Olen 27-vuotias nainen ja olen ollut koko elämäni sitä mieltä, että en halua lapsia. En sanoisi vihaavani lapsia mutta en niistä pidäkkään. Nyt kuitenkin on tullut sellainen tunne, että haluaisin oman lapsen puolisoni kanssa. Pelkään, että jos hankimme lapsen voi mieleni muuttua taas. Entä jos en rakastaisi lastani? Entä jos olisin huono äiti? Olen hirveän lyhyt hermoinen, joka on yksi syy sille että en haluaisi lapsia. Olen lukenut monia tarinoita joissa on ollut samanlainen tilanne ja niissä äidit ovat sanoneet rakastuneensa lapseen jo odotusaikana vaikka eivät muuten lapsista pidä. En tiedä mitä tehdä.
Mieleni lapsen hankkimisesta on muuttunut
Toivotonta
22517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Anteeksi tuli kahdesti.
Odota rauhassa joku 8 vuotta ja kasva ohessa aikuisena. Huomaat jossakin vaiheessa rauhoittuneesi. Taitaa sosiaalinen paine nyt vähän ohjata sinua virheentielle.
Vaikea sanoa varmaksi miten käy. Toiset ei rakastu lapseensa ja katkeroituu ja jopa inhoaa lastaan. Mutta toiset taas rakastuu. Kai tuo ensimmäinen vaihtoehto luulisi olevan harvinaisempaa. Itse en ole erityisen lapsirakas. En vihaa lapsia todellakaan. Mutta vauvat, taaperot ja isommat ei juuri herätä mitään tunteita. Jotkut lapset tosin on mielestäni ärsyttäviä. Tosin siskoni lapsista pidän ja yhdestä naapurin lapsesta olen ajatellut, että on suloinen. Pelkäsin myös etukäteen, että olenko huono äiti ym. Mutta rakastuin lapseen jo raskausaikana. Ja vauva-aika oli vaikeaa, kun lapsi mm. nukkui huonosti. Mutta rakastan lastani aivan älyttömästi. Ei sitä voinut kuvitellakaan etukäteen. Ja jos olisin tiennyt kuinka mahtava lapseni on, niin olisin tehnyt lapsen heti, enkä miettinyt vuosia. Tai oisko sitten tullut juuri tämä lapsi... Nyt mulla on vaan ongelma, että mietin uskallanko tehdä toisen. Mitä jos en rakasta toista lasta yhtä paljon? Ja edelleenkään en välitä muitten lapsista. En tarkoita, että pidän omaa lastani jotenkin parempana, ehkä jonkun mielestä oma lapseni ei ole mitenkään ihmeellinen. Mutta omasta mielestäni on.
Onhan se rakkaus omaan lapseen pelottavaakin. Pelkää, että mitä jos lapselle sattuu jotain. Pelkösin jo raskausaikana. Mutta ehkä sitä ei pitäisi miettiä.
Miten sun parisuhde jakselee tämän lapsen isän kanssa?
Entä sulla sen mt-ongelmaisen naisen kanssa, varsinkin nyt huostaanoton jälkeen.. Ai niin teillä tuli ero ;)
Minulla sama ongelma. En muista oikeasti koskaan halunneeni lasta. Nyt olen kohta 32-vuotias ja tuntuu, että tilanne on vähän muuttunut. Tuntuu, että arjessani ja sydämessäni voisi olla tilaa pienokaiselle. Kun katson taloyhtiön pihalla leikkiviä lapsia, tunnen haikeutta siitä, että minun lapseni ei ikinä leikkisi tuossa pihalla. Itsekin pelkään kuitenkin sitä, että mieleni muuttuu.
Joku tuossa totesikin, että on harvinaista, että ei rakastaisi omaa lastaan. Se on kuitenkin mahdollista. On olemassa ihmisiä, jotka katuvat lapsen saamista.
Itse pelkään sitä, että lapsi ei ole sellainen kuin haluaisin. Pelkään, että lapsi on sairas tai vammainen. Uskon, että jos saisin terveen lapsen, niin olisin tilanteeseen tyytyväinen. Ei voi kuitenkaan tietää, minkälaisen lapsen saa ja kaikkeen pitäisi varautua.
Sinuna miettisin asiaa vielä pari vuotta.Jos mieli muuttuu niin uskoisin että tuona aikana se tulisi ilmi.Nykyisin jopa 49-vuotiaat saa lapsia joten aikaa on,
Suurin osa 49 vuotiaista ei todellakaan kykene raskaaksi tulemaan.
Nykyään kykenee. Ihmisen elinikäennuste on noussut. Se, onko järkeä hankkia enää lasta 49 vuotiaana onkin sitten eri asia, mutta onko järkeä hankkia lasta ennen 30v, kun ihminen ei ennen tuota ikää edes tiedä mitä elämältään haluaa, vasn toimii muiden viettien varassa.
Mielestäni lapsen hankkiminen ei ole ikärajoitteinen vaan silloin kun siltä tuntuu että lapsi on toivottu ja haluttu sitä kannattaa yrittää.Joillain tämä tunne tulee 21-vuotiaana ja joillain vasta 40-vuotiaana.
Miksi ei ole järkeä hankkia enää vanhempana??
Elinikä ja hedelmällinen ikä eivät korreloi. Sinulla on väärää tietoa.
Kyllä korreloi. Sinulla on vanhaa tietoa.
Sinun älykkyysosamääräsi korreloi kengännumerosi kanssa.
Vaihdevuodet tulevat keskimäärin 47-vuotiaana. Siis nykyään. Eli ei todellakaan suurin osa voisi saada lasta 49-vuotiaana... Niistäkin joilla vielä on menkat, niin vain hyvin pieni osa on edelleen hedelmällinen.
Jos aikoo lapsen hankkia, niin se kannattaa tehdä ennen 35-vuoden ikää, jos se vain on mahdollista. Toki osalla ei elämäntilanne anna sille mahdollisuutta, jos vaikka kumppani puuttuu.
Minun tuttavani sai lapsen 52-vuotiaana joten kyllä 49-vuotiaskin voi raskaaksi tulla!
Ja suurin osa ei tule.
En usko, että kenestäkään voi tietää etukäteen, millainen äiti tai isä hänestä tulee. Jos olisi siihen jokin keino, niin sittenhän koko ikäluokan voisi laittaa testeistä läpi ja steriloida reputtaneet. ;P Mutta oikeasti ei kai ole muuta keinoa kuin kokeilla.
Jos olet huono äiti, niin ehkä sitten lapsella on hyvä isä tai mummi.
Siis kokeilla? Kokeilla lapsen kustannuksella? Harvassa on hyvät äidit ja jos vanhemmat on kokemattomia eli alle 35v, niin itsensä asettavat etusijalle ja lapset kärsii. 90% saisi jättää lapset hankkimatta, mutta juuri pahin rupusakki lisääntyy eniten.
No kuule elämä on.
Ei se elämä oo. Kyllä pitää ottaa vastuu maailman roskaamisesta.
No miten olet ottanut itse vastuun, kun sulla on niitä lapsia?