Oletko hyvä autoilija

Viimeksi kun tällainen aloitus oli, kerroin käyneeni vuosittain nopean ajon
kursseilla kahdesti.
Kesällä ja talvella.
8 vuotta.
Joten enempää en katso osaltani olevan tähän jankutukseen tarvetta.
Ymmärrän kyllä että aloituksen yskä on tullut viime-uutisista.

H.

olen erittäin hyvä kuski
varma ja vakaa kaasujalka vaan painaa vaan vähän liikaa
nopee reagoimaan
en pelkää ajaa sateessa lumessa tai jäätikköisellä tiellä
ajan vaikka 1000 kilsaa yhden pysähdyksen taktiikalla
olen ratissa rentona
mutta en myöskään arvostele toisten ajotapaa tai tyyliä
silloin kun olen jonkun kyydissä.

Mää oon hyvä, sakkoja en ole saanut muta kuin parkista kahesti :). Tosin hyvä niillä reiteillä joilla suostun ajamaan.

Keskimääräistä parempi niin kuin muutkin suomalaiset. En ajele pahemmin ylinopeutta, varsinkaan taajamissa. En roiku kenenkään puskurissa. En tee riskiohituksia. En aja ohittaessani suoraan ohitetun eteen, vaan mahdollisuuksien mukaan palaan kaistalle varsinkin sadesäällä vasta kun olen niin kaukana etten roiskuta kuravesiä ohitetun tuulilasiin. En aja pikkutieltä päätielle tullessani toisten eteen niin että joutuisivat hidastamaan nopeuttaan. Moottoritielle liittymästä siirtyessäni sovitan ensin autoni muiden vauhtiin, moottoritiellä ajaessani en ala hiljentelemään tai kiristämään nopeuttani liittymien kohdalla. Pysähdyn suojateiden eteen, jos on jalankulkijoita suojatiellä tai astumassa sille. Annan kaistanvaihtajalle mielelläni tilaa, ellei kyse ole törkeästä kiilaamisesta. Ajan autolla yli puolet työpäivästäni. Yli 40 v aikana olen ollut 2 kertaa pienen kolarin syyttömänä osapuolena. 2 sakkoa koko elämän aikana.

Miten lie tälläinen aloitus tänne tänään sattunutkin.

Näin nimittäin toissyönä unta että olin maantiellä pitkän suoran päässä, istuin auton ratin takana ja tien sivulla seisoi mies lähettäjän lipun kanssa. Minun piti mukamas ajaa sitä suoraa niin kovaa kuin autolla olisi päässyt tai uskaltanut. Pysäyttäjä ja ajan ottaja oli suoran toisessa päässä. Tietenkin ajoin tuon juuri vaaditulla tavalla. Tuloksia en tiedä, koska heräsin ukkosen jyrinään ja kaatosateen ropinaan.

Tiellä kuitenkin pysyin enkä mennyt ainakaan hatelikkoon.

Meikä on ajotyyliltään rauhallinen varmaan perässä tulijat noituvat mikä helskutin etana tientukkona vaan mänen ommaa vauhtia ei hetkauta.

Nytkin oon ratin takana venneessä, ei oo yhtään autoilijaa ohittanu huutamassa mäne pois toiselle järvelle vaikka oon ankkurissa, kumma juttu

Tuskin olen, koska nykyisin ajan niin vähän. Varovainen olen liikenteessä ja ylinopeuttakin on ihan pikkuisen.
Nuorempana tuli hyvinkin paljon kilometrejä vuoden aikana. Lähes joka viikonloppu väliä Mikkeli-Ruokolahti-Mikkeli ja työajot viikon varrella. Samoin seuraavassa työpaikassa, suunta vaan oli vähän toinen kuin Mikkeli.

Ajajaa en ole koskaan arvostellut, ellei hän jotain ihan älyttömän typerää tee. Kuten näytä nukahtavan ajaessaan.

Olen vaatimaton ihminen. Erittäin vaatimaton.
En ala tässä kirjottelemaan, että voi voi sentäs kuinka mä voinkaan olla niin hyvä:)

Vakuutusyhtiö lähetti kirjeen täs koska se ny oli ja hitto ku mun posket punastu, ku luin niitä kehuja. Hyö vetäs mulle lissssää bonuksia ja nyt niitä on 75%.
Ei paha ma sanon. Ma sanon, ei paha.

En neuvoile muita, elleivät töppää sen verran kovaa, että hermot menöö.
Joku systeemi sitä sentäs pitää olla ryhmittymisessä esim.. Pistää vihaksi semmoset, jotka eivät laisinkaan ota huomioon muita autoilijoita.
Minä tykkään jos musiikki soljuu eteenpäin helpolla systeemillä, soisin kovasti että liikennekin soljuisi samalla viisiin.

Ostin muutama viikko sitten uuden auton. Heevetti ku on makeeta kurvailla soljuvasti muiden seassa.

En pui nyrkkiäni muille kuskeille tai heiluttele keskaria, en toki, elleivät sitte...... :)

Harvoin istun autossa, jota joku toinen ajaa, joten ei tule neuvottua muita.
On tullut käytyä, liukkaankelin kurssi, ennakoivan ajon kurssi ja taloudellisen ajon kurssi.
Ifin mielestä olen loistokuski.
Itse en osaa sanoa, mutta tiellä olen pysynyt ainakin toistaiseksi.
Tuolla minun vanhalla pakullani, kun ei saa ajaa kun 80km/t., taitaa takana joskus hätäsempiä ketuttaa.

Ajotaitoni on sellainen asia, millä en ole päässyt kehuskelemaan vielä rehellisin mielin kuin yhden kerran. Se oli aikoinaan liukkaankelin ajossa, kun sain kaatumaan liukumäessä kaikki keilat, joka ikisen. Kaksi niistä jäi auton alle niin hyvin, että miehet joutuivat nostamaan autoa saadakseen ne pois. Autokoulun opettajakin kysyi seuraavana päivänä suurta ihailua silmissään, suu ammollaan ja henkeä haukkoen: "Mithen sie sen theit?" Oli juttu kulkenut siitä jo autokoululle asti. Muita haastetteluja en antanut.

Juu, erinomainen autoilija.

Tosin oletan, jos joutuisi just nyt teoriakokeeseen ja ison kuorma-auton rattiin, aika epätodennäköistä, että kortti ois täysin varma. Ja kun ei ole parikymppinenkään enää, lujaa ajaminen olisi riskaabelia.

Mutta noin muuten, ei isompaa ongelmaa. Muutamiin kymmeniin vuosiin yks parkkisakko, kai kolme tutkasakkoa, kolme kertaa jäänyt alle tai tullut peräänajetuksi kolareissa. Nuorempana umpihankiautoilun johdosta muutama ojaanajo, en mä aura-autoksi voi muuttua tosin vieläkään.

Mutta juu, kyllä omasta mielestä olen ihan hyvä autoilija. Se kylläkin totta, ajotyyli muuttuu vanhemmiten. nuorena saattoi mennä vähän sladdissakin metsätiellä, refleksit oli nopeet, onneksi autot oli hitaita. Että siinä suhteessa en yhtään ihmettele nykynuoria, jotka kortin saatuaan vetää kolmeastaa romupemarilla pitkin lepiköitä ja jälki sen mukaista. Ois voinut sattua itellekin, jos nyt joku auto ois joskus ollut sen verran ehyt, että ois kunnolla sitä satastakaan aina päässyt.

Tällainen vanhempi herrasmies, joka ajelee arjalaisella muskeliautolla ei paljoa kaahaile. Eikä ota liikoja riskejäkään, arvoautojen korjaaminen eri asia, kuin karvanoppapemarien lunastuskuntoon laittaminen.

Monesti miettinyt, pitäis päästä jääradalle joku talvi. Mieluiten jonkun muun autolla... Mutta ois mukava kokeilla, miltä se tuntuu, kun ennen kurvia nakkaa auton poikittain ja painaa kaasun pohjaan. Nuorempana tuntui hyvälle. epäilen nykyisin tulisi aika paljon kipeitä paikkoja, kun kaataisi auton.

Kun koittanut aina pitää eriasioina liikenteen ja muun autolla ajamisen. Mutta liikenteessäkin tarvitsee autonkäsittelytaitoja. Se itelläkin ruosteessa, nuorilla kuskeilla sitä ei edes ole.

Jaa paapatus. Mua siis oikeasti pelottaa istua vänkärinpenkillä. Sitä kun ite aina ajanut, ei siinä voi rentoutua. Sitä seuraa liikennettä, opasteita, liikennemerkkejä, kaikkea mahdollista, vaikka ei itse ajakkaan. Koitan juu pitää pääni kiinni. Eipä se aina onnistu, etenkän jos nainen ratissa. Sanokaa mitä sanotte, mun mielestä ihan sukupuolesta johtuvaa, naist ajaa erilailla kuin miehet. Ne jotenkin ei ole sinut auton kanssa, ne vaan ajaa niillä Olemassa naisia, jotka korjaavat itse autojaan ja tietävät, miten se toimii ja mikä paikka kestää mitäkin.

Nykyisin asia tasa-arvoistunut. Ei kunditkaan tajua autoista kerrassaan mitään. Selkeäähän se, jos uudempi auto ei lähde käyntiin tai tulee vika. ei voi muuta tehdä kuin tilata hinausauto, että saa auton korjaamolle testeriin. AAikanaan autot oli kehnoja ja niitä piti korjailla tienpäälläkin. Kaikilla oli työkalupakit auton perrässä, nykynuoret ei osaa edes vaihtaa sysytystulppia.

Että kokonaisvaltainen asia. Jos olisi nuorempi, olisin erittäin hyvä autoilija tällä kokemuksella. Mutta kun ikääkin on, olen vain hyvä autoilija enää :D Eikä mua aleta kyllä neuvomaan, muten kuin kartturi, joka tutkii ajoreittejä. Navigaattoria en suostu hankkimaan, se kun ei kattele ympärilleen, voi komentaa ajamaan ykssuuntaista väärään suuntaan, jos sen päivitykset ei ole kunnossa.

=DW=

Olen ajanut jo 45 vuotta ilman ainuttakaan kolaria tai ojanpohjalla käyntiä (mopo,mp, auto). Kerran sain (20 v sitten) pienen ylinopeussakon ja 3 parkkisakkoa tämän ajourani aikana.

Aika hyvä, ajan paljon, ympäri vuoden kelissä kuin kelissä.
Tykkään ajamisesta ja kaasujalka saisi olla joskus tiukempi.
Ylinopeus sakkoja kerran ja parkkisakkoja kahdesti, Järvenpäässä parkkihallin kiekko unohtui ja siitä sain maksaa.
Jyv äskylän rautatieasemalla kyttää pari valvojaa koko ajan, varokaa paikkaa, Jyväskylässä on muutenkin kalliit parkkimaksut, että keskusta tekee mieli kiertää kaukaa.

Tällä hetkellä on mysteerio, jota ei tällä naisenlogiikalla tahdo millään ymmärtää ja se on peräkärrin peruuttaminen ja kääntäminen. tekee mieli ottaa irti ja kieputella se oikeaan asentoon, mutta jospa sekin joskus menee , ennen kuin peräkärrin nurkka uppoaa takaoveen.

Perheen jälkikasvua komentelen, kun en kehtaa sanoa, että aja nyt p... hiljempaa, kerron kierrellen ja kaarrellen, että tässäkin kohtaa on sattunut sitä ja tätä ja tuota.
Tokko tuo tehonnee, kuhan höpöttelen.

Tietenkin olen hyvä! Suorastaan eliittiin kuuluva!

Kuusi peltikolaria joissa syyllisyydet menneet tasan 3 ja 3.
Ei yhtään ulosajoa.
Muutamia ylinopeussakkoja joista yksi, nimismniehen ohitus, johti 3:n viikon kortittomuuteen.

Euroopaassa omallani ajamat noin 160000km ovat mennet vain yhdellä peräänajolla. Wienissä paikallinen tökkäsi perääni kun jarrutin eteen poikittain kääntyvän raitsikan johdosta.

Olen ajanut sääntöjä joustavasti soveltaen pyrkien liikenteen sujuvuuteen.
En manaa muita. Kun joku ilmestyy taakse niin teen tilaa jos on ja annan vilkulla menomerkin. Puskurissa roikkuville vilauttelen jarruvaloa.

Alkutaipaleen romuilla ajelun johdosta käsittelen menopeliä tekniikkaa säästellen.
Vaikka muuten olen tinkinyt kustannuksista niin olen aina ajanut riittävän hyvillä renkailla ja pitänyt iskarit, jousituksen ja jarrut hyvässä kunnossa.

noudattaen liikenne sääntöjä kunnioittain muitaki liikenteessä olijoita.


Loistava kuski, kunnioitan kaikkia toisiaki liikenteessä, en kilpaile, ajan omaa vauhtiani,
en ole tien tukkona, annan tilaa jos joku haluaa päästä eteeni,
toistaiseksi ei ainuttakaan kolaria, luoja siinä auttakoon ettei vastaisuudessakaan,

siis olen tyypillinen paras mahdollinen kuten kaikki muutki.

Hyvä kuski on se, joka pystyy ajamaan missä tahansa maailmankolkassa olipa 10milj. asukkaan kaupunki tai hiekkaerämaa ja autona Kiinassa pienin valmistettu automalli tai Lotus, säänä hiekkamyrsky tai monsuunisade, vasemmanpuoleinen liikenne tai ratakiskot.

Ajan ok, ei mitenkään erityistä kehuttavaa. Auto vie minut paikasta a paikkaan b ilman suurempia kommervenkkejä. En kauheesti tykkää kaupunkiajosta mutta olen ajanut sekä Uppsalassa että Tukholmassa. Maaseutuajon taas koen rentouttavaksi ja kun ajoin edestakaisin E-4 työmatkalla yhteensä 114 km päivässä koin moottoritiellä ajamisen miellyttäväksi ja tavallaan kuin paussiksi kaiken muun välillä, jolloin sain omaa aikaa koota ajatuksiani tai kuunnella musaa tai äänikirjaa.

Ajoin kortin suhteellisen myöhään (34-vuotiaana), yksi kolari (minun aiheuttamani, vain peltivaurioita) ja pari ylinopeussakkoa on tililläni. Ajan ajatellen ensisijaisesti omaa ja muiden turvallisuutta, sääntöjä noudattaen, mutta nopeusrajoitusten ylärajoilla tai pientä ylinopeutta.

Peräkärryjutusta tuli mieleeni tapaus n. 25 vuotta sitten, kun ajoin leirintäalueelle.
Peruutin paku-asuntovaunuyhdistelmän vapaaseen paikkaan.
Sitten tulin ulos autosta.
Yht´äkkiä huomaan olevani katseittein kohteena ja sitten alkaa hirviä taputuskonsertti.
Hämmennyin valtavasti, kesti hetken ennekuin tajusin.
Siihen aikaan yleensä vain miehet ajoivat isompia vehkeitä.

En ajele luulon mukaan, vaan monen suusta kuulleen kommentin perusteella olen hyvä kuski. Ihan sama, ajanko kaupungissa vai maalla.

En neuvo, paitsi estääkseni kolarin.
Itse asiassa aikoinaan autokoulun opettajakin luuli minun harjoitelleen jossakin. En ollut ikinä ennen ratissa ollut. Sieltä Hietaniemen hautuumaan suunnalta ensimmäisen kerran lähdin liikenteeseen. Jossakin vaiheessa ajettiin roiskuttanut taksi kiinni:) Kun oikeen kehun, olin mallikuskina mäkilähdöissä.
Nykyisissä autoissa on avustin, joten sekin on helppoa.
Risteyksiin taisin ajaa liian lujaa, ainakin siskoni mielestä. Reaktiot oli nopeita silloin. Miinuksiakin oli, kun en heti läpäissyt inssiajoa. Se käsijarru...

Itseään ei saisi kehua, mutta muistot nousi mieleen:)

Vaimoni = Hyacint. Ainakin melkein.

Emme ole enää vuosiin tehneet automatkoja Eurooppaan mutta ajellessamme siellä reagoi vaimo moottoritieliikenteeseen.
Kun nopeus nousi yli 160:n hän meni yrmeän näköiseksi ja 180:ssä alkoi tulla managementtia vähemmälläkin ehtimisestä.
Vauhtisokeus hoiti urputuksen alle tunnissa.

Vaimo on aina toiminut kartturina mutta ei oppinut ymmärtämään, että pystyäkseni kaupunkiliikenteessä valitsemaan ajolinjani täytyy ajaa hieman muuta liikennettä nopeammin.
Haittasi kuulemma kartan lukemista.

Ei tällä ole mitään tekemistä ajotaidon kanssa. Ei sitä motarilla tarvita. Vilkkaassa liikenteessä vain ennakointia ja reagointia.

Yllättävin tilanne tapahtui Ranskan Merialpeilla.
Takuuhuollossa olleen citikan hydraulijärjestelmä oli jäänyt täyttämättä ja ronskissa, pitkässä alamäessä jossa painovoima piti nopeuden 160:ssä katosivat täysin sekä jousitus, että jarrut.
Olihan sentään moottori, vaihdelaatikko ja etupyöriin vaikuttava käsijarru.
Ei siinä ollut mitään vaaraa mutta yllätti.

En neuvo ketään, vaikka välinpitämättömät liikenteessä panevatkin käyrän nousukiitoon. Omista taidoista en osaa sanoa, mutta rohkea ja nopea meikästä on autoiluvuosien myötä tullut.

On kuljettajia, joiden kyydissä pelkään aina, ja sitten niitä, joiden kyydissä en pelkää yhtään. Kun itse ajan, en pelkää yhtään, apukuski kenties sitäkin enemmän :-)

Hauska muisto navigaattorista, olimme ystäväni kanssa retkellä vuoristossa Espanjassa. Kun navigaattorista kuului ääni: "Käänny seuraavaksi tielle nro....",
ystäväni tokaisi: "Oo sie hiljaa!" , ja sitten menimme taas kuin mies, joka kulkee omia polkujaan.....

tässä vastuulinen hyvä autoilija,
luotettava varmanpäälle ajan liikenteessä,
ei uhkarokeutta harrasta,
ei koskaan kilpailua liikenteessä
ajan aina omaa liikennesääntöjä nuttavaa nopeaa vauhtia,
ei ikinä liikenteen tukkona,
aina raittiina liikenteessä,