Minä olen hämmentyntyt. Minä rakastan miestäni, ihan varmasti. Ja luulin tuntevani hänet hyvinkin. Mutta nyt en osaa laskea yhteen. Tuijotan epäuskoisena tietokoneen näytöllä näkyviä kuvia. Olen jäänyt sairastamaan flunssaani kotiin ja kulutan aikaani surffailemalla netissä. Hetken mielijohteesta klikkailen koneen sivuhistoriasta löytyviä outoja linkkejä. Ja eteeni aukeaa tämä. Naisia, tai niin ainakin luulen, kummallisissa, koko vartalon peittävissä asuissa. Lateksia? Puistatus kulkee lävitseni. Tiukkaa ja kiiltävää. En ymmärrä. Koitan kuvitella ja tunnen oloni tukalaksi. Kumia joka puolella. Päässäkin. Korsetteja. Kuinka noin voi edes olla? Miksi? Ahdistaa. Päässäni tuntuva tukkoisuus ja kuume tekevät olon muutenkin oudoksi. Uh, en jaksa miettiä.
Iltapäivällä herään torkkujen jälkeen, olo on hiukan parempi. Keitän itselleni suuren kupin kaakaota ja palaan tietokoneen ääreen. Linkkejä löytyy lisää. Minua alkaa pelottaa. Tiedän että mies katselee joskus pornoa, eikä se oikeastaan haittaa minua. Meillä on hyvää seksiä. Minä olen ihan tyytyväinen. Tällaista en osannut kuvitellakaan. Tottapuhuen en tiennyt tällaista olevankaan. Yhtäkkiä muistan kuinka kerran olimme kahdestaan erotiikkaliikkeessä. Sinä seisahduit pitkäksi aikaa lateksivaatehyllyn luo. Minä en oikeastaan edes huomioinut sitä, eihän sellainen koske minua, katselin jotain tavallisempaa. Normaalimpaa? Jännityn. Haluaisitkohan sinä että minä pukeutuisin noin?! Kuvitteletkohan sinä... kuvottaa.
Luen lateksin hoito-ohjeita, pukemisohjeita. En ymmärrä. Kuulostaa vaikealta, hankalalta, miksi ihmeessä, minua lähinnä yököttää. Mutta sinä olet ainoa joka tätä konetta on käyttänyt. Ja linkkejä on paljon. Minä en olisi uskonut sinusta. Minä olen aina kuvitellut että tällainen pervous, poikkeavuus, tai mikä vain, että se näkyy jotenkin ulkopuolelle. Että sellaiset ovat muutenkin outoja. Sinun kanssasi on hyvä olla. Sinun kanssasi on hyvä rakastella. Ja sinä katselet tällaisten naisten kuvia. Nukkeja? Huoria? Missä maailmassa sinä elät? Mitä sinä minusta haluat.
Minä päätän antaa tämän olla. Ehkä se menee pois. En ota asiaa puheeksi. En pengo kaikkia kaappeja ja piiloja, vaikka pelkään tai tiedän että löytäisin jotain jota en halua. Ei puhuta siitä, sitä ei ole.
Mutta joskus kun rakastelemme ja sinä katsot minua pitkään tai annat kätesi liukua hitaasti pitkin jalkaani, ylöspäin, tunnustellen reidelle, pakaralle minä yhtäkkiä olen tuntevinani kuinka toivoisit näkeväsi ja tuntevasi siinä muun kuin minun paljaan ihoni. Ajatus ei jätä minua rauhaan.
Iltapäivällä herään torkkujen jälkeen, olo on hiukan parempi. Keitän itselleni suuren kupin kaakaota ja palaan tietokoneen ääreen. Linkkejä löytyy lisää. Minua alkaa pelottaa. Tiedän että mies katselee joskus pornoa, eikä se oikeastaan haittaa minua. Meillä on hyvää seksiä. Minä olen ihan tyytyväinen. Tällaista en osannut kuvitellakaan. Tottapuhuen en tiennyt tällaista olevankaan. Yhtäkkiä muistan kuinka kerran olimme kahdestaan erotiikkaliikkeessä. Sinä seisahduit pitkäksi aikaa lateksivaatehyllyn luo. Minä en oikeastaan edes huomioinut sitä, eihän sellainen koske minua, katselin jotain tavallisempaa. Normaalimpaa? Jännityn. Haluaisitkohan sinä että minä pukeutuisin noin?! Kuvitteletkohan sinä... kuvottaa.
Luen lateksin hoito-ohjeita, pukemisohjeita. En ymmärrä. Kuulostaa vaikealta, hankalalta, miksi ihmeessä, minua lähinnä yököttää. Mutta sinä olet ainoa joka tätä konetta on käyttänyt. Ja linkkejä on paljon. Minä en olisi uskonut sinusta. Minä olen aina kuvitellut että tällainen pervous, poikkeavuus, tai mikä vain, että se näkyy jotenkin ulkopuolelle. Että sellaiset ovat muutenkin outoja. Sinun kanssasi on hyvä olla. Sinun kanssasi on hyvä rakastella. Ja sinä katselet tällaisten naisten kuvia. Nukkeja? Huoria? Missä maailmassa sinä elät? Mitä sinä minusta haluat.
Minä päätän antaa tämän olla. Ehkä se menee pois. En ota asiaa puheeksi. En pengo kaikkia kaappeja ja piiloja, vaikka pelkään tai tiedän että löytäisin jotain jota en halua. Ei puhuta siitä, sitä ei ole.
Mutta joskus kun rakastelemme ja sinä katsot minua pitkään tai annat kätesi liukua hitaasti pitkin jalkaani, ylöspäin, tunnustellen reidelle, pakaralle minä yhtäkkiä olen tuntevinani kuinka toivoisit näkeväsi ja tuntevasi siinä muun kuin minun paljaan ihoni. Ajatus ei jätä minua rauhaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..voisin melkein kuvitella, että tuo tarina ei lopu tuohon, vai...............?
Sehän oli vasta johdanto...