Tällainen kysymys, millaiset välit teillä tai nykyisellä puolisolla on lasten toisiin isovanhempiin? Kyläilettekö, käyttekö yötä, soitteletteko, vai katkesiko välit kokonaan eroon?
Välit ex- appivanhempiin
10+11
12481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Puolisoni ei ole missään tekemisissä lapsensa toisten isovanhempien kanssa. Ei ole riitojakaan, mutta eivät koskaan tunteneet kovin hyvin, koska lapsi sai alkunsa varsin lyhyestä suhteesta. Nuo isovanhemmat asuvat kaukana. Lapsen äiti pitää lapsen kanssa yhteyttä toki vanhempiinsa.
Minäkään ei juurikaan ole exän vanhempien kanssa tekemisissä. Riitojakaan ei ole. Joskus nähdään vaikkapa tarhan joulujuhlassa tai törmätään hyvin harvoin kadulla. Silloin jutellaan pinnallisesti mutta ystävällisesti muutama sana kuulumisia. Jos tarvitsisin lapselle vaikkapa hoitajaa, enkä minä, puolisoni tai lapsen isä töiltään ehtisi, voisin kyllä soittaa lapsen toisille isovanhemmille. (Minun puolen isovanhemmat asuvat hyvin kaukana.) Viimeisen 4 vuoden aikana olen ehkä 2 kertaa hakenut lapsen mummulasta, tai soittanut ja ehdottanut että lapsi tulisi hoitoon. Hyvin on mennyt.
Exällä on jo vuosia ollut uusi avioliitto. Haluan antaa heille oman rauhan. He kyllä lapsen kanssa pitävät yhteyttä sitten isovanhempiinkin. Lapsen välit isovanhempiin siis eivät ole kadonneet mihinkään, vaikka minun välini heihin ovatkin hyvin etäiset.
Riitoja ei onneksi ole kenelläkään mihinkään suuntaan. Elämme vain erikseen, omaa elämäämme.
Niin ja nykyinen puolisoni ei ole koskaan tavannutkaan lapseni toisia isovanhempia, enkä minä hänen lapsensa toisia isovanhempia. Ei ole sellaiseen syytä.
Ethän sinä ole eronnut kuin siitä miehestä, eihän sukulaisia tarvi pois elämästään heittää jos yks luistaa.
Kyllä meillä appi ja anoppi ym sukulaiset ollaanollut kuin aina ennenkin, ei edes ex miestä muisteta. Lapsille kuuluu mummot ja vaarit joten olisi julmaa isän tekosten jälkeen katkaista koko suku!
Kaikki tallessa paitsi se huono exä.
Kaikki ei olekaan menneet sukulaisensa kaa avioon.
Äkkiero on sellainen, joka rikkoo suhteet myös ex-appivanhempiin. Appivanhemmat ovat olleet täysin tietämättömiä, joten shokkihan ero heille on ollut.
Tällaisessa erossa on paljon valheita, syytökset suuntaan ja toiseen ovat julmia ja katalia.
Kun vielä ilmestyy uusia suhteita, jotka voi selvästi nähdä olleen jo salasuhteina, siinä on kaikki hajalla, väli appivanhempiin ja myös omiin vanhempiin joutuvat kovalle koetukselle.
Eronnut ei itse taida nähdä tuota puolta, että sekä omat vanhemmat ja myös appivanhemmat on suorastaan henkisesti tapettu tuolla menettelyllä.
Ei syy voi olla vanhemmissa eikä appivanhemmissa jos heitä on kohdeltu tällä tavoin.
Ymmärrän jos vanhempia ja appivanhempia harmittaa pariskunnan ja lasten puolesta äkillinen ero, tai mahdolliset salasuhteet, riidat yms, mutta ei ero ja sotkut kuitenkaan ole kenenkään muun kuin eroavan pariskunnan oma asia. Velvotteita vanhempia ja appivanhempia kohtaan ei ole ollut, joten ei ero ole heidän huonosti kohtelua. Vanhemmilla ja appivanhemmilla ei ole mitään syytä suuttua kenellekään. Parempi pysyä neutraalisti kommentoimatta liikoja, niin asiat sujuu mukavammin.
Itsekin olen pohdiskellut asiaa ja itseasiassa koko uusperheaihetta viime aikoina. Miehelläni on 2- ja 4-vuotiaat lapset ja he ovat vuoroviikoin meillä. En oikein tiedä miten suhtautua kun hän on välillä harmitellut että välit lastensa äidin vanhempiin ovat etääntyneet. Onko se ihan normaalia ja kitkatonta olla heidän kanssaan tekemisissä vaikka kyseessä exän vanhemmat? Lapset kyllä ovat heidän kanssaan paljon tekemisissä äitinsä kautta, tietysti.
Niin en harmittele yhtään ex:n vanhempien ja sukulaisten jättämistä pois koko kuviosta en harmittele eroani yhtään... ...ainoa hyvä asia siitä suhteesta on lapset!
Olen kahdesti eronnut, en kyllä edes jaksais kolmea anoppia ja kolmea appiukkoa, ekasta liitosta ei ole lapsia, toisesta on ja lapset ovat hyvissä väleissä kumpiinkin isovanhempiinsa, tästä viimeisestä liitosta ei myöskään ole lapsia, meillä on molemmilla jo aikuiset lapset, yhtä lukuunottamasta, joka jo 17v.
Minulla nyt jo iäkkäät appivanhemmat ja heidän kanssa ollaan tekemisissä, mutta noiden edellisten kanssa en ole tekemisissä, asuvatkin hirveen kaukana ja ekasta ex appiukosta jo aika jättänyt.
Miksi lasten välit isovanhempiin ovat etääntyneet, jos kerran lapset ovat äitinsä kanssa paljon tekemisissä heidän kanssaan????? Nyt en tajua.
Minä en ole ollut missään tekemisissä ex anoppiini, ex appea en ole koskaan nähnytkään oli jo kuollut ,kun tutstuin exääni.
No erosta 10v ja eroon päädyttiin kun exäni narahti salasuhteestaan, tuli hirvee tappelu ja hain eron, no siitä ex anoppikin suuttui, kun eroa hain, en kyllä tajuu miksi, haukkui minut ja sanoi ,että ei halua enään ikinä olla minun kanssa tekemisissä.
Myöhemmin selvisi ,että tuo salasuhde oli jo meidän avioliiton aikana hyväksytty sukuun kahvitettu ja saunotettu anoppilassa.
No aikaa kului ja kuulin, kuinka ex anoppi edelleen haukkui minua ja mollasi ja kehui uutta miniää, minua se ei enään hetkauttanut, koska kaikki tiesi miten asiat olivat.
Sitte kun minäkin rakastuin ja löysin uuden, niin siitäkin ex anoppi näki vaivaa, vaikka ei ole koskaan edes nähnyt minun uutta puolisoani.
Minä en koskaan reagoinut hänen haukkumisiinsa, niin se loppui pikkuhiljaa, enään ei ole 5 vuoteen mistään mitään kuullut.
Että tällainen ex anoppi oli mulla, nyky anoppi ja appiukko ovat fiksuja vanhoja ihmisiä eivät mitenkään puutu kenenkään elämään.
Minun lapseni jo aikuisia tulevat mummun kanssa hyvin toimeen, aluksi hiukan hiersi, kun ex anoppi haukku minua heille, mutta huomasi, että ei lapset tykänny siitä ja lopetti lapsille haukkumisen minusta.
Vain itsekeskeiset eronneet ajattelevat, että heidän eronsa ei koske myös omia vanhempia tai appivanhempia.
Kyse on monen ihmisen elämästä, on hyvä jos ero ei tee katkoa näihin väleihin, sillä lapsenlapset tarvitsevat niitä turvasatamia vielä entistä enemmän ja mikään ei saisi muuttua heidän elämässään suhteessa aikaisemmin olleeseen.
Kun eronnut jatkaa samalla tapaa ainakin omiin vanhempiin tapaamisia ja kuin ennen eroakin ollut, uskon asioiden menevän tuon raskaan asian kanssakin yli ja lapsilla on samat yhteydet.
Mutta jos ne jollakin tapaa muuttuvat katkeavat, silloin ollaan kovin väärillä kujilla, eivät vanhemmat tuomitse lastensa eroja, siihen en usko jos ne hoidetaan asiallisesti. Toki äkkinäiset asiat ovat aina pahoja, ajatelkaa kuinka pahoja ne niille pienille lapsillenne.
Vanhemmat ja isovanhemmat ovat huolta ja surua täynnään, auttaisi avoimuus ja sillä on voimaa eroavallekin.
Mutta olen huomannut että kolmas pyörä asiassa on se seikka, joka tekee näihin asioihin ne valtavat pahat jäljet.
Eivät omat vanhemmat tai isovanhemmat voi ihan jokaista kulkuria ottaa varoittamatta vastaan. Jos sattuu kulkurilla olemaan vielä sellainen tausta, että siinä on pahoja asioita ollut. Monia eroja, lapsia valtavasti, onpa siinä
ajatukset hukassa varmasti aika monella ja huoli on suurin omasta lapsesta, lapsenlapsista, eikä aiheetta.
Itselläni on erosta aikaa jo vuosia, lapsi oli 3v erotessamme. Riitaisan eron ja exän valheiden vuoksi välit hetkellisesti katkesivat. Joka vuosi exä, isovanhemmat ja muutakin exän puoleista sukua kutsuttiin lapsen juhliin. Aina tulivat, ekat pari vuotta taisivat olla vähän vaivaantunutta. Sitten välit korjaantuvat ex-appivanhempiin. Soitellaan ja ovat tervetulleita lapsenlapsensa kotiin kyläilemään. Itse olen hyvin vähän heillä käynyt, koska en ole halunnut hankaloittaa exän uusia suhteita. Nykyinen mieheni tulee heidän kanssaan hyvin toimeen ja he pitävät meidän yhteisistäkin lapsista, kyselevät kuulumisia jne. Uskomattoman upeita ihmisiä ovat ja on ilo ollut saada pitää heidät elämässäni.