Yksinäinen luoto meressä
mainingit murtuvat rantakallioon
ja laskevan-auringon säteet
värjäävät graniittipaadet verenpunaiseksi
lokkien kirkuna selällä kalastajien vanavedessä, saariston kauneinta musiikkia yhdessä aaltojen laulun kanssa
harva vain enää elääkseen pyytää.
ei luodon rannoilla enää kalamajoja,
turvapaikkoja kalastajain
vain kivikasoja menneestä muistuttain
kun merestä vielä elettiin.
tuijotan horisonttiin kallion laelta
aurinko painuu horisonttiin
kaukana vain rahtialuksen ääriviivat ja jossain siellä koko maailma.
mainingit murtuvat rantakallioon
ja laskevan-auringon säteet
värjäävät graniittipaadet verenpunaiseksi
lokkien kirkuna selällä kalastajien vanavedessä, saariston kauneinta musiikkia yhdessä aaltojen laulun kanssa
harva vain enää elääkseen pyytää.
ei luodon rannoilla enää kalamajoja,
turvapaikkoja kalastajain
vain kivikasoja menneestä muistuttain
kun merestä vielä elettiin.
tuijotan horisonttiin kallion laelta
aurinko painuu horisonttiin
kaukana vain rahtialuksen ääriviivat ja jossain siellä koko maailma.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Harmautta pilvien,
aaltojen murtunut peili
Valkosiipien jäähyväiset
ei silmäystä taakse
Kun katsoo kaiken loppua
kohtaa ikuisuuden
Kiitos kesästä muistuttavasta runosta, aavanmies!