Yksinäinen kissanpentu

Tulee ja ei. Itse otin tuollaisen emon hylkäämän ja se ei halunnut tietää mitään muista kissoista, pelottikin niitä koska ei yhtään osannut olla kissoiksi. Sensijaan leimautui omaan ihmiseensä todella vahvasti ja yleensäkin rakasti ihmisiä; jos joku haluaa nimenomaan yhden lemmikin niin tuollainen joka luulee olevansa itsekin ihminen on aivan parhautta. Isoon eläinperheeseen ei sovi mutta nimenomaan yhden ihmisen seuraeläimeksi on erityisen hyvä, asuntokissaksi myös. Näin siis oman kokemuksen pohjalta.

Hyvä kotikissa siitä tulee.

Onko sulla kirotushäriö vai oletko taas vetänyt nupin turvoksiin? Liikaa samanlaisia aloituksia samoilla kirotusvihreillä.

Normaalisti sanoisin, että vie se kissa eläinlääkärille joka toivottavasti osaa etsiä sille hyvän sijaisemon tai ainakin taitavan hoitajan jolla taloudessa kissoja.

Huoh, onneksi koulut loppuvat pian ja nämä vilttiaivot palaavat koulunpenkille.

Hyvä siitä tulee ja hyvin ihmisläheinen, jos se saa rakkautta ja hellyyttä. Ja puhun usean vastaavanlaisen pennun hoitajan kokemuksella. Parempi kuitenkin, jos hankit sille vähän myöhemmin (kun se on esim. 12vk) samanikäisen toisen kissanpennun, joka antaa sille mallia kuinka olla kissa. Yksi pentuni luuli olevansa koira, kunnes sai samanikäisen kissakaverin. Ensijärkytyksestä toivuttuaan hyväksyi sen, että olikin kissa. Oppi naukumaan vasta vuoden ikäisenä. Oli hyvin pidetty ja rakastettu kissa kaikkien keskuudessa.

Anna paljon huomiota, varsinkin jos et ota sille kissakaveria. Muutenkin anna sille tai sille ja sen mahdolliselle kissakaverille huomiota.

Jos on kissa = annettava huomiota, rakkautta ja hellyyttä.