ja vähän luinkin.....Luomumunia tilataan koteihin ...jopa tuhansin kappalein....
verkkokaupasta....no jopa on määriä ajattelin....mutta niitä tilataankin kimpassa...ajattelin heti tietysti säilyvyyttä...
Toinen juttu nautintopuolelta.....kahviin lisätäänkin nyt voita....tai öljyä...tai molempia yhdessä..... ei vaikuta kovin houkuttavalta...Onko joku maistanut kahvia voilla.....
verkkokaupasta....no jopa on määriä ajattelin....mutta niitä tilataankin kimpassa...ajattelin heti tietysti säilyvyyttä...
Toinen juttu nautintopuolelta.....kahviin lisätäänkin nyt voita....tai öljyä...tai molempia yhdessä..... ei vaikuta kovin houkuttavalta...Onko joku maistanut kahvia voilla.....
Vastaukset 29
Vanhimmat
Lapsena usein lisäsin kahvikuppiin voita lusikallisen, hyvää oli.
Munat säilyy hyvin, pitkään vielä viimeisen myyntipäivän jälkeenkin. Kun luottaa omiin aisteihinsa.
Jollain lailla tuokin on yksi näyte nykyihmisen itsepalvonnasta. Kaikesta tehdään tärkeää, kananmunistakin. On hyvä valita, kun on varaa.
Toki olen ahtaita häkkikanaloita vastaan.
Pitää ostaa ainakin ensi pääsiäisen alla luomumunia.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194817654081/artikkeli/katso video kaupan luomumunista voi kehittya elavia tipuja.html
En ole ostanut luomumunia vielä koskaan.....olisi se aika yllättävää jos alkio....
Vapaan....sekä onnellisen kanan munia ostan....kai niissä luomuissa on sitten maku erilainen kun niin sanotaan.... Tipubuumi pääsiäiseksi.....kaikki kasvattamaan tipuja.... Yksi tuttu tuli Turkin matkalta ....sanoi että siellä oli joku pupubuumi....ravintoloissakin oli pupu....sanoivat suomalaisille....iiiihana pupu....
Ihania tiput ovat, mutta mitä siitä seuraisi. Jos antaa kasvaa, ja tulisikin ukko-kukko, mahtaisivatko naapurit laulaa: Laula kukko, laula kukko.
Pitäisihän kukkoa ulkoiluttaa.
Ja kukko masentuisi, jos ihan yksin, vailla lajikumppaneitaan olisi.
Kyllä minä taidan ostaa perinteisiä suklaamunia. :))
Sepällä täällä oli aikoinaan lippalakkinen taskupupu.
Kahviin voi voita laittaa, mutta tilkka viinaa käy hyvin, kananmunia mitataan tiullaa hö
Palokassa on joku mustikoista mustasukkainen levitellyt parhaimmille apajille muka vesakkomyrkytyksestä kertovia lappusia, Estääkseen mustikkaan pääsyn muilta . Ahne hän on ja omavaltainen.
Poimiikohan sitten itse.... katsoin jokupäivä kuvaa mustikanpoimijan saaliista.....oli aivan vihreänä lehdistä....oli kyllä siivoamista niissä...Ukrainalainen nuorimies....kertoi että muutaman päivän työllä... saa kuukauden palkkaa vastaavan rahan täällä....Ukrainastakin jo tullaan marjanpoimijaksi meille....
Ja suomalaisilta poimijoilta ei osteta millään hinnalla. Ei edes oteta ilmaiseksi. Kokeillut olen; metsään pääsemättömille naapureille ilmaiseksi tarjosin, ei ottaneet. Perkattua ensiluokkaista mustikkaa.
Ei ottanut siskolikkakaan, sanoi että on pakkanen täynnä viinimarjaa. Eikä serkkulikkakaan, oli taas leikkaukseen menossa ja varasi pakkasen täyteen muulle ruualle kun ei toipilaana kauppaan pääse.
Itse syön nyt vuoden 2012 marjoja. Puolitoista pakastimellista niitä vielä on...
No voi sentään.... sinulla sattui olemaan huonot markkinointi kanavat.....kyllä monet ottaisivat....tai ostaisivat mielellään juuri mustikkaa.....
Kokeile kaupan ilmoitustauluja.....vaikkapa niille pakastetuille...
Olen aika arka lähtemään itse metsään samoilemaan.....ja "pelkään" ja inhoan niitä hirvikärpäsiä....kai niitä alkaa jo olemaan..
Sotkamo-lehdessä kolumnisti otsikoi, että: " Pienistä tytöistä kasvaa naisia"
Melkoinen älynväläys.
Kananmunat säilyvät älyttömän pitkän ajan, ilman jääkaappiakin. En ala heittelemään aikoja, mutta erittäin harvoin sattunut pilaantunut muna vastaan. Viimeksi kai joskus -6p luvulla, kun kotona oli pieni omatarve kanala ja joskus saattoi löytää taatusti vapaina kasvaneitten ja taatusti luomuna kasvatetun kanan luomumunia keväällä pesällisen heinäladon peränurkasta.
Noissa hommissa päiväykset voi unohtaa, aistit kertovat asian. Pilaantuneen kananmunan ihan varmasti jokainen tunnistaa :DDD
Isot tilausmäärät, voi olla kimppatilauksia, voi olla myös pileitä, voi olla muuten ravintoloita tai pieniä toimareita, jotka järkkäilevät pitoja. Menemättä yksityuskohtiiin, aikanaan yks tuttu sai ostettua sopuhintaan kananmunia, kun niitä ei oikein tahtonut kaupoista saada. En muista ,äärää. Mutta sillä oli paljon pileitä, joissa tarrvittiin murkinaa. Alussa sillä oli kaikki ikkunalaudatkin täynnä munakennoja, että ei ulos nähnyt. Kyllä ne munat käytetyksi kuulemma tuli.
Voi perinteinen kahvin mauste. Itseasiassa taitaa olla peruja korvikeajalta. Korvike kun tehtiin mistäli, voikukanjuurista. Siinä ei ollut rasvaa niin paljon, kuin kahvipavuista tehdyssä kahvissa, siispä voita sekaan. Tapa jatkui, kun kahvia taas alokoi saamaan paremmin. Itekkin joskus juonut khvia voilla, kun ei ole ollut kermaa. Mikäpä siinä, ihan juotavaa, mutta aivan erimakuista, kuin kermakahvi. Öiian rasvaista, mun mielestä, laittanut kai liikaa.
Entäpä suola? Sitä käytettiin kaivoveden aikoina useinkin joissain paikoisa. Ihan sama, kuin asianpesukoneissakin, Jossain on sellainen vesi, kova vesi, että suolaa tarvitaan. Kahvin keitossa en ole kuin muutaman kerran nähnyt , ei muistikuvaa, ei se ainakaan suolaiselta maistunut, muistaakseni.
Jaa kahviahan voi muutenkin keittää vaikka minkälaista. Ite äänestän nokkapannukahvin puolesta, käytännössä suodatinkahvi hyvällä keittimellä, kaksi palaa ruokosokeria, kunnon loiskaus kevytkermaa. Mutta menee muutenkin, jos nyt kahvia tekee mieli. Voita en itse käytä.
=DW=
Joskus 60 vuotta sitten hyvinkin monet vanhemmat ihmiset panivat kahviin suolaa, ei sokeria. Olen itsekin joskus kokeillut. Nyttemmin olen kuullut kerrottavan, että laihempikin kahvi maistuu suolattuna paremmalle.
Oma pappani pani vielä 70-luvulla.
mimminummi*
Hyvä idea tuo voi, koska inhoan lapseni luona rasvatonta maitoa kahviin. Joskus siellä on vanilja kastiketta, joka on myös mainio mauste.
Mutta että tipuja kotioloissa? Mihinkähän minä sen kukon tai kanan laittaisin pienessä yksiössä. Näin kesällä on tietenkin oma piha rivitalossa, mutta talveksi se olisi syötävä!
Lemmikkikanat jonkin verran yleistyneet kaupungeissa.
En nyt tiedä, onhan noita papukaijoja, undulaatteja ja muitakin lintuja aina ollut kerrostaloissa, miksei siis kanoja, jotka voivat tuurillaan muniakin joskus. Sitä en osaa sanoa, miten kukon saisi hiljaiseksi, se voip herättää naapureissa ärtymystä enenpi, kuin parveketupakointi :DDD
=DW=
Sen kanan voisi sitten lahjoittaa ....vaikka lapsiperheen ruokapöydän alle... nokkijaksi....aika monta murua löytyisi....
Kanat ei mun käsittääkseni ole erityisen sisäsiistejä, pitääpi olla häkissä. Ja omanlaisensa hajuhaitat.
=DW=
No...se nyt olikin olevinaan huumoria.....kotona joskus kuultua ....että hankin kyllä kanan ruokapöydän alle..... ( pitäs kai alkaa käyttää hymiöitä)
Jotkut tavaratalot, esm cm myy puolenkilon purkeissa kookosrasvaa, jota voi
käyttää iho- ja hiusvoiteena, sillä voi hoitaa suuta ja kurkkua, pistää lusikallisen
kuumaan kahviin tai teehen ym. Maistuu hyvältä ja tuntuu kivalta myös iholla.
Oliskohan enempikin terveysvaikutuksia ynnä muuta käyttöä - vaikka kiilloittaa ja putsata kengät ja laukun?
Raakoja kahvinpapuja paahdettaessa lisätään loppuvaiheessa pieni nokare voita prännäriin. Antaa kiillon ja viime silauksen paahdetuille pavuille.
Oletko paahtanut kahvia?
En.
Kiintoisa asia.
Ikinä en ole nähnyt kenenkään paahtavan kahvipapuja. Kakarana muistan kaikissa taloissa olleen kahvimyllyt, mutta ei mun aikana niitä kukaan käyttänyt.Minne lie joutuneet nekin esineet, kaiketi romukauppiaan kautta antiikkiliikeisiin ja antiikkina kirjahyllyn koristeiksi jonnekin.
Vaan, paahdatko itse ja mistä hitosta löytyy tuoreita kahvipapuja? Vois joskus mielenkiinnosta kokeilla. Paahtamiseen kai riittää jokin pannu, että ei tekniikkaa siinä mielessä tarvita, mutta jos keksisi oman kahvipaahdon, vaikkapa "pohjaanpalanut"...
=DW=
En ole koskaan edes nähnyt paahdettavan....mutta kahvimyllyn olen nähnyt kaupassa....käytössä... Ihana tuoksu tuli..
Kahvilassa jos pyytäisi nokareen voita ....kahviin...taitaisi myyjä pyöritellä silmiään...
Lapsena ollessani paahdettiin kahvia hellan päällä rännärillä. Rännäri oli kuin kannellinen kattila jossa oli veivi jota pyöritettiin koko ajan että kahvinpavut eivät olisi palaneet. Sopivan tummiksi paahdettuina böönät kaadettiin johonkin astiaan jäähtymään. Kahvi myllyllä jauhettiin sitten sopiva määrä kahviin. Tuoksu oli hieno, melkein vielän tunnen hellalla paahdetun kahvin nenässäni kun mummoni sitä paahtoi.
Johonkin aikaan sitten tuli kauppoihin kahvi myllyjä ja valmiiksi paahdetut kahvinpavut jauhettiin jo kaupoissa.
Paahtamattomia kahvinpapuja ei taida nykyisin enää saada kaupoista. Vuosikymmeniä sitten oli joku esitelmä jossa näytettiin miten ennenaikaan oli kahvia paahdettu.
Mahtavaa. Niin oli minunkin lapsuudenkodissani. En ehtinyt nähdä sen käyttöä. Kahvi myllykin, sellainen pieni oli myös. Äiti tasisi hoidella paahto ja jauhamistyön silloin, kun jo tai vielä olin nukkumassa. Kahvipannuja oli kaksi ja vanhat porot keitettiin ensin siinä pannusa missä olivat, vettä lisättiin ensin. Uudet kahvijauhot oli toisessa pannussa ja siihen päälle keitettiin vanhoista poroista ruskettunut vesi. Kuohauteettiin hellalla kolmisen kertaan ja sitten kaadettiin nokassa oleva kuohu pois ja annettiin pannuosan kuohun laskeutua ja ei kun hörpättiin kupista tuore kahvi sokuripalojen ja kerman kera. Iso pala nisua kuului myös asiaan.
Pittäähän sitä kokkeilla, sitäkin
Onpa tuota tullut paahdettua rännärillä. Ja jauhettua kahvimyllyllä. Voita ei meillä rännäriin laitettu.
Kattilassa keitettiin sakkavettä vanhoista kahvinporoista uuden kahvin jatkoksi. Ja sitä aikaa ennen lisättiin sikuria kahvin jatkeeksi. Sellaisesta vihreästä pyöreästä pahvipötköstä.
Taannoin (noin 40 v sitten) ostin silloisesta Jugoslaviasta sikuria. Jauhetun kahvin näköistä oli ja ainakin kolmanneksen kahvin määrästä saattoi huoletta lisätä. Pelkästä sikurista tuli oikean kahvin väristä, mutta maku puuttui. Tai olihan siinä joku mudan maku.
Vielä vanhempaan aikaan tehtiin korviketta. Tarkemmin en muista, mutta rukiin jyviä paahdettiin pellillä leivinuunissa melko mustiksi. En tiedä tehtiinkö jyville ennen paahtoa mitään vai ei.
En minäkään muista mitä jyville tehtiin ennen paahtoa. Mummoni paahtoi niitä ja keitti meille joskus jyväkahvia.
Voita mummoni ei paahdettaessa kahviin lisännyt, eikä sitä ole koskaan käytetty keitetyssä kahvissakaan. Sakkavettä keitettiin vanhoista sakoista ja sitten lisättiin pannuun vettä ja uutta kahvia. Suolaakin hieman teelusikan kärjellä.
Sikurikahviakaan en ole koskaan juonut.