http://www.hs.fi/elama/Psykoterapeutti kertoo Miksi jotkut luulevat olevansa aina oikeassa/a1407549081231?ref=tf_iHSisboksi300-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage&jako=88ff8db456cad051b361d50bd0fba563
Tunnistatko tyypin? Hän ei myönnä koskaan olevansa väärässä – tai jos myöntää, hänen on todella vaikeaa kakistaa sitä ulos suustaan.
Toiset ihmiset kokevat hänet tuomitsevana. Hän ei voi sietää toisten tekemiä virheitä. Omia virheitään hän tarkastelee suurpiirteisesti, mutta toisten mokia yksityiskohtaisen tarkasti.
"Tässä on kyse opitusta, jäykästä ajattelutavasta, jota kutsutaan mustavalkoiseksi ajatteluksi", sanoo psykologi ja kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti Salla Saiho.
Saihon mukaan mustavalkoinen ajattelutapa on varsin yleinen.
"On normaalia luokitella asioita hyviksi tai pahoiksi, oikeiksi tai vääriksi, mutta liian jyrkkä luokittelu aiheuttaa riitoja. Liiallisen mustavalkoajattelun myötä henkilö asettuu herkästi puolustuskannalle ja toisia syyttäväksi."
Mustavalkoisen ajattelun vastakohta on joustava ajattelu, jossa maailmaa ja asioita tutkaillaan avoimesti kiinnostuneina ja uteliaina ja nähdään, että asioilla on aina monta puolta. Joustavassa ajattelussa ihmiset saavat olla eri mieltä asioista ja erilaisia näkökulmia arvostetaan.
Mustavalkoajattelu on Saihon mukaan opittua. Siinä korostuu usein esimerkiksi kasvuympäristön autoritaarinen jyrkkyys ja jäykät ajattelumallit.
"Taustalla voi olla myös opittu, ylimitoitettu uskomus siitä, että väärässä ei saa olla, tai jos muuttaa mieltään, on heikko ja alistuva. Taka-alalla on usein myös vaikeita tunteita, joita on hankala käsitellä. Jos olen väärässä ja myönnän sen, se voi tuntua häpeälliseltä – ja häpeän tunnetta on vaikea käsitellä."
Jäykät uskomukset siitä, että kaikessa pitää pärjätä yksin tai että asiat täytyy osata ja tietää ennalta ilman inhimillisen erehtyvyyden hyväksymistä, ruokkivat oikeassa olemisen tarvetta.
"Voi myös olla, että lapsuudessa ei muodostunut mallia, kuinka pyydetään anteeksi, ollaan erehtyväisiä ja tullaan silti hyväksytyksi", Saiho sanoo.
Jatkuva oikeassa oleminen herättää vastareaktioita toisissa ihmisissä.
Jos lähipiirissä on sinnikäs oikeassa olija, ei kannata jättää omia mielipiteitään lausumatta, vaan kertoa ne rauhallisesti, myös oikeassa olijan näkökulmaa kunnioittaen, Saiho neuvoo.
"Joustavaa ajattelua voi harjoitella. Voiko hyväksyä, sietää tai olla tuomitsematta, vaikka on eri mieltä? Negatiiviset kahvipöytäkeskustelut jatkuvasti oikeassa olevasta henkilöstä lisäävät myös omaa mustavalkoajattelua ja tuomitsevuutta", hän muistuttaa.
Jos huomaa olevansa itse se besserwisser, on tärkeää oppia tunnistamaan oma tuomitseva ja liian jyrkkä ajattelu.
"Kysy itseltäsi, kuinka tarpeellista on olla oikeassa vai kannattaisiko mieluummin tehdä sitä, mikä toimii? Mieti, mitä ajattelustasi ja käytöksestäsi seuraa kokonaisuuden kannalta", Saiho kehottaa.
"Erehtyminen ja väärässä oleminen ovat mahdollisuuksia omaan kasvuun ja kehitykseen. Itsekunnioitus ja -arvostus rakentuvat omien virheiden myöntämisen kautta. Sopivasti vahva ihminen kykenee muuttamaan kantaansa, kun se on tarpeellista ja pyytää anteeksi, silloin kun se on aiheellista."
Helsingin Sanomat | [email protected]
Kommentit (46)
Tunnistatko tyypin? Hän ei myönnä koskaan olevansa väärässä – tai jos myöntää, hänen on todella vaikeaa kakistaa sitä ulos suustaan.
Toiset ihmiset kokevat hänet tuomitsevana. Hän ei voi sietää toisten tekemiä virheitä. Omia virheitään hän tarkastelee suurpiirteisesti, mutta toisten mokia yksityiskohtaisen tarkasti.
"Tässä on kyse opitusta, jäykästä ajattelutavasta, jota kutsutaan mustavalkoiseksi ajatteluksi", sanoo psykologi ja kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti Salla Saiho.
Saihon mukaan mustavalkoinen ajattelutapa on varsin yleinen.
"On normaalia luokitella asioita hyviksi tai pahoiksi, oikeiksi tai vääriksi, mutta liian jyrkkä luokittelu aiheuttaa riitoja. Liiallisen mustavalkoajattelun myötä henkilö asettuu herkästi puolustuskannalle ja toisia syyttäväksi."
Mustavalkoisen ajattelun vastakohta on joustava ajattelu, jossa maailmaa ja asioita tutkaillaan avoimesti kiinnostuneina ja uteliaina ja nähdään, että asioilla on aina monta puolta. Joustavassa ajattelussa ihmiset saavat olla eri mieltä asioista ja erilaisia näkökulmia arvostetaan.
Mustavalkoajattelu on Saihon mukaan opittua. Siinä korostuu usein esimerkiksi kasvuympäristön autoritaarinen jyrkkyys ja jäykät ajattelumallit.
"Taustalla voi olla myös opittu, ylimitoitettu uskomus siitä, että väärässä ei saa olla, tai jos muuttaa mieltään, on heikko ja alistuva. Taka-alalla on usein myös vaikeita tunteita, joita on hankala käsitellä. Jos olen väärässä ja myönnän sen, se voi tuntua häpeälliseltä – ja häpeän tunnetta on vaikea käsitellä."
Jäykät uskomukset siitä, että kaikessa pitää pärjätä yksin tai että asiat täytyy osata ja tietää ennalta ilman inhimillisen erehtyvyyden hyväksymistä, ruokkivat oikeassa olemisen tarvetta.
"Voi myös olla, että lapsuudessa ei muodostunut mallia, kuinka pyydetään anteeksi, ollaan erehtyväisiä ja tullaan silti hyväksytyksi", Saiho sanoo.
Jatkuva oikeassa oleminen herättää vastareaktioita toisissa ihmisissä.
Jos lähipiirissä on sinnikäs oikeassa olija, ei kannata jättää omia mielipiteitään lausumatta, vaan kertoa ne rauhallisesti, myös oikeassa olijan näkökulmaa kunnioittaen, Saiho neuvoo.
"Joustavaa ajattelua voi harjoitella. Voiko hyväksyä, sietää tai olla tuomitsematta, vaikka on eri mieltä? Negatiiviset kahvipöytäkeskustelut jatkuvasti oikeassa olevasta henkilöstä lisäävät myös omaa mustavalkoajattelua ja tuomitsevuutta", hän muistuttaa.
Jos huomaa olevansa itse se besserwisser, on tärkeää oppia tunnistamaan oma tuomitseva ja liian jyrkkä ajattelu.
"Kysy itseltäsi, kuinka tarpeellista on olla oikeassa vai kannattaisiko mieluummin tehdä sitä, mikä toimii? Mieti, mitä ajattelustasi ja käytöksestäsi seuraa kokonaisuuden kannalta", Saiho kehottaa.
"Erehtyminen ja väärässä oleminen ovat mahdollisuuksia omaan kasvuun ja kehitykseen. Itsekunnioitus ja -arvostus rakentuvat omien virheiden myöntämisen kautta. Sopivasti vahva ihminen kykenee muuttamaan kantaansa, kun se on tarpeellista ja pyytää anteeksi, silloin kun se on aiheellista."
Helsingin Sanomat | [email protected]
Kommentit (46)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Usein puhutaan, että nuoret on musta-valkoisia ja että tietynlainen ehdottomuus kuuluu nuorena olemiseen. Mun kokemuksen mukaan jäykän musta-valkoista ajattelua ja erehtymätöntä oikeassa olemista esiintyy enemmän vanhemmissa ikäluokissa. Mun ikäpolven omat lapset ovat jo pääsääntöisesti täysi-ikäisiä ja jos vertaan heitä esim. omien vanhempieni ikäpolven edustajiin, joustavuus tuntuu lisääntyneen huomattavasti. Tämä on kyllä puhtaasti mutuun perustuva näkemys, mutta olisi kiinnostava tietää, onko muilla samanlaisia mutu-kokemuksia.
Ei ole, ihan päinvastaisia on.
Vain asiat ja kohteet muuttuneet. Aivan yhtä ehdottomina nykyajan nuoret ovat "kaikkitietävyytensä" suhteen. Samanlaisella paatoksella vaaditaan kaikenlaista tasa-arvoilua, huumehörhöilyä, susien suojelua yms.yms. kuin aikoinaan vaadittiin isänmaallisuutta, suomen kieltä, asevelvollisuutta ja taas aikoinaan kommunismia yms.yms.
Miksi ihmeessä kukaan ajattelisi olevansa aina väärässä? Tottakai ihmiset ajattelevat sen oman mielipiteensä olevan oikea, sehän on koko pointti mielipiteen valitsemisessa?
Ehkä kyse on enemmän siitä, että ajatellaan oman näkemyksen olevan absoluuttinen totuus eikä osata ajatella, että toistenkin mielipiteissä vois olla jotain perää.
Sitähän tuo mustavalkoinen ajattelu ja jäykkä asenne juuri onkin; on vain musta ja valkoinen, eikä siinä välillä mitään. On vain "oikea" ja "väärä", eikä siinäkään välissä mitään.
Ego.
aivovamma...