Onko elämä loppu, kun on 60v?

Olet jo 58-vuotias ja ihan "kateellinen" sinulle. Kunpa pääsisin jo pois työelämärumbasta niin saisi elää kuin vapaa taivaanlintu. Olen tehnyt elämässäni noin kymmenen vuotta pätkätöitä ja tottunut pitkiin vapaisiin aikoihin. Olen kehitellyt itselleni ohjelmaa ja tekemistä. Teen paljon vapaaehtoistyötä seurakunnassa, auttelen apua tarvitsevia ystäviä ja tapailen heitä.
Aikaa kuluu myös netillä, kudon sukkia ja lapasia, teen ristisanatehtäviä, kuuntelen musiikkia. Harrastan sukututkimusta ja kerään paikkakuntani ja kotikyläni historiaa. Lukeminen on hyvä ajankulu. Kerään marjoja ja liikun luonnossa.
Kyllä aika kuluu. Ei ole ongelmaa.

Loppui lopullisesti! Nimittäin kiinnostus työmarkkinoiden suuntaan.
57v alkanut työttömyyseläke, joka sekin antoi koekemattomuussuojan, muuttui työeläkkeeksi.

Lopetin dokaamisen ja aloin hoitamaan itseäni.

Muistaakseni palstalla on ollut useampiakin ketjuja eläkeläisten ajantappamisen / itsensä toteuttamisen tavoista mutta tuskin uusnta häiritsee meitä pitempäänkään roikkuneita.

Harrastan työn tekoa vaikka olen ollut pois työstä jo yli 5 vuotta. Ensin työttömänä ja nyt eläkkeellä jo vuoden verran.
Talvella metsätöitä ja kesällä tyttären apuna vuohien ja kanojen ruokinnassa.
Perunoita ja vihanneksia kasvattelen lähipiirille.
Pyöräilen päivittäin muutaman peninkulman ihan kuntoilumielessä.
Liikkuminen on numero yksi, jaksaa rentoutua paremmin, kun ensin on rasitusta.

No ei nyt sentään, mutta uudenlaisen elämän alku, kyllä se siitä lähti menemään, kun sain niskanikamani, olkapääni, ja käsien rannekanava ahtaumat hoidettua tai hoidatettua. Vapaata on sopivasti, samoin tekemistä, ei käy aika pitkäksi.

En ikinä vaihtaisi töihin takaisin.

Sinnittele vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Kyllä se kuolo sitten jo alkaa olla lähellä.

En minä ainakaan väitä, ettei eläkkeelle jääminen olisi aiheutanut ongelmia.
Ehkä suurin oli tunne, ettei enää kuulu järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.
Tunne, ettei ansaitse elantoaan.
Kai se on sitä suomalaisen ikiaikaista työmoraalia.
Moni asia on vaikeampaa, kun kuuluu niihin, jotka eivät koe ihmeparantumista edes hillojen kypsyttyä.

Olen ollut eläkkeellä nyt reilut yhdeksän kuukautta. Ei se elämä mihinkään lopu, vaan mielestäni alkoi ns. kolmas aika. Nautin suunnattomasti kiireettömyydestä, kun jotain toutuaa, niin ei tarvi tehdä asioita kelloa toijottaen. Harrastan liikuntaa eri muodoissa, luen ja käsitoitäkin teen välillä. Osa lastenlapsistakin ön vielä sen ikäisiä, että tarviivat välillä kaitsentaa.Yhtenä hommana olen skannannut filmikmeralla otetut valokuvat digitaaliseen muotoon.Tosin minulla on vielä yli kymmenen vuoden kuvat skannaamatta ajalta ennen digikameraa. Hulluja on monenlaisia, joku varmaan ajattelee.

Täytyy kyitenkin myötää, että jonain hetkinä tulee sellainen hieman toimeton olo. Tunne katoaa kyllä, kun muistaa kolmivuorotyön haitat. Työ kuitenkin jaksotti päivän, Toi siihen tiettyä järjestelmällisyyttä.

60 v. On ikäloppu, ei kelpaa mihinkään paitsi hautaan, oot mies tai nainen sukupuolielämän voit unhoittaa, eläkkeelle päästyäsi sua ruvetaan haukkumaan loispummiksi, minäkin oon ajatellu vetää itteni hirteen niin loppuisi tää 60 olo

Älä nyt sentään hirteen itseäsi. Eikä seksielämä välttämättä katoa minnekään, itse lähes 70v hyvin pelittää kova kun kivi päivittäin.

Elossahan tässä vieläkin ollaan, ja mistäs tuon viimeisen elonpäivän arvaiskaan....

Onhan se outo tunne kun työn aiheuttama stressi ja adrenaliini puuttuu, se oli sitä
bensaa elimistölle jolla pysyttiin käynnissä fyysisesti sekä henkisesti.
Entäs nyt, onko käynnistysvaikeuksia, nikotteleeko moottori, mikään ei tahdo
motivoida liikkeelle. Mä mistä löytäisin sen laulun....

juu,
olihan se ensin hämmästyttävä olotila, eniten hämmästelin sitä , etteikö todellakaan kukaan enään mua tarvitse,
mutta
sitten panostin oman kunnon ylläpitämiseen,
sitten keskityin puolisoni passaamiseen, vein töihin ja hain töistä, kodin hoitoon,
sitten keskityin erilaisiin harrastuksiin,
aika kului kuin siivillä, töitä riitti yllinkyllin oman kodin ja puolison ympärillä ,
vihdoinkin olin vapaa matkutelemaan puolison kanssa ympäri maailmaa,
siinä se elämä meni,
nyt vanhuus ovella kolkuttaa ja puolisoki tuonpuoleisessa, jota ikävöin öin ja päivin,

Minä en ainakaan ole huomannut mitään erikoista muutosta.
Paistin-pannut ja kattilat toimivat kuten ennenkin.
Tupakissakin on Nikotiinia.
Ja sytkärissä kaasua.
Harrastuksetkaan eivät ole muuttuneet.
Edelleen harrastan samaa kuin aikanaan töissäkin.
Tätä tietokone-maailmaa.
Naama on muuttunut sen-verran vähän ettei Garderobin sisältöäkään ole tarvinut
vaihtaa.
Naama ei ole käynyt punakammaksi.
Eikä harmaammaksi.
Ja pipon voi laittaa päähän.
Ihan kuin ennenkin.
Pipo vähän nuorentaa ihmisten näkö-aistimusta.
Vaikka ilmakin olisi harmaa.
Erilaiset elimetkin toimivat kuten nuorena.
Joskus juu, joskus ei.
Joskus nopeammin, joskus hitaammin.
Aivo tosin parantaa juoksuaan koko-ajan.

Tunnen tuskaa aloittajankin puolesta.
Niin monelta putoaa kyvykkyys nopeasti.
Ei pysy enää mikään pää tyynyllä.
Tuntee pakottavaa tarvetta anella sääliä.



H.

Ei se elämän loppu ole kiinni iästä, nehän ovat vain numeroita.

Kunto on tärkeää, fysiikasta ja psyykestä kannattaa pitää huoli,
molemmat ovat ihan omalla vastuulla, harvoin kukaan muu pökkii eteenpäin,
on tietysti onni jos voi aviopuolison kanssa samaan tahtiin järjestellä eläkepäiviään.

Itselle kävi niin, että olin kuusi vuotta eläkkeellä tekemättä mitään ja nyt olen ollut taas kaksi vuotta työssä, jonka rytmin ja tekemisen voin itse säätää. Tästä minä pidän, tekeminen ja puuhastelu antaa päivälle rytmiä ja tarkoitusta.

Muutamat ystäväni järjestävät päivänsä niin täyteen menemisiä, matkoja ja teattereita, että joskus hitaampaa huimaa. Mutta me ihmiset olemme niin erilaisia ja eritahtisia ja omat mielenkiinnot ja mieleiset asiat vievät lopulta oikeille poluille.
Voihan eläkepäivänsä viettää soffalla loikoillenkin jos haluaa.

Minun vuoteni jakautuu neljään toisiaan täydentävään osaan.

Korvessa elän Lat-suhteessa.

Syyskuun lopulla muutamme yhdessä pariksi kuukaudeksi Hollantiin.
Joulunaika tunnelmoidaan, uusioperheen kanssa Korven kirkolla. Keväällä matkaamme taas Hollantiin yleensä noin kolmeksi kuukaudeksi ja sieltä teemme matkoja eri naapurimaihin. Toissa keväänä vietimme kuukauden Espanjan rannikolla ja nyt kesäkuussa teimme tutkimusretken rapakon taakse. Tutustuimme Manhattaniin ja Long Islandiin.

Kesät ehdottomasti Korvessa ja mökillä. Puutarhanhoitoa, timpurointia ja joutenoloa jne. Eilen illalla sain virvelillä eka ahvenen. Tekemistä on riittänyt.

Herranen aika! Toivottavasti en ole ihan loppu kun jään eläkkeelle joskus sitten hamassa tulevaisuudessa.
Pikku kauhulla ajattelen sitä aikaa kuitenkin, koska pidän työstäni ja ainakin vielä tähän asti on työ pitänyt minusta. :)

Tekemistä on ollut riittämiin.

Käsitöitä, opiskelua, harrastuspiirejä, kalastusta, marjastusta, sienestystä, lenkkeilyä, kuntosalia, matkustelua, huvittelua, monenlaista sopivassa määrin. Huilimistakin jos sellaiselta tuntuu tai on niin kipeä ettei mikään huvita.

Jos haluaa olla yksin, on kotonaan, jos tekee mieli toisten joukkoon, silloin lähtee kylään/kylille tai kutsuu tuttavia joukolla porisemaan.

Kesäteatterissakin tuli käytyä jo hyvän sään aikana.

Kohta pitkä kesälomani on loppu ja en voi kertakaikkisesti käsittää, kuinka taas saan järjestettyä mun ajatusmaailmani siten, että iso osa päivästä menee nuottien kimpussa, eikä voi ex tempore ryntäillä sinne sun tänne.

Ainahan se loppujen lopuksi hyvin on mennyt, jahka pääsen alkuun. Joo ja kivaa työtä teen, mutta siirtyminen työmaailmaan tuottaa vaikeuksia.

Monia asioita, joita teen lomalla, jätän kokonaan pois astuessani opettajan rooliin. Ei ole aikaa kaikenmaailman ex temporeja tehdä.

Arvelen suuresti asian olevan niin, että sitten kun eläkeläiseksi ryhdyn, niin touhuilen niitä samoja asioita, joita teen kesälomillani ja muina lomina.

Oon päättänyt kans niin, että siivoojan palkkaan hoitamaan kaikki mun sotkuni kun eläkeläismuorina alan "työkseni" taiteita harrastamaan. Siis maalausta ja valokuvausta ja askartelua ja sen semmosta. Ne hommat on kivoja, mutta jälkien siivoaminen ei ole kivaa.

Tai kun jään eläkkeelle, niin jos sitten ottaisin ittelleni sen miehen, jonka kanssa olisi aikaa köpsytellä mehtäs tai rupatella nuotiolla. Ei sitä tiedä ei. Ja jos se mies olis talousihiminen (kätevä ja ahkera), niin ei tarttis sitte sitä siivoojaa palkata. Säästyis siivoojan palkan maksusta. Hah he he hee, jep.

Aika kuluu minulla hyvin ja eläkkeelle meno ei kauhistuta.

Aivan eri asia, pääseekö/joutuuko eläkkeelle suht'koht' hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa, vaiko ei.
Helppo kehua eläkkeellä olon ihanuutta, jos ei ole toimintaa haittaavaa sairautta tai vammaa.

Olen ollu 4 vuotta eläkkeellä. Saavutin ammatillisen eläkeiän kuuskymppisenä, kun olin tehnyt oikeat valinnat.
Senverran oli työelämä hektistä, etten vieläkään voi sietää aikatauluja yms. Enkä haikaile vapaaehtoistyöhön, vaikka fyysisesti olen kunnossa. Lastenlapsia silloin tällöin peräänkatson, pelataan jalista ja luistellaan. Koiran kanssa lenkkeilen 4:sti päivään, puolentunnin lenkkejä vedetään, kun on iso hauva. Sauvakävelen lisäksi päivittäin, käyn marjassa, sienessä ja hoidan isoa puutarhatonttia yksin,ulkomaanmatkoilla pari kertaa vuodessa. Miten tässä aika kävisi pitkäksi, kun voi lukea ja musisoida milloin huvittaa. En siis ole kaivannut työelämään ja aika ei ole käynyt pitkäksi.Niin, vielä mainittakoon, etten ole ollut päivääkään missään kortistossa, siis työttömänä.

Lue tätä palstaa ja huomaat että loppu se on.

elämä loppuu vasta heti hengenlähdön jälkeen

Lukematta koko ketjua, vastaan alottajan kysymykseen,

" onko elämä loppu kun täyttää 60v"

Nyt teen vasta kysymyksen ,,,,

ONKO elämäsi nyt lopussa kun olet täyttäny 60v ?

Vieläkö hengität, vieläkö heräät aamulla samoin kuin aina ennenki, oletko saanu elämän uusille raiteille ?

NO --- miltä nyt tuntuu, loppuko se elämä ?

Onhan niitä kaikenlaisia kuusikymppisiä, eräski eronnu alko harrastamaan miehiä,
nyt se vaihtaa miestä kuin mustalinen hevosta,
kaikille tuntemattomillekke se kertoo kuinka hän sairastaa virstien tulehdusta, ja kuinka jotkut miehet ei halua seksiä hänen kanssaan,
joo
tulipahan mieleen että eipä ole ihme jos ukkojen mukana kulkeuttuu seksi tauteja jos kaikki jotka häntä käyttää viihteenä, siirtää vaimoonsa saman taudin,
pikkusen puistattaa kyseinen naikkonen, onkohan se täys päinen,
ja se ihmetyttää kuinka ukot menee retkuun, eilenki sillä oli taas aivan uusi höynättävä kierroksessa, kenekähän ukko seki oli,

Tätä samaa kysyy myös moni alle 20v. Kaikille näitä kysymyksii tulee ajan kanssa.
Ite kysyn; eikö tämä loputon rumba vois jo loppua?
. seuraava olisi jo 87v.