Muuttuuko tasingon arvo?

Joo, näin epäilinkin. Mites siinä tapauksessa, jos leski olisi omat perukirjassa listatut talletuksensa käyttänyt, tai jopa velkaantunut, kuuluuko perillisten tosiaan edelleen maksaa tasinkoa tämän hetken arvon mukaan? Vai meneekö joku raja jossain?

maquire kirjoitti:

Joo, näin epäilinkin. Mites siinä tapauksessa, jos leski olisi omat perukirjassa listatut talletuksensa käyttänyt, tai jopa velkaantunut, kuuluuko perillisten tosiaan edelleen maksaa tasinkoa tämän hetken arvon mukaan? Vai meneekö joku raja jossain?

Lue lisää

Käsittääkseni perukirjan (kuolinajan) rahasummat pitää kutinsa, mutta esim. 1/4 kiinteästä arvotetaan osituksen laadinnan käypään arvoon. Lesken myöhempi tuhlailu ja velkaantuminen ei muuta hänen tasinkoansa. Rahaan ei tule edes infalaatiosta korjausta, mutta tottahan laissa on tavanomainen reikä, että jos erityiset syyt jne.

Kuolinhetken jälkeen pääomaan lisättävä korko on avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, eikä vaikuta ositukseen.

Korkotulo kirjoitti:

Kuolinhetken jälkeen pääomaan lisättävä korko on avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, eikä vaikuta ositukseen.

Avio-oikeusomaisuuden tuotto, kuten pankkitalletuksen korko, on avio-oikeuden alaista ositettavaa varallisuutta. Se siis lähtökohtaisesti tulee ottaa osituksessa huomioon myös avioliiton purkautumisen jälkeiseltä ajalta. Käytännössä näin ei usein yhteisestä sopimuksesta kuitenkaan tehdä.

AL 90.1
"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:

1) omaisuutta, jonka puoliso on -->ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla

nix_nax kirjoitti:

Avio-oikeusomaisuuden tuotto, kuten pankkitalletuksen korko, on avio-oikeuden alaista ositettavaa varallisuutta. Se siis lähtökohtaisesti tulee ottaa osituksessa huomioon myös avioliiton purkautumisen jälkeiseltä ajalta. Käytännössä näin ei usein yhteisestä sopimuksesta kuitenkaan tehdä.

AL 90.1
"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:

1) omaisuutta, jonka puoliso on -->ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla

Lue lisää

"Reikää" ei laissa tosiaan ole. Olisikohan 9 7 tarkoittanut avioliittolain vastikejärjestelmää, joka saattaa tulla sovellettavaksi silloin kun puoliso on hävittänyt omaisuuttaan. Mikään reikä ei sekään tietysti ole, vaan varmistaa sitä, ettei puoliso pääse ennen ositusta tekemillään järjestelyillä hyötymään toisen puolison kustannuksella.

Kuten nix_nax kertoikin, rahavarat otetaan huomioon kuolinhetken mukaisina. Mutta joskus kun osituksen toimittaminen syystä tai toisesta viivästyy, saattaa käydä niin, että rahavaroilla onkin hankittu jotakin omaisuutta. Tällöin osituksen kohteena on tuo uusi omaisuus eli surrogaatti (=alkuperäisen omaisuuden sijaan tullut omaisuus).

Jos esim. leskellä on puolison kuolinhetkellä rahavaroja 20.000 euroa ja hän on puolisonsa kuoleman jälkeen ostanut 10.000 eurolla pörssiosakkeita, on osituksen kohteena 10.000 euroa rahavaroja ja nuo pörssiosakkeet, joiden arvo määräytyy ositushetken kurssin mukaan eli se voi olla joko yli taikka alle tuon 10.000 euron.

Myös avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuotto on tosiaan ositettavaa varallisuutta eli niin tilivarojen korot kuin pörssiosakkeista maksettavat osingot tai vaikkapa sijoitusasunnosta saatava vuokratulo kuuluvat osituksen piiriin myös ns. välitilan ajalta. Välitila tarkoittaa aikaa ositusperusteen syntyhetken (=puolison kuolema tai avioerohakemuksen vireilletulo) ja osituksen välillä.

Tähän liittyy avioliittolain 86 § 2 momentin määräys siitä, että leski on velvollinen tekemään osituksessa tilin oman omaisuuden vallinnasta kuolemantapauksen jälkeiseltä ajalta sekä sen tuotosta. Lesken pitää siis selvittää perillisille, millaista tuottoa hänen omaisuudelleen on maksettu. Toisin päin tilivelvollisuutta ei ole, sillä leski osallistuu kuolinpesän hallintoon yhdessä perillisten kanssa ja on näin ollen tietoinen myös kuolinpesän tilasta.

Käytännössä kuitenkin osituksia tehdään usein käyttäen pohjana perukirjan tilannetta, varsinkin jos ositus hoidetaan joutuisasti perunkirjoituksen jälkeen. Jos taas kuolemantapauksesta on kulunut aikaa vuosi- tai vuosikymmentolkulla, voi olla haasteellista selvittää ylipäätään, missä puolisoiden omaisuus jakohetkellä on ja onko jotain osittaisia jakoja tai osituksia tehnyt ja kuka mitäkin omaisuutta on saanut.

Jälleen kerran yksi syy siihen, miksi kuolinpesiä ei kannata jättää jakamatta, vaan ainakin ositus tulisi hoitaa mahdollisimman ripeästi perunkirjoituksen jälkeen.