Mulla on yksi ihana lapsi, jota tekemällä tehtiin aika pitkään ennen onnistumista. Nyt ollaan yritetty seuraavaa jo jonkin aikaa. Ei siis olla sitä helposti raskautuvaa sorttia!
Mutta tän kaiken tekee vaikeammaksi kestää se, että välillä tuntuu kuin oisin ainoa tän ongelman kanssa :( ensimmäistä yrittäessä eräs ystävä kerkesi tulla raskaaksi ja synnyttää ennen kuin meillä tärppäsi.
Nyt sitten olen yrittänyt olla kärsivällinen ja ajattelematta raskautumista, mutta toinen äitikaveri jota näen usein tuli raskaaksi. Hän puhuu asiasta jatkuvasti, ja siitä kuinka heti raskautuu ja ihana saada lapset pienellä ikäerolla ja miten kaikki on niin hyvin. Ja onhan se kiva, mutta minun on vaikea pitää itseni normaalissa mielialassa, kun en näiden juttujen keskellä saa tätä asiaa ikinä pois mielestä. Itken aina kotiin päästyäni. Miten selviäisin tästä menettämättä ystävää? En haluaisi kertoa lapsihaaveistani, koska se tuntuu liian yksityiseltä. En halua mitään neuvoja tms kyselyitä ystävältäni, sen virheen tein jo viime yrityksessä. Esikoisen pitkästä yrityksestä olen kertonut. Satuttaa vaan ne kysymykset ja toteamiset "Millos te hankitte toisen?" "Tehkää nyt nopee tekin toinen". Tekee mieli huutaa, että taivaaltako niitä sataa. Toivon vaan, että itsekin voisin tulla raskaaksi. Ja varmaan joskus tulenkin.
Surullinen
14
202
Vastaukset
- Mikä on tavoite?
Voi kuulostaa tylyltä, mutta etkö voisi iloita siitä jo olemassaolevasta lapsesta? Ihan mukavaa jos lapsella on sisaruksia, mutta olette jo lapsiperhe. Sisarusten on kiva kasvaa yhdessä, mutta taas sinulla ja miehelläsi on kahdelle lapselle vähemmän aikaa kuin yhdelle. Pyykkiä, ruokaa, harrastuksia on tuplamäärä, unta vähemmän kuin nyt, etkä ehkä jaksa iloita lapsistasi ennen kuin joskus sitten kun ne menevät kouluun, jos jaksat sittenkään. Lapset myös riitelevät keskenään, jotkut vielä aikuisenakin.
Ei teidän elämä muutu automaattisesti onnellisemmaksi lisälapsista. Silti olen sitä mieltä että sisarukset ovat rikkaus.- Ajan trendi
Eikö 50% lapsiperheistä ole yksilapsisia?
- kahden äiti
Olipa tarpeellinen vastaus. Et pelkästään kuulostanut tylyltä, vaan olit tyly. Olisit pitänyt mieluummin asian omana tietonasi. (En ole ap vaan minulla on jo kaksi lasta.) Täytyy myöntää, että jos joku olisi sanonut minulle jotain tuollaista silloin kun yritettiin toista lasta (ja siinä menikin hetki...), niin olisin saattanut melkein tirvaista turpaan. Sen verran rankkaa se jatkuva pettymys negatiiviseen raskaustestiin oli...
Eikö sitten saisi haluta toisenkin, ja jos se on ollut vaikka aina haaveena, niin tottakai surettaa jos siitä joutuukin luopumaan.
Kahdelle ei väistämättä ole vähemmän aikaa kuin yhdelle. Kaksi ei väistämättä väsytä enempää kuin se yksi. Lapset kyllä voivat välillä riidellä keskenään, mutta kannattaa muistaa, että heistä on myös toisilleen seuraa ja sitä kautta vanhemmilla on hiukan vähemmän lasten kokoaikaista "viihdytysvelvollisuutta", koska lapsilla on kotona muutakin seuraa kuin vain vanhemmat. Meillä on 3,5-vuotias ja noin puolivuotias vauva, ja näistä on jo nyt niin paljon hupia toisilleen, että voin sanoa olevan helpompaa kuin silloin, kun oli vain yksi, joka oli koko ajan omassa lahkeessa kiinni vaatimassa seuraa ja tekemistä, niin ettei ollut saada pakollisia kotihommia tehdyksi. Vauva on ollut alusta asti helppo ja hyväuninen, joten en ole yhtään väsyneempi kuin yhdenkään kanssa. Se ensimmäinen lapsi oli haastavampi ja väsyttävämpi tämä toinen. Voi se siis mennä näinkin. Ei tietysti kaikilla, mutta tämä on yksi mahdollisuus. Kyllä vain jaksan iloita heistä jo nyt enkä vasta kouluiässä jos sittenkään ;)
Toivotan ap:lle onnea yritykseen ja menestystä myös :) - Vihaan kaltaisiasi
kahden äiti kirjoitti:
Olipa tarpeellinen vastaus. Et pelkästään kuulostanut tylyltä, vaan olit tyly. Olisit pitänyt mieluummin asian omana tietonasi. (En ole ap vaan minulla on jo kaksi lasta.) Täytyy myöntää, että jos joku olisi sanonut minulle jotain tuollaista silloin kun yritettiin toista lasta (ja siinä menikin hetki...), niin olisin saattanut melkein tirvaista turpaan. Sen verran rankkaa se jatkuva pettymys negatiiviseen raskaustestiin oli...
Eikö sitten saisi haluta toisenkin, ja jos se on ollut vaikka aina haaveena, niin tottakai surettaa jos siitä joutuukin luopumaan.
Kahdelle ei väistämättä ole vähemmän aikaa kuin yhdelle. Kaksi ei väistämättä väsytä enempää kuin se yksi. Lapset kyllä voivat välillä riidellä keskenään, mutta kannattaa muistaa, että heistä on myös toisilleen seuraa ja sitä kautta vanhemmilla on hiukan vähemmän lasten kokoaikaista "viihdytysvelvollisuutta", koska lapsilla on kotona muutakin seuraa kuin vain vanhemmat. Meillä on 3,5-vuotias ja noin puolivuotias vauva, ja näistä on jo nyt niin paljon hupia toisilleen, että voin sanoa olevan helpompaa kuin silloin, kun oli vain yksi, joka oli koko ajan omassa lahkeessa kiinni vaatimassa seuraa ja tekemistä, niin ettei ollut saada pakollisia kotihommia tehdyksi. Vauva on ollut alusta asti helppo ja hyväuninen, joten en ole yhtään väsyneempi kuin yhdenkään kanssa. Se ensimmäinen lapsi oli haastavampi ja väsyttävämpi tämä toinen. Voi se siis mennä näinkin. Ei tietysti kaikilla, mutta tämä on yksi mahdollisuus. Kyllä vain jaksan iloita heistä jo nyt enkä vasta kouluiässä jos sittenkään ;)
Toivotan ap:lle onnea yritykseen ja menestystä myös :)Voi nytkö olet mielestäsi parempi ihminen kun jatkat paskoja geenejäsi enemmänihan vain jotta saat muille esittää jotain?
- vauvaa odotteleva
Vihaan kaltaisiasi kirjoitti:
Voi nytkö olet mielestäsi parempi ihminen kun jatkat paskoja geenejäsi enemmänihan vain jotta saat muille esittää jotain?
Missä hän kertoi, että heillä on paskat geenit? Onko teilläkin paskat geenit?
- Hyvät geenit
vauvaa odotteleva kirjoitti:
Missä hän kertoi, että heillä on paskat geenit? Onko teilläkin paskat geenit?
Ei hän itsekään tajua miten paskat geenit heillä on.
- et vaan itse tajua
Hyvät geenit kirjoitti:
Ei hän itsekään tajua miten paskat geenit heillä on.
Kuten sinäkään et tajua miten paskat geenit teillä on, vai?
- Mikä on tavoite?
kahden äiti kirjoitti:
Olipa tarpeellinen vastaus. Et pelkästään kuulostanut tylyltä, vaan olit tyly. Olisit pitänyt mieluummin asian omana tietonasi. (En ole ap vaan minulla on jo kaksi lasta.) Täytyy myöntää, että jos joku olisi sanonut minulle jotain tuollaista silloin kun yritettiin toista lasta (ja siinä menikin hetki...), niin olisin saattanut melkein tirvaista turpaan. Sen verran rankkaa se jatkuva pettymys negatiiviseen raskaustestiin oli...
Eikö sitten saisi haluta toisenkin, ja jos se on ollut vaikka aina haaveena, niin tottakai surettaa jos siitä joutuukin luopumaan.
Kahdelle ei väistämättä ole vähemmän aikaa kuin yhdelle. Kaksi ei väistämättä väsytä enempää kuin se yksi. Lapset kyllä voivat välillä riidellä keskenään, mutta kannattaa muistaa, että heistä on myös toisilleen seuraa ja sitä kautta vanhemmilla on hiukan vähemmän lasten kokoaikaista "viihdytysvelvollisuutta", koska lapsilla on kotona muutakin seuraa kuin vain vanhemmat. Meillä on 3,5-vuotias ja noin puolivuotias vauva, ja näistä on jo nyt niin paljon hupia toisilleen, että voin sanoa olevan helpompaa kuin silloin, kun oli vain yksi, joka oli koko ajan omassa lahkeessa kiinni vaatimassa seuraa ja tekemistä, niin ettei ollut saada pakollisia kotihommia tehdyksi. Vauva on ollut alusta asti helppo ja hyväuninen, joten en ole yhtään väsyneempi kuin yhdenkään kanssa. Se ensimmäinen lapsi oli haastavampi ja väsyttävämpi tämä toinen. Voi se siis mennä näinkin. Ei tietysti kaikilla, mutta tämä on yksi mahdollisuus. Kyllä vain jaksan iloita heistä jo nyt enkä vasta kouluiässä jos sittenkään ;)
Toivotan ap:lle onnea yritykseen ja menestystä myös :)Vai että "tirvaiset turpaan" toisia. Niinkö neuvot lapsillesikin, kun toinen sanoo jotain mikä ei ole mieleistä?
Missähän kohdassa sanoin, että "ei saa haluta toista"?
Millä tavoin ajattelit, että sinun kuvauksesi auvoisasta kahden lapsen perheidyllistä helpottaa aloittajan oloa? Eiköhän se ole juuri sitä samaa juttua, jota aloittaja ei jaksa enää kuunnella tuttaviltaan. Eli ehkäpä sinä oletkin nyt se, jonka kannattaisi pitää asia omana tietonasi! Sinä olet se, joka herättää aloittajan kateuden ja katkeruuden. Minä lapsettomana olen se vertailukohta, josta voi todeta, että huonomminkin voisi mennä.
Jos sinulla on helppo lapsi, niin mikään ei takaa ettei aloittajalla olisi koliikkivauva tai muuten raskas hoidettava. Muistan itse lapsena, miten äiti oli tosi väsynyt vauvan kanssa, vaikkei koliikkiakaan ollut. Joten siinä toinen hyvä vertailukohta.
Ja olisihan se kiva kun jokainen saisi aina kaiken minkä haluaa, kyllä minä soisin jokaiselle maapallolla kaikkea hyvää yltäkyllin. Mutta ikävä kyllä elämä ei mene sillä lailla. Jos on kateellinen muille joka asiasta mitä itsellä ei ole, niin itsensä siinä vain myrkyttää. Eivät ne kateuden aiheet lopu koskaan, jos ajattelee niin että kaikki kuuluu saada mitä ikinä haluaa. Mutta ymmärrän kyllä sen, että joku jolla menee tosi huonosti elämässä tai vaikka lapseton joka ei ole saanut lasta pitkän hoidonkaan jälkeen voi olla joskus hetken kade, se on inhimillistä. Kuitenkin aloittajalla menee ihan hyvin, ja toinen lapsi ei välttämättä sitä enää paremmaksi muuta, sitäpaitsi se toinenkin lapsi luultavasti vielä tulee ajan myötä. Joten kateuteen ei ole mitään aihetta.
Olitko sinä muka niin hirveän onneton yhden lapsen äitinä? Olitko onneton siksi, että siihen oli todellista syytä, vai siksi että itse teit itsestäsi onnettoman itsesäälillä?
Itse en ole ajoittain sinkkuna ollessa osannut kadehtia muiden miehiä, enkä lapsettomana muiden lapsia, koska näen että jokaisessa elämässä on omat ongelmansa. Jollain on hankala ukko ja toisen lapsesta tulee vaikka narkomaani. Se ei poista sitä, että haluaisin itselleni kaikenlaista, mutta pitää ottaa huomioon että harvan elämä on 100 % täydellistä. Kuitenkin esimerkiksi lapsen saaminen tai oma lauma on sillä lailla geeneihin kirjoitettua ihmisen lajityypillistä käytöstä, että sitä ei oikein voi omalla päätöksellä pyyhkiä pois ja lakata haluamasta. Se on sama kuin omalla päätöksellä lakata haluamasta ruokaa, seksiä tai unta. Tätä on monen lapsettomia arvostelevien vaikea ymmärtää. Vaistonvaraisia asioita ei voi järkeistää. Kuitenkin järjellä ajattelu, että kullakin on omat vaikeutensa helpottaa omaa surua - ja lisäksi se on totta.
- MolliMälli
Joo iloitseppa ihan siitä yhdestä vaan joka päivä ja ole kiitollinen, meidän esikoinen menehtyi synnytyksessä. Tämä on tätä, joku valittaa jostain aamupalasta sairaalassa synnytyksen jälkeen ja toinen siitä kun on vain yksi lapsi. Pitäisikö ajatusmaailma kääntää siihen päin, että on kiitollinen siitä mitä on eikä mollivoittoinen siitä kaikesta mitä ei juuri sillä hetkellä ole naaman eteen siunaantunut.
- Yksinäinen111
Huoh kiitos vertaistuesta ja hyvistä neuvoista...
Väärä palsta tuli valittua huomaan.
Toki iloitsen lapsestani joka päivä, tässä aloituksessa halusin vain puhua toisen lapsen yrityksestä, toisen lapsen haluaminen ei lienee väärin kuitenkaan.
Ja joo, sotia on ja ihmisiä kuolee, on itsellänikin vaikeampia asioita elämässä kuin tämä. Se ei tarkoita että pitäisi kaikesta muusta hissutella. Varmaan jokainen tietää, että joskus myös mitättömät asiat ärsyttävät. Ja tämä ei sentään ole mitätön.
Se, että joku ei valita synnärin ruuasta, ei paranna niitä isompia ongelmia.
Kiitos ensimmäiselle kommentoijalle kuitenkin, näitä asioita aina pyörittelen mielessäni, kun meinaa alakulo iskeä. Sisarusta kovasti toivotaan, mutta tietysti loppupeleissä kuitenkin yksi täydellinen tyttö on meillä :) onnellisia olemme myös nyt, mutta tuon tutun uutisten kuuleminen vain tosissaan iski vasten kasvoja ja palautti mieleen esikoisen yritys ajat.- Joo se on näitä
Sullaki vain sosiaalinen paine esittää jotai täydellistä perhettä muille.
Tai siten yksi lapsi ei tuonut onnea niin luulet, että toinen sen tuo.
Ja mikä oli se sun "onni"? Oliko se todistaa muille jotain "osataan sitä meilläkin" tai "kyllä mekin". Ihan varmasti sinulle riittää yksikin lapsi, mutta kun sun kavereillesi on kahta, niin pitäähän se sullakin olla.
Esimerkiksi maalla kaikilla on kolme lasta, koska naapurissakin on. - mikox
Joo se on näitä kirjoitti:
Sullaki vain sosiaalinen paine esittää jotai täydellistä perhettä muille.
Tai siten yksi lapsi ei tuonut onnea niin luulet, että toinen sen tuo.
Ja mikä oli se sun "onni"? Oliko se todistaa muille jotain "osataan sitä meilläkin" tai "kyllä mekin". Ihan varmasti sinulle riittää yksikin lapsi, mutta kun sun kavereillesi on kahta, niin pitäähän se sullakin olla.
Esimerkiksi maalla kaikilla on kolme lasta, koska naapurissakin on.On vai..
Meillä on kaksi, naapurilla yksi ja seuraavalla yhdeksän. Sitten tuossa vähän kauenpana on kaksi lapsinen perhe, jossa miehellä on vielä yksi aikuinen tytär ja toinen perhe jossa on kans kaksi. - Niillekkö esität?
mikox kirjoitti:
On vai..
Meillä on kaksi, naapurilla yksi ja seuraavalla yhdeksän. Sitten tuossa vähän kauenpana on kaksi lapsinen perhe, jossa miehellä on vielä yksi aikuinen tytär ja toinen perhe jossa on kans kaksi.Miten sukulaisilla?
- älä vertaa meitä its
Niillekkö esität? kirjoitti:
Miten sukulaisilla?
Ai sullako on tapana esittää sukulaisille?
No kaikki ei ole niin kuin sä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152091Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi811990- 1011347
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1211126Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663771057Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen81002Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha170842- 59761
- 59731
Tämä on ihan selvä juttu
Olen sinuun rakastunut mies, ei tästä pääse mihinkään nyt vaikka yrittäisi järkeillä jotain himon ja hulluuden välillä,37690