellisuudessa halua muutosta. Jankutat vanhaa samaa valitusta. Se on osa pers.häiriön luonnetta. Ja se on todellinen este eteenpäin pääsemiselle.
Riko ajattelutapasi kuten kaksi tuttavaani tekivät. Älykäs voi pystyä siihen, jos haluaa. Et sinä ruuvien pussittamisesta pala millään lailla loppuun. Se on työkeskustyötä. Äly käyttöön! Onnistut!

Naimisiinko kirjoitti:

Olen normaalipainoinen, ja mulla on pitkät hiukset. Silti monet eivät ulkonäöstäni pidä. Mulle on sanottu, ettei kukaan ainakaan ulkonäön takia kanssani tule olemaan. Sosiaalisissa tilanteissa toimin yleensä tilanteen edellyttämällä tavalla. En ole onnistunut saamaan kavereita mielenterveyskuntoutujien porukoista, jos taas muualla olen tavannut jonkun miehen, olen aina tullut torjutuksi. Toiset ovat torjuneet ystävällisemmin, toiset tahdikkaammin.

Lue lisää

Hei !

Itse olen mies, ja olen koko elämäni tullut torjutuksi suomalaisten naisten taholta.

Harva sanoo suoraan miksi, mutta yksi tyttö sanoi treffeillä näin "Olet todella kiva ja söpö, mutta ku sä oon niin lyhyt".

Olen 170 cm ja painan 62 kg. Tästä voi laskea painoindeksiksi 21,45.

Ikävä kyllä suurin osa suomitytöistä haluaa pitkän, kookkaan ja lihaksikkaan miehen, jotkut lisäävät vaatimuslistaansa vielä "varakas" tai ainakin hyvätuloinen.

Jos et ole edes pahasti ylipainoinen, niin ulkonäkösi ei olisi este ainakaan minulle.

Mutta yksi asia on, mitä en huoli: yh-äiti. Eli jos sinulla on lapsi(a), niin en ole kiinnostunut sinusta. Myöskään (varsinkaan sisätiloissa) tupakoivat eivät minua miellytä. Itse en polta, eikä runsas alkoholinkäyttö myöskään kuulu tapoihini.

Mutta jos olet lapseton etkä tupakoi, mikset tekisi kanssani treffejä ?

Jos haluat treffeille, laita puhelinnumerosi sähköpostina minulle:

mikanhki ät yahoo piste com

Ja VASTAA puhelimeesi, kun se soi !

Loputtomat tekstiviestittelijät eivät myöskään kiinnosta, eli jos oikeasti haluat itsellesi rakastavan aviomihen, sinun tulee myös uskaltaa puhua miehen kanssa.

Jos päädymme treffeille, odotan treffeiltä:

Paljon helliä halauksia ja toki sitä, että jatkamme jo puhelimessa alkanutta tutustumista.

Ensitreffeiltä en odota seksiä, mutta hellä sylikkäin löhöily ja haliminen todellakin kelpaavat.

Avioliittoon toki kuuluu luonnollisena osana seksi, mutta siitä voi toki jokainen pari keskustella jo etukäteen, millaiset touhut parin keskinäiseen seksielämän kuuluvat, ja millaiset eivät. Kivuliaaseen seksiin ei kenenkään tarvitse suostua, mutta jos tuollainen ongelma parisuhteessa tulee, kannatta se ensin pyrkiä ratkaisemaan yhdessä, mutta jos se ei onnistu ja takana on jokin lääketieteellinen syy, kannattaa hakeutua lääkäriin asian hoitamiseksi.

Pettämisestä:

Pettäminen on aina väärin. Mutta kannattaa myös muistaa, että se, joka pitää puolisoaan puutteessa ihan tahallaan kiusatakseen, on itse ajamassa puolisoaan vieraaseen syliin. Tämä on asia, joka tuntuu monelta unohtuvan.

Luonteeltani olen hellä ja rakastava, mutta on ollut elämssäni suuri pettymys, että suuri enemmistö naisista katsoo vain, että ulkonäkökriteerit täyttyvät, ja jos ne eivät täyty, ei kiva luonne ole auttanut parinmuodostuspyrkimyksiäni mitenkään.

pakkosinkku_mies-Hki kirjoitti:

Hei !

Itse olen mies, ja olen koko elämäni tullut torjutuksi suomalaisten naisten taholta.

Harva sanoo suoraan miksi, mutta yksi tyttö sanoi treffeillä näin "Olet todella kiva ja söpö, mutta ku sä oon niin lyhyt".

Olen 170 cm ja painan 62 kg. Tästä voi laskea painoindeksiksi 21,45.

Ikävä kyllä suurin osa suomitytöistä haluaa pitkän, kookkaan ja lihaksikkaan miehen, jotkut lisäävät vaatimuslistaansa vielä "varakas" tai ainakin hyvätuloinen.

Jos et ole edes pahasti ylipainoinen, niin ulkonäkösi ei olisi este ainakaan minulle.

Mutta yksi asia on, mitä en huoli: yh-äiti. Eli jos sinulla on lapsi(a), niin en ole kiinnostunut sinusta. Myöskään (varsinkaan sisätiloissa) tupakoivat eivät minua miellytä. Itse en polta, eikä runsas alkoholinkäyttö myöskään kuulu tapoihini.

Mutta jos olet lapseton etkä tupakoi, mikset tekisi kanssani treffejä ?

Jos haluat treffeille, laita puhelinnumerosi sähköpostina minulle:

mikanhki ät yahoo piste com

Ja VASTAA puhelimeesi, kun se soi !

Loputtomat tekstiviestittelijät eivät myöskään kiinnosta, eli jos oikeasti haluat itsellesi rakastavan aviomihen, sinun tulee myös uskaltaa puhua miehen kanssa.

Jos päädymme treffeille, odotan treffeiltä:

Paljon helliä halauksia ja toki sitä, että jatkamme jo puhelimessa alkanutta tutustumista.

Ensitreffeiltä en odota seksiä, mutta hellä sylikkäin löhöily ja haliminen todellakin kelpaavat.

Avioliittoon toki kuuluu luonnollisena osana seksi, mutta siitä voi toki jokainen pari keskustella jo etukäteen, millaiset touhut parin keskinäiseen seksielämän kuuluvat, ja millaiset eivät. Kivuliaaseen seksiin ei kenenkään tarvitse suostua, mutta jos tuollainen ongelma parisuhteessa tulee, kannatta se ensin pyrkiä ratkaisemaan yhdessä, mutta jos se ei onnistu ja takana on jokin lääketieteellinen syy, kannattaa hakeutua lääkäriin asian hoitamiseksi.

Pettämisestä:

Pettäminen on aina väärin. Mutta kannattaa myös muistaa, että se, joka pitää puolisoaan puutteessa ihan tahallaan kiusatakseen, on itse ajamassa puolisoaan vieraaseen syliin. Tämä on asia, joka tuntuu monelta unohtuvan.

Luonteeltani olen hellä ja rakastava, mutta on ollut elämssäni suuri pettymys, että suuri enemmistö naisista katsoo vain, että ulkonäkökriteerit täyttyvät, ja jos ne eivät täyty, ei kiva luonne ole auttanut parinmuodostuspyrkimyksiäni mitenkään.

Lue lisää

Naimisiinko:vastaa tälle pakkosinkulle

boxi kirjoitti:

Sittenhän perusasiat ovat kunnossa: vinkit tuttuja ja paino kurissa. Se on suuri etu. Ne pullerot saavat niitä miehiä sitten siitä syystä, että ovat viehättäviä jollain muulla tavalla.
Ja sairauksistasi puhut siis vain hoitavien henkilöiden kanssa: ainoastaan.
Sitten siirrytään seuraavaan tasoon:
1) Meikkiä ja kunnolla!
2) Iloinen ilme päälle. Kukaan ei hae mitään yksinäisyyshelvettiä, kuten kuvasit. Hommaa jostain jotain iloa. Ihan mistä vaan! Ala hymyillä itsellesi ja nosta ryhtisi ylös. Et todellakaan ole ruma, jos olet normaalipainoinen kolmekymppinen suomalainen nainen!!!!
Eli nyt sitten meikit ja iloinen ilme päälle! Olen niin tosissani kuin voin. Näin se vain elämässä menee. Miehet ovat aina kuolanneet geishojen perään ja he ovat iloisia ja leikkisiä, joten heidän kanssaan on mukavaa.

Lue lisää

"Meikkiä ja kunnolla."
Yök. Kiitos ei.

boxi kirjoitti:

Masennus on paraneva sairaus. Tee se itsellesi selväksi ja ala tehdä kaikkia mahdollisia luomutemppuja heti eli piristä aivojasi hakemalla uusia ratoja. Osaat jo ne vanhat radat. Hae niitä geisha-ratoja. Valoa, iloa, erilaista otetta. Masennus ei ole syvällistä! Ilo on. Ilmoita terapeutillesi, että haluat parantua ja tulla normaaliksi naiseksi, kuten sanoitkin haluavasi. Halua! Aloita surkean pienestä ilosta ja jatka siitä. Koeta saada itsesi työkykyiseksi todella vaatimattomaan työhön. vaikka tuettuun.

Lue lisää

Tyyneys on tärkeää. Jatkuva tyyneys tavoitehakuisuus.
Kylä se siitä.

miettiminen kannatt kirjoitti:

Mitenköhän normaaliälyinen rakentaa "puolisoiden keskusteluyhteyden" kehitysvammaisen, älyllisesti heikkolahjaisen kanssa? Kehitysvammainen on kuitenkin lapsentasoinen ihminen eikä kykene ajattelemaan samantasoisesti kuin normaaliälyinen aikuinen.

Kyseessä on selvästi hoivasuhde, ei parisuhde. mielenterveysongelma ei tee ihmisestä heikkolahjaista, mutta kehitysvamma tekee. Siksi "parisuhteilun opettelu" on aivan erilaista kehitysvammaisen kuin aikuisen tasoisen ihmisen kanssa.

Lisäksi, jos toinen ei edes omassa kodissa pysty asumaan, vaan on toisten kontolla hoidokkina, kannattaa avioliittoa harkita tarkkaan.

Lue lisää

Tiesitkö sellaista että downin syndrooma ei sulje pois älyllistä kehitystä? Amerikkalainen nuori nainen kävi koulua ja suoritti sen mustan lakin. Opiskelin tietokoneella, en muista mitä aineita, mutta suoritti ne kohtuullisen hyvin. Hänellä oli downin syndrooma.

Jokainen kehitysvammainen on myös yksilö ja toiset kehittyy nopeammin ja toiset hitaammin. Itse tunnen erään downin, naisen joka on tarkka raha-asioistaan ja osaa eräitäkin "taviksia" paremmin pitää kukkaronnyörit tiukalla ja etsiä sen halvemman vaihtoehdon. Ja hänellä oli hyvä huumorintaju kun tajusi ensin vitsin ennen muita. Downin syndrooman takia on monta hänen kaltaistaan aliarvostettu. Monet heistä ovat erittäin tunneälykkäitä.

Sinuna kuitenkin miettisin vielä, olethan nuori.

boxi kirjoitti:

Olisin vähän suoraviivainen.
1) Et rakasta tätä kehitysvammaista miestä. Sinulla ei ole mikään kiire hänen kanssaan naimisiin. Seurustele nyt edes ensin hänen kanssaan ja kulje hänen kanssaan tapahtumissa yms. Katso kuinka käy.
2) Kerrot, että et ole kaunis. Se ei ole mikään kohtalon isku, vaan sille voi tehdä jotain. Laihduta itsesi normaalipainoon, jos et ole ja kasvata pitkähkö tukka, laita meikkiä ja iloinen ilme. Kysele toisen asioista, älä kerro omistasi, älä kerro sairauksistasi, anna toiselle tilaa olla kanssasi vapaasti. Kysele toisen asioita ja kuuntele sitten pitkät jorinat ties mistä hirvenmetsästyksestä. Kysy lisää hirvenmetsästyksestä. Kehu, ihaile. Koeta näillä konsteilla lähestyä varovaisesti mielenterveysporukan alueella olevia. Jospa heistä joku tulisi ensin ystäväksi ja ehkä myöh muutakin. Tsempillä.

Lue lisää

Ja lihavako ei voi olla kaunis. Kyllä heissä olen niitä kauniita nähnyt kuin laihoissa. Oletatko heti että lihava ihminen on mielenterveyspalveluissa? Mistä tiedät että toisella on lyhyt tukka ja hän on lihava?

Tämä sivusta.

Anonyymi kirjoitti:

Tiesitkö sellaista että downin syndrooma ei sulje pois älyllistä kehitystä? Amerikkalainen nuori nainen kävi koulua ja suoritti sen mustan lakin. Opiskelin tietokoneella, en muista mitä aineita, mutta suoritti ne kohtuullisen hyvin. Hänellä oli downin syndrooma.

Jokainen kehitysvammainen on myös yksilö ja toiset kehittyy nopeammin ja toiset hitaammin. Itse tunnen erään downin, naisen joka on tarkka raha-asioistaan ja osaa eräitäkin "taviksia" paremmin pitää kukkaronnyörit tiukalla ja etsiä sen halvemman vaihtoehdon. Ja hänellä oli hyvä huumorintaju kun tajusi ensin vitsin ennen muita. Downin syndrooman takia on monta hänen kaltaistaan aliarvostettu. Monet heistä ovat erittäin tunneälykkäitä.

Sinuna kuitenkin miettisin vielä, olethan nuori.

Lue lisää

Kehitysvammaisuus on aina älyllistä, ja vamman asteet vaihtelevat lievästä syvään. Aiemmin kehitysvammaa diagnosoidessa puhuttiin henkilön älyllisestä iästä. Käsittääkseni niistä ei nykyään puhuta, mutta näin ne meni vielä 2000-luvulla:

- lievä kehitysvamma 9-12-vuotiaan älyllinen suoriutumiskyky
- keskivaikea kehitysvamma: 5-8-vuotiaan älyllinen suoriutumiskyky
- vaikea kehitysvamma: 3-5-vuotiaan älyllinen suoriutumiskyky
- syvä kehitysvamma: alle 3-vuotiaan älyllinen suoriutumiskyky

Mitä vaikeampi kehitysvamma on, sitä enemmän aikuisen hoito on käytännössä ikuisen lapsen hoitoa. Parhaimmillaan kehitysvammainen ylettyy 12-vuotiaan tasolle taidoiltaan, jolloin hänellä on edellytykset oppia lukemaan ja kirjoittamaan, asumaan itsenäisesti (mahdollisesti voi tarvita jonkinlaista apua) ja tekemään helppoja, avustavia töitä.

Downin syndrooma on yksi tunnettuja kehitysvammaisuuden aiheuttajia, jonka moni tunnistaa ulkoisilta piirteiltään. On toki mahdollista, että jotkut DS-lapset voivat saavuttaa normaalin älyllisen kehitystason, mutta erittäin harvinaista. Yhdestä Downin syndroomaiseksi diagnosoidusta henkilöstä, joka suoritti yliopiston, olen lukenut. Miehen nimi oli Pablo Pineda. Todella harvinaista. Siinä on pakosti oltava kyse hyvin lievästä Downista ilman älyllistä kehitysvammaa tai mosaikismin muodosta.

Kiitos tiedosta, osaatko sanoa, miten tämä käytännössä toteutetaan? Olen ymmärtänyt, että avioliiton esteiden tutkinta tehdään normaalisti; onko Downin syndrooma asia, joka vaikuttaa avioliiton esteiden tutkintaan? Miehelle on määrätty edunvalvoja, joka on hänen äitinsä.

Sen verran vastaan ensimmäiselle kommentoijalle Menisin..., että kuten kirjoituksistani voi päätellä, olen itse vähintään normaaliälyinen, kun taas nuorimies on kehitysvammainen. Sitä siis tarkoitan puhuessani suhteesta erikoisena, sillä eihän se aivan tavallinen ole.

Naimisiinko kirjoitti:

Kiitos tiedosta, osaatko sanoa, miten tämä käytännössä toteutetaan? Olen ymmärtänyt, että avioliiton esteiden tutkinta tehdään normaalisti; onko Downin syndrooma asia, joka vaikuttaa avioliiton esteiden tutkintaan? Miehelle on määrätty edunvalvoja, joka on hänen äitinsä.

Sen verran vastaan ensimmäiselle kommentoijalle Menisin..., että kuten kirjoituksistani voi päätellä, olen itse vähintään normaaliälyinen, kun taas nuorimies on kehitysvammainen. Sitä siis tarkoitan puhuessani suhteesta erikoisena, sillä eihän se aivan tavallinen ole.

Lue lisää

Voit kysyä lisätietoja käytännöistä esim. Kehitysvammaliitosta. Edunvalvojalla ei kuitenkaan ole asiaan yksinomaista päätösvaltaa. Tällainen lainsäädäntö on laadittu kehitysvammaisen suojaksi, esimerkiksi suojaamaan taloudelliselta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Ohhoh...????

ijfhasighk kirjoitti:

Ohhoh...????

Tarkoitin siis sitä, että eikös avioliiton tulisi perustua rakkaudelle. Aloittaja vain korostaa kovasti sitä, että haluaa naimisiin kun on niin yksinäinen. Onkohan se tarpeeksi kestävä pohja avioliitolle? Rakkaudesta hän ei puhu sanaakaan.

ooooooooo kirjoitti:

Tarkoitin siis sitä, että eikös avioliiton tulisi perustua rakkaudelle. Aloittaja vain korostaa kovasti sitä, että haluaa naimisiin kun on niin yksinäinen. Onkohan se tarpeeksi kestävä pohja avioliitolle? Rakkaudesta hän ei puhu sanaakaan.

Lue lisää

Olen samaa mieltä. Ap haluaa vain eroon yksinäisyydestään. On kyllästynyt olemaan sinkkuna. Kuulostaa kamalalta kutsua downin syndroomaista ihmistä kehariksi. Ei ole ihan kaikki kohdallaan ap:lla omassa pääkopassaankaan ja silti arvostelee toisen älykkyyttä ja epäilee kykyä huolehtia itsestään. Onneksi kirjoitus on provo. Ei kai kukaan täysjärkinen vanhempi tai ystävät kehoita menemään naimisiin sen takia, ettei tarvitse olla yksin ja että heikommalla puoliskolla olisi joku joka pitää hänestä huolta.

Mä menisin naimisiin vain rakkaudesta. En sen takia, että on joku ettei tarvitse olla yksin. Tajuaakohan ap oikeasti, mitä merkitsee avioituminen?

näin on kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Ap haluaa vain eroon yksinäisyydestään. On kyllästynyt olemaan sinkkuna. Kuulostaa kamalalta kutsua downin syndroomaista ihmistä kehariksi. Ei ole ihan kaikki kohdallaan ap:lla omassa pääkopassaankaan ja silti arvostelee toisen älykkyyttä ja epäilee kykyä huolehtia itsestään. Onneksi kirjoitus on provo. Ei kai kukaan täysjärkinen vanhempi tai ystävät kehoita menemään naimisiin sen takia, ettei tarvitse olla yksin ja että heikommalla puoliskolla olisi joku joka pitää hänestä huolta.

Mä menisin naimisiin vain rakkaudesta. En sen takia, että on joku ettei tarvitse olla yksin. Tajuaakohan ap oikeasti, mitä merkitsee avioituminen?

Lue lisää

Haloo te molemmat!!

Jokaisella on oma syynsä mennä naimisiin ja kenelläkään ei ole siihen kyllä mitään sanomista. Aivan älytöntä ruetaa laatimaan sääntöjä sille, milloin ja miksi saa mennä naimsiiin.

Hyvin moni menee naimisiin nimenomaan siksi, ettei tarvitse elää yksin. Ja rakkaus, sekin ilmenee hyvin eri tavoin. Vai onko teillä sillekin määritelmä, mitä on oikea rakkaus??

Käsittämätöntä??? kirjoitti:

Haloo te molemmat!!

Jokaisella on oma syynsä mennä naimisiin ja kenelläkään ei ole siihen kyllä mitään sanomista. Aivan älytöntä ruetaa laatimaan sääntöjä sille, milloin ja miksi saa mennä naimsiiin.

Hyvin moni menee naimisiin nimenomaan siksi, ettei tarvitse elää yksin. Ja rakkaus, sekin ilmenee hyvin eri tavoin. Vai onko teillä sillekin määritelmä, mitä on oikea rakkaus??

Lue lisää

Varmasti moni solmii vielä nykyäänkin ns. järkiavioliiton. Syynä raha, yksinäisyys ym. Voihan se toimia. Mietin vain, että jospa aloittajallekkin vielä käy niin, että aito rakkaus yllättää. Viskataanko mies sitten nurkkaan? Mielestäni 30-v. nainen ei vielä niin vanha ole, että pitäisi tyytyä entisen ihastuksen veljeen.

aito rakkaus kirjoitti:

Varmasti moni solmii vielä nykyäänkin ns. järkiavioliiton. Syynä raha, yksinäisyys ym. Voihan se toimia. Mietin vain, että jospa aloittajallekkin vielä käy niin, että aito rakkaus yllättää. Viskataanko mies sitten nurkkaan? Mielestäni 30-v. nainen ei vielä niin vanha ole, että pitäisi tyytyä entisen ihastuksen veljeen.

Lue lisää

Kerropa meille mitä on aito rakkaus? Ja miksi se olisi vahvempi motiivi avioliitolle kuin esim. raha? Ihanaa kaksinaismoraali kukkii näissä rakkaus-avioliitto kommenteissa; jokaiselle raha on tärkeää, samoin rakkaus mutta kun jokainen rakastaa tavallaan ja monelle riittää se, että on toimiva arki ja puoliso, jonka kanssa jakaa elämä - tämäkin voi olla rakkautta muttei sitä "aitoa" kioskikirjallisuuden rakkautta.

Hoihoijakkaa.... kirjoitti:

Kerropa meille mitä on aito rakkaus? Ja miksi se olisi vahvempi motiivi avioliitolle kuin esim. raha? Ihanaa kaksinaismoraali kukkii näissä rakkaus-avioliitto kommenteissa; jokaiselle raha on tärkeää, samoin rakkaus mutta kun jokainen rakastaa tavallaan ja monelle riittää se, että on toimiva arki ja puoliso, jonka kanssa jakaa elämä - tämäkin voi olla rakkautta muttei sitä "aitoa" kioskikirjallisuuden rakkautta.

Lue lisää

Onko tässä siis motiivina raha? Aloittajan kannattaisi kyllä mielestäni etsiä seuraa vaikka muista mielenterveyskuntoutujista, koska nythän vammaispojan vanhemmat ostavat lapselleen aviopuolison. Vähän kuin tuontivaimo thaimaasta.

Tunnen espoolaisen kehitysvammaisen tytön vanhemmat, ja voin kertoa, ettei hirveämpiä ihmisiä olekaan, jolleivät he saa tahtoaan läpi lastaan koskevissa asioissa.

näin on kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Ap haluaa vain eroon yksinäisyydestään. On kyllästynyt olemaan sinkkuna. Kuulostaa kamalalta kutsua downin syndroomaista ihmistä kehariksi. Ei ole ihan kaikki kohdallaan ap:lla omassa pääkopassaankaan ja silti arvostelee toisen älykkyyttä ja epäilee kykyä huolehtia itsestään. Onneksi kirjoitus on provo. Ei kai kukaan täysjärkinen vanhempi tai ystävät kehoita menemään naimisiin sen takia, ettei tarvitse olla yksin ja että heikommalla puoliskolla olisi joku joka pitää hänestä huolta.

Mä menisin naimisiin vain rakkaudesta. En sen takia, että on joku ettei tarvitse olla yksin. Tajuaakohan ap oikeasti, mitä merkitsee avioituminen?

Lue lisää

Vaikka sinusta kehari kuulostaa pahalta, se on aika tavallisessa käytössä oleva lyhenne kehitysvammaisesta ihmisestä. Ystäväperheessäni on nuori Down-mies, ja heillä kehari on aivan normaali sana ilman mitään ikävää stigmaa. Samoin esimerkiksi työkeskuksissa.

Onnea ja Jumalan siunausta sinulle, teit niin tai näin. Joko läpiviet suunnitelmasi (pojan vanhempien suunnitelman?) tai jos alkaa itseäsi omista lähtökohdistasi kovasti epäilyttää, peruutat pois. Ja onhan avioerokin keksitty, eikä sitä kukaan kohtuuttomasti tuomitse jos parhaasi yrität eikä liitto onnistu sitten mitenkään kannaltasi.
Yksi mahdollisuus kohdaltasi olisi johonkin yhteisöön muuttaminen, niin että et joudu olemaan yksin, mutta sinulla on mahdollisuus vetäytyä rauhaan ja hiljaisuuteen halutessasi. Ehkä sitten hieman vanhempana..

Oletko ajatellut seksiä sulhasehdokkaasi kanssa? Se nimittäin kuuluu myöskin avioliittoon.

Itse kokisin suhteen kehitysvammaiseen äiti-poka-suhteena, enkä missään nimessä aviosuhteena. Tarkoitan siis, että tuntuisi kuin olisin sängyssä lapsen kanssa, jos puolisoni olisi älyllisesti paljon minua alemmalla tasolla. Seksistä ei siis tulisi mitään.

Et vo olla varma tämän liiton varallisuudesta!!! Lähes varmuudella vanhemmat laittavat pojan tekemään avioehdon, etkä voi oikein sanoa, ettet suostu. Lisäksi, vanhemmat taatusti tekevät testamentin, jossa pojalle tuleva perintöosuus on avio-oikeuden ulkopuolella.

Saattavat lisäksi valvoa pojan rahankäyttöä avioliitossa. Pääsääntönä on, että toimivat kuten ovat toimineet tähänkin asti.

Pysy pojan ystävänä. Jotta saisit arkirealismia pääkoppaasi kuvittelemastasi avioliiton tuomasta vauraudesta, katso, että kuinka vaurasta on elämäsi pojan kanssa, kun seurustelet tämän kanssa tai olet ystäväsi!

Vanhemmat voivat tosin houkutella sinua liittoon löysentämällä pussin nyörejä, mutta vain tilapäisesti. Ehkä haluavat lapsenlapsia.

Mieti nyt kirjoitti:

Et vo olla varma tämän liiton varallisuudesta!!! Lähes varmuudella vanhemmat laittavat pojan tekemään avioehdon, etkä voi oikein sanoa, ettet suostu. Lisäksi, vanhemmat taatusti tekevät testamentin, jossa pojalle tuleva perintöosuus on avio-oikeuden ulkopuolella.

Saattavat lisäksi valvoa pojan rahankäyttöä avioliitossa. Pääsääntönä on, että toimivat kuten ovat toimineet tähänkin asti.

Pysy pojan ystävänä. Jotta saisit arkirealismia pääkoppaasi kuvittelemastasi avioliiton tuomasta vauraudesta, katso, että kuinka vaurasta on elämäsi pojan kanssa, kun seurustelet tämän kanssa tai olet ystäväsi!

Vanhemmat voivat tosin houkutella sinua liittoon löysentämällä pussin nyörejä, mutta vain tilapäisesti. Ehkä haluavat lapsenlapsia.

Lue lisää

En ole kyseisen pojan ystävä, koska älyllinen eromme on huomattava. Lisäksi vanhemmat ovat jo luvanneet mulle huomattavia asioita taloudellisesti. Ainakin poika elää käytännössä erittäin ns. luksuselämää, eikä heidän elintasonsa tule mun myötä laskemaan. Pojalla on taloudellisesti aivan kaikkea, mitä ikinä voi toivoa, vaikka hän ei tietysti raha-asioista niin ymmärräkään.

Mieti nyt kirjoitti:

Et vo olla varma tämän liiton varallisuudesta!!! Lähes varmuudella vanhemmat laittavat pojan tekemään avioehdon, etkä voi oikein sanoa, ettet suostu. Lisäksi, vanhemmat taatusti tekevät testamentin, jossa pojalle tuleva perintöosuus on avio-oikeuden ulkopuolella.

Saattavat lisäksi valvoa pojan rahankäyttöä avioliitossa. Pääsääntönä on, että toimivat kuten ovat toimineet tähänkin asti.

Pysy pojan ystävänä. Jotta saisit arkirealismia pääkoppaasi kuvittelemastasi avioliiton tuomasta vauraudesta, katso, että kuinka vaurasta on elämäsi pojan kanssa, kun seurustelet tämän kanssa tai olet ystäväsi!

Vanhemmat voivat tosin houkutella sinua liittoon löysentämällä pussin nyörejä, mutta vain tilapäisesti. Ehkä haluavat lapsenlapsia.

Lue lisää

"Ehkä haluavat lapsenlapsia"

Ei kannata edes harkita lisääntymistä keharin kanssa, koska riskit kehitysvamman periytymiselle on olemassa.

Sitäkään en ymmärrä, jos kaksi keharia hankkii lapsen, vaikkei kykenisi edes itsestään huolehtimaan, ja yhteiskunta sitten kustantaa kotileikin.

Hei, enhän minä tiedä nyt edes sitä oletko enää elossakaan kun en katsonut näitä kokonaan edes mutta tähän asti katsoin, olen ollut koko ikäni lääkitty mies 24 v joten lyhyt muisti sun muu alkaa olla aika huonoa jo. On kyllä asioita joita kuitenkin uskon että handlaan tästä huolimatta ja näkisin että ehkä huom ehkä nää on asioita joita et itse ole valmis vielä kohtaamaan. Sanon vain että monesta joka on kaltaisesi tulee lopulta selvän näkijöitä tai vastaavia. Jos näihin uskoo. Uskon myös että en ole sinulle sopiva monen asian takia. Mutta nyt tulee se kohta jonka varsinkin halusin sulle sanoa jos oot tää joka alotti ketjun en kattonu kunnolla kelle ees kirjotan ja oon siis nyt täysin selvinpäin. Mutta joo lohduttaudu sillä tiedolla että olen uskoakseni paras sua täällä ainakin ymmärtämään toivon että saat lohtua tästä. Olen siis mt ja vähän kehari lääkkeet tämä kaikki tekivät musta sen mikä olen tänä päivänä hörhö lisäksi vielä hah. No mutta olen oikeasti itsekin vasta alokas vai millä nimellä kutsua mutta sen voin sanoa että koko elämäni on ollut yhtä koulutusta. Et tiedäkään mikä suuruus sua tulee joskus odottamaan. Tai valehtelin vahingossa, ehkä tiedät mutta epäilykseni kallistuvat enemmän tai eniten siihen suuntaan että oot uskomustesi kanssa vähän kun 50/50. Voima olkoon kanssasi

Kuten jo kerroin, ovat viimeiset reilu kymmenen vuotta elämästäni olleet erittäin aktiivista hoitoa. En kuitenkaan tule paranemaan, vaan sairauteni jää pysyväksi. Se on pitänyt hyväksyä, raskasta se on yksinäiselle ollut. Olisiko sinusta oikein, että jäisin loppuelämäkseni sinkuksi sairauteni takia? Ja minua syyllistettäisiin krantuksi kun tämä kehitysvammainen poika ei kelvannut?

Naimisiinko kirjoitti:

Kuten jo kerroin, ovat viimeiset reilu kymmenen vuotta elämästäni olleet erittäin aktiivista hoitoa. En kuitenkaan tule paranemaan, vaan sairauteni jää pysyväksi. Se on pitänyt hyväksyä, raskasta se on yksinäiselle ollut. Olisiko sinusta oikein, että jäisin loppuelämäkseni sinkuksi sairauteni takia? Ja minua syyllistettäisiin krantuksi kun tämä kehitysvammainen poika ei kelvannut?

Lue lisää

Se on oikein, että aloitat suhteen vasta kun löydät sopivan kumppanin. Siihen saakka hiero ystävyyssuhteita, harrasta, vaikka opiskele.

Mutta älä lähde väärältä pohjalta rakentamaan suhdetta.

Pidä yllä ystävyyttä down -miehen kanssa, ja jos huomaat ystävyyden kasvavan joksikin syvemmäksi, onnea :)

Down miehen serkku kirjoitti:

Se on oikein, että aloitat suhteen vasta kun löydät sopivan kumppanin. Siihen saakka hiero ystävyyssuhteita, harrasta, vaikka opiskele.

Mutta älä lähde väärältä pohjalta rakentamaan suhdetta.

Pidä yllä ystävyyttä down -miehen kanssa, ja jos huomaat ystävyyden kasvavan joksikin syvemmäksi, onnea :)

Lue lisää

No siis, ystäviä mulla ei oikeastaan ole, ja harrastukset eivät parisuhdetta tietenkään korvaa. Ongelmani on siis oikeastaan se, ettei ole ihmissuhteita, eikä ole parisuhdettakaan. Tämä poika olisi kiinnostunut musta, ja haluaisi kanssani naimisiin. Hänen perheensäkin toivoo, että menisin kyseisen keharimiehen kanssa avioliittoon.

Onhan näitä suomalaisia naisia kehitysmaalaisten miesten kanssa. Eikö somalimiesten kanssa seurustelu ole hyväksikäyttöä?

Tunnen erään pariskunnan,jossa nainen on hoivaaja luonteeltaan,ja ymmärtää miehensä vammaa,ja tukee häntä kaikessa aivan ihanasti!Kehutysvammainen ei välttämättä ymmärrä mitä kaikkea naimisiinmeno tarkoittaa...oletteko tutustuneet toisiinne,vai onko hän vain ilmaissut ihastumisensa?Hehän ihastuvat herkästi,ja jumittuvat kuin koiranpentu toisen perään,kiintyvät herkästi.Onko teillä ollut vanhempien kanssa puhetta,vai oletko sinä vain mielessäsi suunnitellut asioita näin omin päin?

Selvästi sulla ei ole nyt kaikki palikat ihan järjestyksessä. Ja asenteesi mielenterveyskuntoutujia kohtaan on loukkaava.

sairas mieli kirjoitti:

Tunnen erään pariskunnan,jossa nainen on hoivaaja luonteeltaan,ja ymmärtää miehensä vammaa,ja tukee häntä kaikessa aivan ihanasti!Kehutysvammainen ei välttämättä ymmärrä mitä kaikkea naimisiinmeno tarkoittaa...oletteko tutustuneet toisiinne,vai onko hän vain ilmaissut ihastumisensa?Hehän ihastuvat herkästi,ja jumittuvat kuin koiranpentu toisen perään,kiintyvät herkästi.Onko teillä ollut vanhempien kanssa puhetta,vai oletko sinä vain mielessäsi suunnitellut asioita näin omin päin?

Lue lisää

sairas mieli, kyllä itsekin voisin aivan hyvin ottaa vaikka liikuntavammaisen, joka henkisesti olisi normaalilahjakas. Nyt on kuitenkin kyse henkilöstä, jonka henkiset kyvyt eivät ole normaalitasoiset. Joskus ihastuin mieheen, jolla on näkövamma - hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut, ja sittemmin hän meni naimisiin rakastamansa naisen kanssa. He ovat aivan normaali, onnellinen aviopari.

Pojan vanhemmat suhtautuvat erittäin myönteisesti siihen, että menisimme naimisiin. Hekin ovat jo monta vuotta toivoneet pojalle vaimoa, ja keharimies on itsekin koittanut puolisoa etsiä. Myös yhteiset tuttumme pitävät häntä mulle sopivana kumppanina.

Naimisiinko kirjoitti:

sairas mieli, kyllä itsekin voisin aivan hyvin ottaa vaikka liikuntavammaisen, joka henkisesti olisi normaalilahjakas. Nyt on kuitenkin kyse henkilöstä, jonka henkiset kyvyt eivät ole normaalitasoiset. Joskus ihastuin mieheen, jolla on näkövamma - hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut, ja sittemmin hän meni naimisiin rakastamansa naisen kanssa. He ovat aivan normaali, onnellinen aviopari.

Pojan vanhemmat suhtautuvat erittäin myönteisesti siihen, että menisimme naimisiin. Hekin ovat jo monta vuotta toivoneet pojalle vaimoa, ja keharimies on itsekin koittanut puolisoa etsiä. Myös yhteiset tuttumme pitävät häntä mulle sopivana kumppanina.

Lue lisää

no kehaskaapa vaik niitä keharimiehiä välillä nii alakaa äly loistaa -naisissa ei ole niitä ollenkaan,,,,, jos noin kerta kiinnostaa analysoida :)

Realman, olet selvästi hyvin elämänkokenut. Olen itsekin ajatellut, että entä jos myöhemmin löydän jonkun normaalilahjakkaan, mukavan, josta olen kiinnostunut. Toisaalta en voi tietää - voi olla että kohtaloni on jäädä katkeroituvaksi ikineitsyeksi, jollen nyt tartu tilaisuuteen.

Keharimies ei oikeastaan ole kaverini, vaan tunnemme toisemme enemmänkin yhteisten tuttujen kautta ja käymme eräässä paikassa viikoittain. Hän on selvästi kehitysvammainen, vaikka luonteeltaan toki ystävällinen ja mukava. En oikeastaan ole kovin kiinnostunut hänestä juuri älyllisen kehitysvammaisuuden takia. Terveitä ihastuksiani muut eivät ole pitäneet tasoisinani mielenterveysongelmani takia. Tämä keharimies, kuten muutkin tuntemani kehitysvammaiset, ovat kovin hemmoteltuja, ja vanhemmat toki soisivat hänelle minut vaimoksi. Keharin veljelle en kelvannut juuri mielenterveyspulmieni takia, eivätkä monet olisi pitäneet häntä mulle sopivana. "Ihastuit ihan väärään, mut sellasta sattuu", rohkenivat jotkut sanoa päin naamaa. "Ei se vaan tykkää tollasista, parempi vaan päästää vapaaksi kun ei siitä mitään tuu", sanottiin.

Kuitenkin, olen yli kymmenen vuotta odottanut elämäni miestä. Lisäksi olen täysin kokematon neitsyt, monien mielestä en ole kaunis, olen köyhä ja - ennen kaikkea - minulla on pysyvä mielenterveysongelma. Toki ihmeitä tapahtuu, mutta on epätodennäköistä, että löytäisin jonkun. Viimeksi tänään olen seksuaalisesti unelmoinut eräästä miehestä, joka ei ole kehari, muttei hän ole mulle mahdollinen ja on sen painokkaasti kertonut. Tuntuu niin pahalta, etten koskaan saa mukavaa, ihanaa miestä, jollaisesta olen niin monta vuotta unelmoinut, vaan joudun ottamaan älyllisesti KEHITYSVAMMAISEN. Siskoni kertoi, että avioero on keksitty, mutta olen luonteeltani huomioiva, ja olisiko mulla sydäntä jättää mies, joka kärsisi erosta paljon... Jos nyt en tätä keharia ota, saan kyllä kuulla kranttuudestani ja siitä, että olen valinnut yksinäisyyden. Lisäksi monet eivät ymmärrä, miltä kokonaan yksinäinen nuori aikuisuus tuntuu ja millaista sen hyväksyminen elettynä elämänä on. Nyt olisi mahdollista saada lievitystä tähän yksinäisyyteen, ja me olemme monien mielestä kuin luodut toisillemme. Tämä keharipoikakin ajattelee niin - ja hänen vanhempansa, veljensä, sisarensa, muut tuntemamme ihmiset, omat tuttuni. Vain siskoni on hieman skeptinen, mutta hyväksyy minkä ratkaisun sitten teenkin. Lisäksi keharipojan vanhemmat ovat luvanneet mulle taloudellisesti huomattavia asioita kun taas nyt tilanteeni on se, että tänään kaupassa mietin, miten saan eläkkeeni jälleen riittämään kaikkiin menoihin.

Naimisiinko kirjoitti:

Realman, olet selvästi hyvin elämänkokenut. Olen itsekin ajatellut, että entä jos myöhemmin löydän jonkun normaalilahjakkaan, mukavan, josta olen kiinnostunut. Toisaalta en voi tietää - voi olla että kohtaloni on jäädä katkeroituvaksi ikineitsyeksi, jollen nyt tartu tilaisuuteen.

Keharimies ei oikeastaan ole kaverini, vaan tunnemme toisemme enemmänkin yhteisten tuttujen kautta ja käymme eräässä paikassa viikoittain. Hän on selvästi kehitysvammainen, vaikka luonteeltaan toki ystävällinen ja mukava. En oikeastaan ole kovin kiinnostunut hänestä juuri älyllisen kehitysvammaisuuden takia. Terveitä ihastuksiani muut eivät ole pitäneet tasoisinani mielenterveysongelmani takia. Tämä keharimies, kuten muutkin tuntemani kehitysvammaiset, ovat kovin hemmoteltuja, ja vanhemmat toki soisivat hänelle minut vaimoksi. Keharin veljelle en kelvannut juuri mielenterveyspulmieni takia, eivätkä monet olisi pitäneet häntä mulle sopivana. "Ihastuit ihan väärään, mut sellasta sattuu", rohkenivat jotkut sanoa päin naamaa. "Ei se vaan tykkää tollasista, parempi vaan päästää vapaaksi kun ei siitä mitään tuu", sanottiin.

Kuitenkin, olen yli kymmenen vuotta odottanut elämäni miestä. Lisäksi olen täysin kokematon neitsyt, monien mielestä en ole kaunis, olen köyhä ja - ennen kaikkea - minulla on pysyvä mielenterveysongelma. Toki ihmeitä tapahtuu, mutta on epätodennäköistä, että löytäisin jonkun. Viimeksi tänään olen seksuaalisesti unelmoinut eräästä miehestä, joka ei ole kehari, muttei hän ole mulle mahdollinen ja on sen painokkaasti kertonut. Tuntuu niin pahalta, etten koskaan saa mukavaa, ihanaa miestä, jollaisesta olen niin monta vuotta unelmoinut, vaan joudun ottamaan älyllisesti KEHITYSVAMMAISEN. Siskoni kertoi, että avioero on keksitty, mutta olen luonteeltani huomioiva, ja olisiko mulla sydäntä jättää mies, joka kärsisi erosta paljon... Jos nyt en tätä keharia ota, saan kyllä kuulla kranttuudestani ja siitä, että olen valinnut yksinäisyyden. Lisäksi monet eivät ymmärrä, miltä kokonaan yksinäinen nuori aikuisuus tuntuu ja millaista sen hyväksyminen elettynä elämänä on. Nyt olisi mahdollista saada lievitystä tähän yksinäisyyteen, ja me olemme monien mielestä kuin luodut toisillemme. Tämä keharipoikakin ajattelee niin - ja hänen vanhempansa, veljensä, sisarensa, muut tuntemamme ihmiset, omat tuttuni. Vain siskoni on hieman skeptinen, mutta hyväksyy minkä ratkaisun sitten teenkin. Lisäksi keharipojan vanhemmat ovat luvanneet mulle taloudellisesti huomattavia asioita kun taas nyt tilanteeni on se, että tänään kaupassa mietin, miten saan eläkkeeni jälleen riittämään kaikkiin menoihin.

Lue lisää

"En oikeastaan ole kovin kiinnostunut hänestä juuri älyllisen kehitysvammaisuuden takia."

Parahin Naimisiinko, tuo lauseesi mielestäni kertoo sen, ettei tämä kehitysvammainen mies ole oikea valinta sinulle. Jos et ole aidosti, romanttisessa mielessä kiinnostunut hänestä, on kaikille paras olla menemättä naimisiin.

Yksinäisyyden ei tarvitse olla paha asia, etenkään jos sinulle on vaihtoehtona naimisiinmeno sellaisen henkilön kanssa, josta et ole suuremmin kiinnostunut. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Ei siihen parisuhdetta tai avioliittoa tarvita.

Kyllä he tietävät mielenterveysongelmani ja kyllä muutkin tutut sen tietävät. Aika äkkiähän sellaiset jutut saa selville kun tutustuu.

Naimisiinko kirjoitti:

Kyllä he tietävät mielenterveysongelmani ja kyllä muutkin tutut sen tietävät. Aika äkkiähän sellaiset jutut saa selville kun tutustuu.

Mikähän se sinun mielenterveysongelmasi mahtaa olla? Ei kai sulhasehdokas vain joudu vaaraan sinun seurassasi?

Kovasti suomalaiset naiset haluaa miehiä Somaliasta. Näköjään se kehari nähdään hyvänä puolisona.

Luitko aloittajan kaikki kommentit?
Jos luit, niin eikös niistä melko selväksi tullut, ettei kyseessä ole oikeasti rakkaus, vaan nimenomaan tuo "kunhan vain jonkun saisin" juttu.

Kehitysvammaiset on ihan samanlaisia tuntevia ihmisiä kuin me ns. normaalit. Ap saa kritisointia osakseen ihan vain siitä syystä, että hänen motiivinsa mennä naimisiin on yksinäisyys ja raha. Mitä sä itse ajattelisit, jos poikasi haluaisi vihille naisen kanssa, joka ei häntä oikeasti rakasta? Haluaa vaan eroon yksinäisyydestään? Minusta äitinä tuntuisi kamalalta.

Mistä lähtien kehitysvammaisesta on käytetty sanaa kehari? Joku kirjoitti, että ihan normaalia kielenkäyttöä. Mun mielestä ilmentää halveksuntaa, ei suinkaan kuulosta miltään lempinimeltä.

Aloittajan tapauksessa kyseessä on nimenomaan "kunhan vain jonkun saisin" juttu. Ja uskon että jos hän olisi jättänyt mainitsematta miehen kehitysvammaisuuden, olisi kommentit olleet yhtä tuomitsevia.

missä utopiassa oikein elät? Liikuntavamma ym. on aivan eri asia kuin kehitysvamma. Liikuntavammainen voi olla upea, fiksu ihminen, mutta kehitysvammaiset eivät ole fiksuja vaan, kuten nimityskin kertoo, heidän kehityksensä on vammautunut. kyse ei ehkä ole mistään "apua voi tarvita arjessa" -jutuista, vaan siitä, ettei henkisesti kehitykseltään vajaan kanssa voi jakaa asioita saman tasoisesti kuin normaalitasoisen kanssa.

Erilaisen äiti, kyseessä ei siis ole kovin hyvätasoinen. On edunvalvonnan piirissä, eikä kykene asumaan omillaan. Pitäisikö sinusta, Erilaisen äiti, siis antaa pakit? Poika itse haluaisi kanssani naimisiin, myös pojan läheiset haluaisivat, että menemme naimisiin. Eikä ole nyt kyse avun tarpeesta, vaan siitä, että hän on henkisiltä kyvyiltään vammainen eli jutut eivät ole aivan aikuisen tasoa, eikä hän hahmota asioita samoin kuin normaali aikuinen. Kehitysvammaisen äitinä jo tiedätkin, mitä älyllinen kehitysvammaisuus tarkoittaa.

Naimisiinko kirjoitti:

Erilaisen äiti, kyseessä ei siis ole kovin hyvätasoinen. On edunvalvonnan piirissä, eikä kykene asumaan omillaan. Pitäisikö sinusta, Erilaisen äiti, siis antaa pakit? Poika itse haluaisi kanssani naimisiin, myös pojan läheiset haluaisivat, että menemme naimisiin. Eikä ole nyt kyse avun tarpeesta, vaan siitä, että hän on henkisiltä kyvyiltään vammainen eli jutut eivät ole aivan aikuisen tasoa, eikä hän hahmota asioita samoin kuin normaali aikuinen. Kehitysvammaisen äitinä jo tiedätkin, mitä älyllinen kehitysvammaisuus tarkoittaa.

Lue lisää

Ei kukaan voi tehdä päätöstä puolestasi. Mieti, miksi menisit naimisiin. Naimisiin mennään todellakin rakkaudesta.
Olisiko mahdollista teidän jatkaa ystävinä? Tunnut kuitenkin kaipaavan "fiksumpaa" seuraa.
Kyllä joku täällä kirjoitti osuvasti. En minäkään haluaisi että poikani olisi naimisissa naisen kanssa, joka ei häntä rakasta vilpittömästi. Ja pakostahan ei voi rakastaa.

Erilaisen äiti kirjoitti:

Ei kukaan voi tehdä päätöstä puolestasi. Mieti, miksi menisit naimisiin. Naimisiin mennään todellakin rakkaudesta.
Olisiko mahdollista teidän jatkaa ystävinä? Tunnut kuitenkin kaipaavan "fiksumpaa" seuraa.
Kyllä joku täällä kirjoitti osuvasti. En minäkään haluaisi että poikani olisi naimisissa naisen kanssa, joka ei häntä rakasta vilpittömästi. Ja pakostahan ei voi rakastaa.

Lue lisää

Niin, pakosta ei voi rakastaa. Sen olen huomannut kun yksipuolisesti olen miehiin ihastunut. Yhä uudelleen ja uudelleen. En oikeastaan ole kiinnostunut olemaan miehen kanssa ystävä, koska siitä ei hänen älyllisen heikkotasoisuutensa takia oikein tule mitään. Kaipaisin kovasti fiksumpaa aikuisseuraa. Tilanne on vähän sama kuin jos 10-vuotias poika, joka kuitenkin olisi aikuisen kehossa, haluaisi olla kaverini. Toivoisin kaverilta fiksumpia juttuja kuin hänellä. Lisäksi hän ei ymmärrä asioita kovinkaan syvällisesti.

Toisten mielestä me olisimme upea pari. Myös pojan suku ja tuttavat olisivat kovin iloissaan, jos ottaisin tämän keharimiehen aviopuolisokseni.

Voisin tietysti ajatella, että vain "rakkaus" on hyväksyttävä avioitumisperuste, mutten ehkä koskaan löydä miestä, joka voisi rakkauteeni vastata. Olen jo yli kolmekymppinen, enkä koskaan ole seurustellut. Sairauteni takia olen joutunut elämään hyvin, hyvin yksinäistä elämää, joka vuosi toisensa jälkeen on käynyt yhä vaivalloisemmaksi tallustaa.

kesäkukka,,, kirjoitti:

missä utopiassa oikein elät? Liikuntavamma ym. on aivan eri asia kuin kehitysvamma. Liikuntavammainen voi olla upea, fiksu ihminen, mutta kehitysvammaiset eivät ole fiksuja vaan, kuten nimityskin kertoo, heidän kehityksensä on vammautunut. kyse ei ehkä ole mistään "apua voi tarvita arjessa" -jutuista, vaan siitä, ettei henkisesti kehitykseltään vajaan kanssa voi jakaa asioita saman tasoisesti kuin normaalitasoisen kanssa.

Lue lisää

Tunnetko noita kehitysvammaisia paljonkin,kun kirjoitat että kehitysvammaiset eivät ole fiksuja?Minulla on kehitysvammainen poika,joka on hyvinkin fiksu,ja tarkkanäköinen,huomaa helposti esim.ihmisten tunnetilat.Olen huomannut että kehitysvammainen oppii samat asiat kuin ns.normaalikin,diagnosoimaton ihminen,tosin se vaatii enemmän aikaa,ja useita toistoja,kun sitä opettelee.Kehitys kulkee jäljessä.Riippuu ihmisestä,miten tulee herkkävaistoisen kehitysvammaisen kanssa toimeen,toiset tulee luontojaan,toiset eivät ikinä!

Äiti leijona kirjoitti:

Tunnetko noita kehitysvammaisia paljonkin,kun kirjoitat että kehitysvammaiset eivät ole fiksuja?Minulla on kehitysvammainen poika,joka on hyvinkin fiksu,ja tarkkanäköinen,huomaa helposti esim.ihmisten tunnetilat.Olen huomannut että kehitysvammainen oppii samat asiat kuin ns.normaalikin,diagnosoimaton ihminen,tosin se vaatii enemmän aikaa,ja useita toistoja,kun sitä opettelee.Kehitys kulkee jäljessä.Riippuu ihmisestä,miten tulee herkkävaistoisen kehitysvammaisen kanssa toimeen,toiset tulee luontojaan,toiset eivät ikinä!

Lue lisää

Tässähän ei ole kyse mistään poikkeuksellisesta herkkyydestä vaan älyllisestä vajaavuudesta eli älyllisestä kehitysvammaisuudesta. Herkkyys on mielestäni hyvä ominaisuus. Sitä en tiedä, onko tämä poika jotenkin poikkeuksellisen herkkä, mielestäni ei ole.

Äiti leijona kirjoitti:

Tunnetko noita kehitysvammaisia paljonkin,kun kirjoitat että kehitysvammaiset eivät ole fiksuja?Minulla on kehitysvammainen poika,joka on hyvinkin fiksu,ja tarkkanäköinen,huomaa helposti esim.ihmisten tunnetilat.Olen huomannut että kehitysvammainen oppii samat asiat kuin ns.normaalikin,diagnosoimaton ihminen,tosin se vaatii enemmän aikaa,ja useita toistoja,kun sitä opettelee.Kehitys kulkee jäljessä.Riippuu ihmisestä,miten tulee herkkävaistoisen kehitysvammaisen kanssa toimeen,toiset tulee luontojaan,toiset eivät ikinä!

Lue lisää

Juuri tuollaisia kehareiden vanhemmat ovat. Heidän lapsessaan ei ole koskaan mitään vikaa vaan aina se on muissa. He yliarvioivat karkeasti lapsensa ja kuvittelevat tästä aivan liikoja.

20\7 kirjoitti:

Juuri tuollaisia kehareiden vanhemmat ovat. Heidän lapsessaan ei ole koskaan mitään vikaa vaan aina se on muissa. He yliarvioivat karkeasti lapsensa ja kuvittelevat tästä aivan liikoja.

Lue lisää

En ole sanonut niin etteikö ole vikaa,tietysti on koska on diagnosoitu!Kerroin vain että lapseni vaistoaa hyvin herkästi toisten mielialat,ja tunteet.En ole yliarvioinut,kerroin vain omat huomioni!

Naimisiinko kirjoitti:

Niin, pakosta ei voi rakastaa. Sen olen huomannut kun yksipuolisesti olen miehiin ihastunut. Yhä uudelleen ja uudelleen. En oikeastaan ole kiinnostunut olemaan miehen kanssa ystävä, koska siitä ei hänen älyllisen heikkotasoisuutensa takia oikein tule mitään. Kaipaisin kovasti fiksumpaa aikuisseuraa. Tilanne on vähän sama kuin jos 10-vuotias poika, joka kuitenkin olisi aikuisen kehossa, haluaisi olla kaverini. Toivoisin kaverilta fiksumpia juttuja kuin hänellä. Lisäksi hän ei ymmärrä asioita kovinkaan syvällisesti.

Toisten mielestä me olisimme upea pari. Myös pojan suku ja tuttavat olisivat kovin iloissaan, jos ottaisin tämän keharimiehen aviopuolisokseni.

Voisin tietysti ajatella, että vain "rakkaus" on hyväksyttävä avioitumisperuste, mutten ehkä koskaan löydä miestä, joka voisi rakkauteeni vastata. Olen jo yli kolmekymppinen, enkä koskaan ole seurustellut. Sairauteni takia olen joutunut elämään hyvin, hyvin yksinäistä elämää, joka vuosi toisensa jälkeen on käynyt yhä vaivalloisemmaksi tallustaa.

Lue lisää

Et siis kykene edes ystävyyteen kyseisen miehen kanssa. Teillä ei olisi mitään keskusteltavaa keskenänne. Sinä luultavimmin ärsyyntyisit hänen juttuihinsa ajan myötä.

Vetääkö hän sitten seksualisesti sinua puoleensa? Voisin kuvitella, että sinua alkaisi ajan mittaan jopa inhottaa hänen hyväily-yrityksensä.

Mitä ihmettä sinä oikein tuolta avioliitolta odotat? Sitäkö, että teillä olisi eri makuuhuoneet, ja olisitte mahdollisimman vähän toistenne kanssa tekemisissä (hänen juttujaan et jaksaisi kuunnella ja hänen kosketuksensa tuntuisi vastenmieliseltä)?

Ota mielummin koira tai kissa yksinäisyyttäsi lieventämään, kuin tuo kyseinen miesparka.

Äiti Leijona kirjoitti:

En ole sanonut niin etteikö ole vikaa,tietysti on koska on diagnosoitu!Kerroin vain että lapseni vaistoaa hyvin herkästi toisten mielialat,ja tunteet.En ole yliarvioinut,kerroin vain omat huomioni!

Lue lisää

joo, mut sanoit keharipoikaasi fiksuksi. Aloittajan ongelma tuntuu olevan se, ettei hän saa fiksua miestä, vaan joutuu tyytymään älyllisesti kehitysvammaiseen. Jos pojallasi on diagnoosit älylliseen kehitysvammaisuuteen, on mielestäni yliarvioimista sanoa häntä fiksuksi. "Herkkävaistoinen kehitysvammainen" ei kuitenkaan suurimmalle osalle ihmisistä ole se unelmien kumppani. Et sitä ehkä tajua, mutta niin se on eikä keharipoikasi koskaan tule olemaan se halutuin tai paras kumppani normaaliälyiselle aikuiselle. On jopa ihmisiä, joiden mielestä paras ja ainoa oikea asia Down-ihmisille on sikiön abortointi.

Erilaisen äiti kirjoitti:

Ei kukaan voi tehdä päätöstä puolestasi. Mieti, miksi menisit naimisiin. Naimisiin mennään todellakin rakkaudesta.
Olisiko mahdollista teidän jatkaa ystävinä? Tunnut kuitenkin kaipaavan "fiksumpaa" seuraa.
Kyllä joku täällä kirjoitti osuvasti. En minäkään haluaisi että poikani olisi naimisissa naisen kanssa, joka ei häntä rakasta vilpittömästi. Ja pakostahan ei voi rakastaa.

Lue lisää

juuri tällaisia ovat kehitysvammaisten vanhemmat, jotka hemmottelevat jättivauvansa piloille.

"Lapsentasoinen, älyllisesti heikkolahjainen"

No mitäs muutakaan kehitysvamma on? Heikkolahjaisuus on vastakohta normaalille älykkyydelle (yli 85). On se kumma, kun ei saa olla realisti.

Kehitysvammaisuudessa älykkyysikä vaihtelee 3-vuotiaasta 12-vuotiaaseen. Vaikka kehitysvammainen olisi 50-vuotias, niin ne älylliset taidot jää lapsen tasolle. He ovat lapsia aikuisen vartalossa, vaikka tokihan hekin voivat kehittyä siinä määrin, että voivat pärjätä avustavissa töissä ja asua tuetusti.

Tosiasiahan on että n. 4 % Downin syndroomaisista koskaan avioituu/saa parisuhteen. Tottakai kehitysvammainen normaaliälyiselle on viimeinen hätävara eikä tuo poika koskaan tule nousemaan aikuisen tasolle henkisiltä ominaisuuksiltaan. Mielenkiinnosta luin lisää Downin syndroomasta, siihen liittyy huomattavasti alentunut elinikä, herkkyys tulehduksille ja sydänsairauksien riski. Itse äitinä antaisin ko nuoren naisen ihan itse päättää, hänellähän ei ole mitään hävittävää elämässään.
Jos hän avioitumaan päätyy, se on ihan yhtä arvokas ja kunnioitettava päätös kuin kenen hyvänsä Matin tai Maijan päätös elämänsä suhteen. Aloittaja nyt viimeksi ansaitsee moitteita ja ivaa terveiden, menestyneiden taholta. Mikä ap:n diagnoosi on, voitko kertoa?

17+2 kirjoitti:

Tosiasiahan on että n. 4 % Downin syndroomaisista koskaan avioituu/saa parisuhteen. Tottakai kehitysvammainen normaaliälyiselle on viimeinen hätävara eikä tuo poika koskaan tule nousemaan aikuisen tasolle henkisiltä ominaisuuksiltaan. Mielenkiinnosta luin lisää Downin syndroomasta, siihen liittyy huomattavasti alentunut elinikä, herkkyys tulehduksille ja sydänsairauksien riski. Itse äitinä antaisin ko nuoren naisen ihan itse päättää, hänellähän ei ole mitään hävittävää elämässään.
Jos hän avioitumaan päätyy, se on ihan yhtä arvokas ja kunnioitettava päätös kuin kenen hyvänsä Matin tai Maijan päätös elämänsä suhteen. Aloittaja nyt viimeksi ansaitsee moitteita ja ivaa terveiden, menestyneiden taholta. Mikä ap:n diagnoosi on, voitko kertoa?

Lue lisää

Diagnooseja on monta, enimmäkseen kyse on persoonallisuuden ongelmista, pysyvästä masennuksesta sekä dissosiaatiohäiriöstä. Viimeiset kymmenen vuotta olen saanut paljon hoitoa, kaikki kivet on sähköhoitoa lukuun ottamatta käännetty. Hoitovasteet ovat olleet olemattomia, vaikka olen yrittänyt aivan kaikkeni kuntoutumiseni suhteen. Olen eläkkeellä. Minulla on kuitenkin takanani opiskelua sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa.

17+2 kirjoitti:

Tosiasiahan on että n. 4 % Downin syndroomaisista koskaan avioituu/saa parisuhteen. Tottakai kehitysvammainen normaaliälyiselle on viimeinen hätävara eikä tuo poika koskaan tule nousemaan aikuisen tasolle henkisiltä ominaisuuksiltaan. Mielenkiinnosta luin lisää Downin syndroomasta, siihen liittyy huomattavasti alentunut elinikä, herkkyys tulehduksille ja sydänsairauksien riski. Itse äitinä antaisin ko nuoren naisen ihan itse päättää, hänellähän ei ole mitään hävittävää elämässään.
Jos hän avioitumaan päätyy, se on ihan yhtä arvokas ja kunnioitettava päätös kuin kenen hyvänsä Matin tai Maijan päätös elämänsä suhteen. Aloittaja nyt viimeksi ansaitsee moitteita ja ivaa terveiden, menestyneiden taholta. Mikä ap:n diagnoosi on, voitko kertoa?

Lue lisää

Juuri näin, ap on se jota kohtaan tunnen myötätuntoa.

Naimisiinko kirjoitti:

Diagnooseja on monta, enimmäkseen kyse on persoonallisuuden ongelmista, pysyvästä masennuksesta sekä dissosiaatiohäiriöstä. Viimeiset kymmenen vuotta olen saanut paljon hoitoa, kaikki kivet on sähköhoitoa lukuun ottamatta käännetty. Hoitovasteet ovat olleet olemattomia, vaikka olen yrittänyt aivan kaikkeni kuntoutumiseni suhteen. Olen eläkkeellä. Minulla on kuitenkin takanani opiskelua sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa.

Lue lisää

Kun tämän luvin, olen sitä mieltä että et ole kypsä avioliittoon kenenkään kanssa. Sinun on paras keskittyä omaan hyvinvointiisi ja pitämään itsestäsi huolta.

Ne jotka sinua kannustaa avioliittoon vielä vammaisen miehen kanssa, ovat todella vastuuttomia. Olkaa hyviä ystäviä, mutta unohda aviohaaveet.

Et pysty ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä, kun itsessäsikin on hoitamista.

Naimisiinko kirjoitti:

Diagnooseja on monta, enimmäkseen kyse on persoonallisuuden ongelmista, pysyvästä masennuksesta sekä dissosiaatiohäiriöstä. Viimeiset kymmenen vuotta olen saanut paljon hoitoa, kaikki kivet on sähköhoitoa lukuun ottamatta käännetty. Hoitovasteet ovat olleet olemattomia, vaikka olen yrittänyt aivan kaikkeni kuntoutumiseni suhteen. Olen eläkkeellä. Minulla on kuitenkin takanani opiskelua sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa.

Lue lisää

Miten käytännössä ilmenee nämä persoonallisuuden ongelmat?Entä pysyvä masennus,ja dissosaatiohäiriö?Eli oletko ylikierroksilla käyvä välillä,toisinaa taas ihan maassa...oletko liian päällekäyvä lähestyessäsi toista ihmistä?Mielenkiintoista,minulle ainakin ihan uutta,kertoisitko lisää?

Naimisiinko kirjoitti:

Diagnooseja on monta, enimmäkseen kyse on persoonallisuuden ongelmista, pysyvästä masennuksesta sekä dissosiaatiohäiriöstä. Viimeiset kymmenen vuotta olen saanut paljon hoitoa, kaikki kivet on sähköhoitoa lukuun ottamatta käännetty. Hoitovasteet ovat olleet olemattomia, vaikka olen yrittänyt aivan kaikkeni kuntoutumiseni suhteen. Olen eläkkeellä. Minulla on kuitenkin takanani opiskelua sekä yliopistossa että ammattikorkeakoulussa.

Lue lisää

Onkohan sinua edes diagnosoitu oikein? Väärät perusdiagnoosit selittäisivät "olemattoman hoitovasteen". Ehkä olet lievä autisti, nais-aspergeri, joka sinänsä selittäisi monia vaikeuksiasi. Autismi ei ole mielisairaus vaan neurologinen tila ja persoonallisuustyyppi. Lääkkeet yleensä vain pahentavat. Joillekin sopii ADHD-lääkitys keskittymiskykyä tuomaan, mutta varsinaiset psyykenlääkkeet ovat "myrkkyä".
Olisiko sinun aika lähteä päiväsairaala-toimintakeskus-maailmasta hieman avarammille vesille? Mainitsit olevasi mielenterveyskuntoutuja, mutta päivittäiset toimintosi ovat sairaalavetoisia ja käyt välillä heikkolahjaisille tarkoitetuissa työkeskuksissa. Eli päiväohjelmasi ovat pienessä kuplassa tapahtuvia ja puuduttavan tylsiä.
Otapa selvää tuosta asperger-asiasta, siitä on nettitestejä ja kun vaadit voit päästä myös asiasta tutkimuksiin.
Usein assit kuten heitä/meitä kutsutaan mieltävät tavanomaiset mielenterveyspalvelut tavattoman tylsäksi jankkaamiseksi asioista jotka ovat kristallinkirkkaita itselle. En tiedä auttoiko tämä mitään, mutta et olisi ainoa väärindiagnosoitu jos näin olisi. Asperger- ja autismiliitosta saat lisää apua jos kuvaus tuntuu tutulta.
Tuosta persoonallisuushäiriöstä kaivelen vielä sen verran, että käsittääkseni dissosiatiiviset tilat ja persoonallisuushäiriöt yleensä vaativat syntyäkseen erittäin traumaattisen lapsuuden, varsinkin sanotaanko viisi ensimmäistä vuotta. Jos olet elänyt "ihan tavallisessa perheessä" ilman mitään selkeitä traumatisointeja, niin neurologinen ongelma olisi ihan järkeenkäypä selitys.

Vastaillaan aivan uhallakin. Aloittajan tulee nyt nollata päähänpinttymänsä omavoimaisesti. Lähipiiristä ja terapeutista ilmeisesti on sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Ehdotan seuraavaa uudelleenohjelmointia:
1. Olen miehenkaipuinen vanhapiika, mutta koska persoonallisuuteni on haasteellinen, hyvin harvinaista laatua, minun on parasta opetella tyytyväistä elämää ilman puolisoa. Muussa tapauksessa en saavuta tasapainoa ja rauhaa tässä elämässä.
2. Koska totuttelen ajatukseen elämästä ilman puolisoa, hankin muuta seuraa ja tekemistä. Hakeudun kevyeen vapaaehtoistyöhön, mietin uudestaan asumisratkaisujani yksinäisyyden näkökulmasta, etsin elämästä kantavia positiivisia voimia.
3. Miesten suhtautuminen taannoisiin pariutumisyrityksiini on niin kaluttu luu, että sille ei saa uhrata ajatusenergiaa kuin max. 5 minuuttia yhtenä päivänä viikosta.
Tämän yhden pikkuseikan sureksiminen ei mitään rakenna, vain pilaa joka päiväni märehtiessäni menneitä.
4. Otan yhden positiivisen oman pikku tavoitteen joka viikolle, vaikkapa tutustua yhteen uuteen ihmiseen viikossa. Vapaaehtoistyö esim. vanhusten parissa olisi kokeilun arvoista, tai maahanmuuttajanaisten auttaminen tms.
5. Opettelen ymmärtämään, ketkä terveet vahvat ihmiset käyttävät valtaa minuun ja ylitseni, ja miksi. Opin tunnistamaan minuun kohdistuvan vallankäytön. Opettelen näkemään itseni arvokkaana, kauniina, riittävän hyvänä elämälle.
Asetan rajat sille, että minua yritetään latistaa tai manipuloida.
(Narsismia elinympäristössäsi?)

Kyllä joo, vanhemmat passaavat häntä melkoisesti, mutta toisaalta hän on kehitysvammainen, joten hoivaviettikin on varmaankin aika korkea. Vanhemmat eivät halua laittaa lastaan laitokseen, vaan he haluavat huolehtia hänestä kotona. Mä olisin oiekin tervetullut sinne olemaan pojan vaimo.

Naimisiinko kirjoitti:

Kyllä joo, vanhemmat passaavat häntä melkoisesti, mutta toisaalta hän on kehitysvammainen, joten hoivaviettikin on varmaankin aika korkea. Vanhemmat eivät halua laittaa lastaan laitokseen, vaan he haluavat huolehtia hänestä kotona. Mä olisin oiekin tervetullut sinne olemaan pojan vaimo.

Lue lisää

Sä vaikutat kuitenkin fiksulta, joten en ymmärrä, miksi sä edes mietit avioliittoa miehen kanssa, jota kohtaan sä et tunne seksuaalista vetovoimaa, et ystävyyttä, et mitään? Heillä jotka sanoo, että mies olisi sulle juuri sopiva on mun mielestäni itsellään päässä vikaa. Kysyhän heiltä, olisivatko he itse valmiita sitomaan itsensä mieheen, jota eivät rakasta? Ei sun velvollisuus ole muiden miellyttämisen halusta suostua mihinkään tuollaiseen.

Itsehän tietysti päätät asiasta, mutta älä anna muiden painostaa sua tekemään mitään vastoin omaa tahtoasi. Kyllä sun eteen vielä mies tulee, joka vie sulta jalat alta ja jota rakastat ihan aidosti ja oikeasti.

älä anna painostaa kirjoitti:

Sä vaikutat kuitenkin fiksulta, joten en ymmärrä, miksi sä edes mietit avioliittoa miehen kanssa, jota kohtaan sä et tunne seksuaalista vetovoimaa, et ystävyyttä, et mitään? Heillä jotka sanoo, että mies olisi sulle juuri sopiva on mun mielestäni itsellään päässä vikaa. Kysyhän heiltä, olisivatko he itse valmiita sitomaan itsensä mieheen, jota eivät rakasta? Ei sun velvollisuus ole muiden miellyttämisen halusta suostua mihinkään tuollaiseen.

Itsehän tietysti päätät asiasta, mutta älä anna muiden painostaa sua tekemään mitään vastoin omaa tahtoasi. Kyllä sun eteen vielä mies tulee, joka vie sulta jalat alta ja jota rakastat ihan aidosti ja oikeasti.

Lue lisää

Olen kohdannut montakin miestä, jotka ovat vieneet jalat altani, mutten ole heidän tasoisensa. He eivät koskaan ole olleet kiinnostuneita. Minuun ei kukaan ole koskaan ihastunut.

Olin taannoin ihastunut ikäiseeni mieheen, joka on ammatiltaan veturinkuljettaja. Hän on aivan todella älykäs ja mukava sekä hauska ja empaattinen. Ihmiset pitivät kummallisena, että tällainen kaltaiseni mielisairas nainen ihastuu niin fiksuun mieheen. Hän on nykyisin naimisissa.

Sen sijaan tätä keharipoikaa monet pitävät täysin sopivana. Kukaan mies ei koskaan ole ollut kiinnostunut, enkä voi olla kovin kranttu. Toki haluaisin älykkään, mukavan miehen, mutta tasoisellani ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin kyseinen keharipoika, koska en tule paranemaan. Nuorena ajattelin elämän vielä muuttuvan, ja että prsoonallisuushäiriöni aikanaan paranisi. Olen jo niin iäkäs, että se jää pysyväksi. Haaveeni eivät koskaan toteudu. Sairauteni takia en saa miestä, jota haluaisin ja rakastaisin. Tämä keharipoika haluaa mua ja on kai vähän rakastunutkin.

Naimisiinko kirjoitti:

Olen kohdannut montakin miestä, jotka ovat vieneet jalat altani, mutten ole heidän tasoisensa. He eivät koskaan ole olleet kiinnostuneita. Minuun ei kukaan ole koskaan ihastunut.

Olin taannoin ihastunut ikäiseeni mieheen, joka on ammatiltaan veturinkuljettaja. Hän on aivan todella älykäs ja mukava sekä hauska ja empaattinen. Ihmiset pitivät kummallisena, että tällainen kaltaiseni mielisairas nainen ihastuu niin fiksuun mieheen. Hän on nykyisin naimisissa.

Sen sijaan tätä keharipoikaa monet pitävät täysin sopivana. Kukaan mies ei koskaan ole ollut kiinnostunut, enkä voi olla kovin kranttu. Toki haluaisin älykkään, mukavan miehen, mutta tasoisellani ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin kyseinen keharipoika, koska en tule paranemaan. Nuorena ajattelin elämän vielä muuttuvan, ja että prsoonallisuushäiriöni aikanaan paranisi. Olen jo niin iäkäs, että se jää pysyväksi. Haaveeni eivät koskaan toteudu. Sairauteni takia en saa miestä, jota haluaisin ja rakastaisin. Tämä keharipoika haluaa mua ja on kai vähän rakastunutkin.

Lue lisää

entä jos ottaisit tuon kehitysvammaisen miehen sijasta minut ?

Täältä saisit ison annoksen hellyyttä ja rakkautta, enkä taatusti ole ainakaan tyhmemmästä päästä tapaamiasi miehiä.

En myöskään aio torjua sinua mielenterveysongelmien takia.

Eräs ex -tyttöystäväni oli sekä masentunut, että hänellä oli dissosiatiivinen häiriö, jonka moni oli virheellisesti tulkinnut skitofreniaksi.

Ilmeisesti psykiatria on tieteenä niin kehittymätön, että jopa psykiarteista moni erehtyy luulemaan dissosiatiivista häiriötä skitsofreniaksi.

Mutta tämä tyttö ei lopulta halunnutkaan nauttia siitä, että kanssani saa (jopa ylenmääräisen) paljon helliä halauksia, vaan hän halusi enemmän itsenäisyyttä.

Häntä siis ahdisti jatkuva yhdessäolo, minua taas ahdisti muutamaa tuntia pidempi erossaolo hänestä.

Lopulta tuo ko. tyttö jätti minut, ja sai minun jälkeeni riesakseen miehen, joka ehkä halusi häntä seksuaalisesti, mutta ei ollut kuitenkaan valmis sitoutumaan.

Olen myös itse tapaillut kehitysvammaista tyttöä.

Suhde jää toki älyllisessä mielessä vajaaksi, koska älylliseksi seuraksi kehitysvammaisesta ei kertakaikkiaan ole.

Mutta saapahan ainakin hellyyttä ja läheisyyttä, ne kun eivät muille tytöille kelpaa, eivät ainakaan minunkokoiselta ( 170 cm / 62 kg ) mieheltä.

Eli nyt sinulla on miesten suhteen jopa valinnanvaraa, toisin kuin luulet.

Älä siis kävele onnesi ohitse, vaan lähetä puhelinnumerosi tänne:

mikanhki ät yahoo piste com

ja vastaa puhelimeesi, kun se soi.

pakkosinkku_mies_hki kirjoitti:

entä jos ottaisit tuon kehitysvammaisen miehen sijasta minut ?

Täältä saisit ison annoksen hellyyttä ja rakkautta, enkä taatusti ole ainakaan tyhmemmästä päästä tapaamiasi miehiä.

En myöskään aio torjua sinua mielenterveysongelmien takia.

Eräs ex -tyttöystäväni oli sekä masentunut, että hänellä oli dissosiatiivinen häiriö, jonka moni oli virheellisesti tulkinnut skitofreniaksi.

Ilmeisesti psykiatria on tieteenä niin kehittymätön, että jopa psykiarteista moni erehtyy luulemaan dissosiatiivista häiriötä skitsofreniaksi.

Mutta tämä tyttö ei lopulta halunnutkaan nauttia siitä, että kanssani saa (jopa ylenmääräisen) paljon helliä halauksia, vaan hän halusi enemmän itsenäisyyttä.

Häntä siis ahdisti jatkuva yhdessäolo, minua taas ahdisti muutamaa tuntia pidempi erossaolo hänestä.

Lopulta tuo ko. tyttö jätti minut, ja sai minun jälkeeni riesakseen miehen, joka ehkä halusi häntä seksuaalisesti, mutta ei ollut kuitenkaan valmis sitoutumaan.

Olen myös itse tapaillut kehitysvammaista tyttöä.

Suhde jää toki älyllisessä mielessä vajaaksi, koska älylliseksi seuraksi kehitysvammaisesta ei kertakaikkiaan ole.

Mutta saapahan ainakin hellyyttä ja läheisyyttä, ne kun eivät muille tytöille kelpaa, eivät ainakaan minunkokoiselta ( 170 cm / 62 kg ) mieheltä.

Eli nyt sinulla on miesten suhteen jopa valinnanvaraa, toisin kuin luulet.

Älä siis kävele onnesi ohitse, vaan lähetä puhelinnumerosi tänne:

mikanhki ät yahoo piste com

ja vastaa puhelimeesi, kun se soi.

Lue lisää

Kiitos viestistäsi, Mika. En asu itse Helsingissä, mutta koossasi ei ole mitään ongelmaa. Asun itse toisessa kaupungissa, jonka nimeä en tähän halua kirjoittaa. En pysty aina vastaamaan, mutta soitan kyllä takaisin, jos joku on numerollisena soittanut. ;)

Naimisiinko kirjoitti:

Kiitos viestistäsi, Mika. En asu itse Helsingissä, mutta koossasi ei ole mitään ongelmaa. Asun itse toisessa kaupungissa, jonka nimeä en tähän halua kirjoittaa. En pysty aina vastaamaan, mutta soitan kyllä takaisin, jos joku on numerollisena soittanut. ;)

Lue lisää

Muuten hyvä mutta eipä näy maililaatikkoni inboxissa (eikä myöskään spam -kansiossa, katsoin senkin) sinun lähettämääsi viestiä !

Näinollen minulla ei ole numeroasi niin vaikea soittaa !

t: Mika (mikanhki ät yahoo piste com)

pakkosinkku_mies_hki kirjoitti:

Muuten hyvä mutta eipä näy maililaatikkoni inboxissa (eikä myöskään spam -kansiossa, katsoin senkin) sinun lähettämääsi viestiä !

Näinollen minulla ei ole numeroasi niin vaikea soittaa !

t: Mika (mikanhki ät yahoo piste com)

Lue lisää

Mika, olemme aiemmin olleet tekemisissä. Et tosin sitä muista, siitä on jo muutama vuosi. Sinullahan on tapana tarjota itseäsi jokaiselle yksinäiselle naiselle täällä Suomi24:ssa. Kuitenkin on niin, että minulla pitää olla myös omaa elämää, hoidetaanhan sairauttani ryhmähoitona. Käyn siis hoitoryhmissä ja päiväsairaalassa ahkerasti - ja kyllä, siellä on myös miehiä! En voi valitettavasti edelleenkään lopettaa hoitoja, eikä sairauttani voi halimalla hoitaa kuntoon.

pakkosinkku_mies_hki kirjoitti:

Muuten hyvä mutta eipä näy maililaatikkoni inboxissa (eikä myöskään spam -kansiossa, katsoin senkin) sinun lähettämääsi viestiä !

Näinollen minulla ei ole numeroasi niin vaikea soittaa !

t: Mika (mikanhki ät yahoo piste com)

Lue lisää

Mika, onko sulla puhelinnumeroa johon voi soitella, niin sovitaan treffit. Olen kolmekymppinen, tunneälykäs korkeakouluopiskelija Helsingistä.

pakkosinkku_mies_hki kirjoitti:

Muuten hyvä mutta eipä näy maililaatikkoni inboxissa (eikä myöskään spam -kansiossa, katsoin senkin) sinun lähettämääsi viestiä !

Näinollen minulla ei ole numeroasi niin vaikea soittaa !

t: Mika (mikanhki ät yahoo piste com)

Lue lisää

Mika, miten paljon sua haittaa, jos nainen tupakoi?

pakkosinkku_mies_hki kirjoitti:

Muuten hyvä mutta eipä näy maililaatikkoni inboxissa (eikä myöskään spam -kansiossa, katsoin senkin) sinun lähettämääsi viestiä !

Näinollen minulla ei ole numeroasi niin vaikea soittaa !

t: Mika (mikanhki ät yahoo piste com)

Lue lisää

Mika, tarkkaile sähköpostiasi. Saat tänään viestin.

Kehoittaisin enemmän järjen käyttöä kuin "ihmismielen" ymmärtämistä. Aloittaja itsekin tiedostaa, ettei hän olisi samalla viivalla down-miehen kanssa. Kyllä se vaimo onkin enemmän äidin korvike, mikä lienee down-pojan vanhempien motiivi. Kas, kun eivät tuontivaimoa keksineet etsiä pojalle äitihahmoksi.

Ennemmin vaikka elää yksinäisenä ja koittaa etsiä vaikka kiven alta samalla aaltopituudella olevan miehen tai naisen. Tai sitten hankkii eläimen kaveriksi.

Jo lievä kehitysvammakin pitää sisällään matalan älykkyyden, joka vaikeuttaa syvällisiä keskusteluja. Kyllä siinä eroavaisuudet tulisi, jos normaaliälyinen olisi lievästi kehitysvammaisenkin kanssa parisuhteessa, kun toinen ei ymmärrä yhteiskunnasta tai rahan arvosta.

Seitsemän vuotta vanha trolli.

Köyhyyden kokemukset kuuluvat nuoruuteen. Myöhemmin joudut vastaamaan omaisuuksista joista et vielä osaa unelmoidakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Köyhyyden kokemukset kuuluvat nuoruuteen. Myöhemmin joudut vastaamaan omaisuuksista joista et vielä osaa unelmoidakaan.

Elää nuoruutta omalla painollaan päivä kerrallaan. Huippuominaisuudet kehittyvät ajan myötä.