Ihana maaseutu

Ja riemu se vain maaseudulla kasvaa, kun valtio korottelee autoilun kustannuksia pohjattomassa rahantarpeessaan.
Tarvitset käydä kaupalla tai muilla asioilla, niin eikun vaan auto persiin alle. Matkaa peräkyliltä palveluiden ja (harvenevien) työpaikkojen ääreen, kymmeniä kilometrejä.

Hyppääs stadin poika metroon ja käy kebabilla :)

Nyt käy Helsingin pojat niin kovilla kierroksilla, että tuntuu!
Kuplahintaan maksettu läävä ja kasvava työttömyys ajaa stadilaisen totaaliseen psykoosiin :)

Punavuoressa köyhyys ja rikollisuus elivät rinta rinnan

Vuoden 1889 Helsingissä riitti köyhyyttä ja rikollisuutta, mutta sosiaalihuolto teki jo tuloaan.

Kaalisoppaa, ruisleipää ja kaljaa oli tarjolla lapsille, kun kirjailija Rafaël Hertzberg vieraili Helsingin köyhäintalossa. Hän piti näkemäänsä mallikelpoisena.

"Huoneet ovat kymmenelle henkilölle, ja niissä on rautasängyt lämpimine peitteineen. [. . .] Käytävillä on yhteiset pesupaikat vesihanoineen", Hertzberg kuvaili Helsinki-aiheisessa teoksessaan, joka ilmestyi vuonna 1889.

Töölössä eli varsinaisen kaupungin ulkopuolella sijainneessa köyhäintalossa asui tuona vuonna parisataa helsinkiläistä. Heikoimmat eivät siis olleet kadulla.

"Vieraat antavat täydestä syystä tunnustusta siitä, että täällä ei ole montakaan kerjäläistä", Hertzberg huomautti.

Töölön laitos oli köyhimpien, mielisairaiden ja orpojen koti. Paljon tavallisempaa sosiaaliapua olivat köyhäinavustukset, joita maksettiin 125 vuotta sitten yhteensä 1 402 kaupunkilaiselle.

He asuivat yleensä Punavuoressa ja Kampissa, sillä länsi oli kaupungin kurja puoli. Kallion asutus oli vasta syntymässä, ja siksi Pitkäsilta ei vielä ollut luokkajaon symboli.

Alun perin Helsingin köyhälistö asui Katajanokalla.

Uspenskin katedraalin taakse alkoi kuitenkin pikkuhiljaa nousta komeita kivitaloja, kun alueelle tehtiin asemakaava.

Esimerkiksi Dementjeffin kivikartanoksi kutsutun talon suurimmissa asunnoissa oli 11 huonetta ja 320 neliömetriä tilaa.

Punavuoressa, erityisesti Fredrikinkadulta kohti Hietalahden telakka-aluetta, oli kovin erilaista. Yksinkertaisissa puutaloissa asui esimerkiksi ajureita, puuseppiä, renkejä, merimiehiä, palvelijattaria, ompelijattaria ja kylvettäjiä.

Aina töitä ei ollut. Jotkut naisista ajautuivat myymään itseään. Helsingin poliisin mukaan prostituoituja oli 723.

Ilmiötä seurattiin hämmästyttävän tarkasti. Naisia vaadittiin rekisteröitymään ja käymään säännöllisissä terveystarkastuksissa.

Tilastojen mukaan prostituoidut olivat useimmiten yli 21-vuotiaita, naimattomia, muualta Suomesta muuttaneita maalais- tai työläiskotien kasvatteja.

He asuivat kaupungin länsiosissa.

Merkkinä jonkinlaisesta sosiaalisesta turvaverkosta "langenneille naisille" oli suojakoti kaupungin äärilaidalla Merikadulla. Ilmaista ylöspitoa vastaan naisten piti pestä pyykkiä, silittää ja tehdä muita kotitaloustöitä.

Ulkomaalaisiakin poliisin tilastojen mukaan oli: lukuisien ruotsalaisten lisäksi kaksi norjalaista ja yksi saksalainen.

Näissä kurjuuden pesäkkeissä köyhyys joutui usein etsimään sijaa rikoksen vierestä", kuvaili tukholmalaislehti Dagens Nyheter Helsingin ankeimpia osia jo vuonna 1878.

Varkaudet olivat ylivoimaisesti yleisimpiä rötöksiä. Vakavia rikoksia tehtiin kohtalaisen vähän, mutta järjestyshäiriöitä sattui sitäkin enemmän. Juopuneita vietiin 54 000 asukkaan kaupungissa putkaan yli 6 000 kertaa vuodessa.

Helsingin lounaiskulman maine oli sitä luokkaa, että Punavuorenkadun varren tontinomistajat pyysivät kaupunkia vaihtamaan kadun nimeä. Toivetta ei toteutettu.

http://www.hs.fi/kaupunki/Punavuoressa köyhyys ja rikollisuus elivät rinta rinnan/a1407553409737

Nyt paikka onkin sitten mamupääkaupunki..

Voi hemmetti ai että mamu ihan ,kai minä nyt tällä kertaa oikein luin,olin näkevinäni namun mutta mamu se vissiin sitten onkin.