Haaveiletteko muut nelikymppiset lääketieteen opinnoista?

Kyllä vaan kiinnostaa. Samalla tavalla olen ajatellut, että työskentelisin ammatissa ainakin 70-vuotiaaksi, jos vaan terveenä saan olla. Varmasti mummotkin tykkäisivät jos heitä toinen mummo hoitaa :o)

Hain tänä vuonna ensimmäistä kertaa, mutta suureksi harmikseni jäin puolentoista pisteen päähän. Pakko kai olisi ensi keväänä yrittää toisen kerran, vaikka siinä valmentautumisessa onkin aivan järjettömän iso työ.

Hoitajaopinnoissa kanssani oli muutamia lähes eläkeiässä olevia. Jos lääkikseen haluat, niin suosittelen. Kevyempäähän se on fyysisesti kuin hoitaminen. Ja kuten olit miettinytkin, niin moni saattaa pitää vastaanottoa vielä virallisen eläkeiän jälkeen. Eli jos motivaatiota on, niin mene!!! Elämänkokemusta omaava opiskelutoveri saattaa olla ihan hyvä lisä yhteisössäkin. Ymmärtääkseni sodankin jälkeen oli vähän vanhempia miehiä lääkiksessä, kun sota hidasti urahaaveita.

Itse olen harrastusmielessä alkanut tekemään nelikymppisenä asioita, jotka pitäisi tehdä ihan pikkukersana. Kuten pianonsoitto.

Nelikymppisenä en nyt jotenkin vaan jouda heittäytymään opiskelijaksi. Ajatellut olen asiaa, mutta lääketieteen opinnot ovat hyvin sitovat. Elintaso laskisi mahdottomasti moneksi vuodeksi.

Mieluummin opiskelen vaikka avoimessa yliopistossa esim. taidehistoriaa tai muuta semmoista. Tai ranskaa työväenopistossa. Tai teen väikkärin omalta alaltani (siis maisterin tutkinto on).

Mutta lykkyä tykö vaan niille, jotka suunnittelevat isompia opintoja.