surusta,elämään....MITEN?

Miia ei taida kuulla huutoasi..
omasta puolestani olen pahoillani..
t. tyttö

sanoisinko että melkoisen tuttu tunne. oon etsinyt jo pitkään ihmistä joka olis sellanen et se todella haluais rakastaa pitkään ehkä loppuelämänsä mua. tosin sellasta ei taida tässä melkoisen pirullisessa paikassa olla.
oon tosi pahoillani, ja niin varmaan aika moni muukin. mutta kuitenkin: "elämä, paljon se antaa, ja vähän se ottaa", tai sitten toisin päin...
mutta tää on elämää, sitä ei voi muuttaa, ja toivottavasti et muuta sä sitä sillä asialla joka ehkä päällimmäisenä pyörii mielessä. tiedän sen, että se tuntuis sille et olis helpompaa, ajattelee et kaikki vois unohtaa, kaiken. itse olen käynyt kuoleman rajoilla, toivon ettei sinne kovin moni muu eksy. eipä ollut järin mukava paikka.
toivottavasti täs textis oli jotain joka helpotti oloas. toivon todella niin...
"jatketaan elämää, etsitään sitä oikeaa, tulee vastaan tai ei, ainakin sanotaan että jokaiselle on jossain se oikea, välillä itketään ja toisinaan nauretaan, kun ei enään jaxeta, niin nähdään taivaan tuolla puollen, rauhassa levätään, ikuisesti.."
tää oli nyt tällänen runon pätkä, ja kexin muuten aivan suoraa päästä tätä sulle kirjottaessani.

koita jaxaa, moni muukin yrittää, minä myös mukaanlukien..

~kauris~

mua rupes itkettämään, kun luin ton sun viestin, se tuntui liian tutulta vaikken olekaan seurustellut oikeesti kenenkään kanssa. mutta mä voin oikeesti tuntea ton tuskan, mullakin on ollut niin paljon tuskaa omassa elämässä... voi kunpa voisin jotenkin auttaa sua... mut hei,nosta pää pystyyn ja koita jaksaa. älä luo miiasta elämällesi tarkoitusta, vaan anna muistojen puhaltaa suhun lisää voimaa jaksaa eteenpäin. mailaa mulle, jos tahdot puhua jollekin, meitä yskinäisiä sydämiä on niin paljon, joten mailaa mulle, jos helpotaa... koita jaksaa!!! rakkaudella ja sua ajtellen, m

itke jos itkettää!!jos tulee hetki jolloisn haluaisit huuta niin mene ulos ja huuda tai laita tyyny sulle ja huuda...jos se helpottaa edes vähän!!!ja kun olet surrut ja olet päässyt kunnolla yli hänestä niin yritä päästä taas jaloillesi!sinun ei tarvitse olla vahva vaan voit olla haikko huutaa ja itkeä!pidän peukkuja sulle!!!koita kestää!

kiitos vastauksistanne, ne ei mua takas jaloille, voi nostaa mä tiedän sen, koska mä itse olen ainoa joka voi itseni takas jaloille nostaa..
me mennään tänään miian kans uimaan saan samalla sormuksen takaisin, ja se pyys jo eilen illal puhelimes et sen jälkeen ei soitella/textailla/nähdä vähään aikaa, syy: et saadaan tilaa hengittää.( siis Miia saa tilaa hakea uutta jätkää)...mut sekin mun on joskus kuitenkin kohdattava, mut nyt mä jatkan töitä, ja lupaan teille että jonain päivänä olen jaloillani, ja kiitän teitä jo etukäteen siitä...
t. Kari .

ps. mun maili on [email protected], jos joku haluu keskustella tai jotain.....

.

Ja tämän kirjoittanut henkilö on nyt jo melkee kolmekymppinen, huhhuh.

(Ellei sitten päättänyt pilvenreunalle mennä, toivon että pääsi jaloilleen)


Toivokaamme kaikki hänelle onnellista elämää :)